Julkaistu: 07.05.2014 14:32

Alkoholia ja politiikkaa

Viina, brenkku, häppä, kuppi, liemi, soppa – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Alkoholi on suomalaisille kuin suvivirsi, osa kulttuuria. Taito viinan polttoon on tullut niin idästä kuin lännestä. Se on innoittanut moneen lauluun, elokuvaan, kaskuun ja jopa viisauksiin. Sen avulla ja sen seurauksella on sodittu, rikottu, lääkitty ja rakastettu. Maassamme on kuitenkin menty eteenpäin monessa muussa asiassa paitsi alkoholipolitiikassa.

Kieltolain ajoilta on suomalaiseen alkoholipolitiikkaan jäänyt sitkeänä perinteenä kieltäminen – sanan varsinaisessa merkityksessä. Mainostaminen, aukioloajat, jatkoajat ja juomien alkoholipitoisuus ovat erityisesti olleet rajoitusten ja kieltojen kohteina, mihin nykyinen alkoholipolitiikka perustuu, ja jolle haetaan oikeutusta terveyden ja hyvinvoinnin nimissä.

Alkoholi työllistää eikä pelkästään sosiaali- ja terveystointa. Kaupassa ja logistiikassa työskentelee melkoinen joukko perheenäitejä ja – isiä, mummoja, pappoja, lapsettomia ja sinkkuja, työtä tekeviä kansalaisia, veronmaksajia. Ravintola, tukku, markkinointi, maahantuonti ja panimot ovat aloja joilla on alkoholin luomia työpaikkoja. Koska pelkästään alkoholiveron tuotto on pienempi kuin alkoholin aiheuttamien haittojen kustannukset, ovat em. sektoreilta saatavat verotuotot siksi yhteiskunnalle hyvin tarpeellisia.

Niin kauan kuin on kysyntää, on tarjontaa, eri asia missä. Rajoittamalla, kieltämällä ja veroja ylös hinaamalla siirretään tarjontaa muualle. Lauttamatka Tallinnaan maksaa sen saman verran kuin muutama purkki maitoa. Mutta ei sieltä maitoa lähdetä tänä päivänä hakemaan, saatikka voita. Nykyään viinaa haetaan autokaupalla. 

Viinarallin jarruttamisyritykset ovat saaneet huvittavia piirteitä. Määräys, että jokaisen on pystyttävä kantamaan omat juomansa maihin, koskee ehkä eniten ikäihmisiin, jotka sen pari salkkua olutta haluavat tuoda kylpylämatkaltaan. Samaan aikaan toinen tuo pakettiautollisen juotavaa omaan käyttöönsä.

Kieltolakiin perustuvan alkoholipolitiikan kannattajat näkevät, että alkoholiverotulojen kasvu on seurausta onnistuneesta alkoholipolitiikasta eli vähentyneestä kulutuksesta. Todellisuudessa on päädytty edellä kuvattuun tilanteeseen kulutuksen jopa kasvaessa.

Eiköhän olisi jo aika siirtyä askel eteenpäin alkoholipolitiikan nykyaikaistamisen kanssa, vaikka Irwinin sanat Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku – kaikuu omalla humoristisella sisällöllään vielä pitkään suomalaisuudessa ja suomalaisessa kulttuurissa. Kesä ja parhaat terassiajat ovat edessä ja nautitaan siitä, vastuullisesti ja ilman aurinkovarjojen värirajoituksia.

Ismo Soukola