Maantien kunto on erinomainen, yö on kesäisen valoisa, liikennettä on tuskin nimeksi. Kaikesta huolimatta henkilöauto ja rekka törmäävät yhteen. Viisikymppinen mies kuolee silmänräpäyksessä.

Onnettomuudesta on pieni uutinen sanomalehdissä otsikolla Yksi kuoli yhteenajossa. Teksti kertoo henkilöauton ajautuneen toistaiseksi tuntemattomasta syystä vastaantulevien kaistalle.

Kyseessä ei ole tavanomainen liikenneonnettomuus vaan henkilöauton kuljettajan itsemurha, ylitsepääsemättömään ja sietämättömään ahdistukseen ajautuneen elämän päätepiste.

Virallisten arvioiden mukaan autoilla tehdään vuosittain parisenkymmentä itsemurhaa. Osalle kohtalokkaista nokkakolareista ei löydetä mitään selitystä, joten itsemurhia voi olla hieman laskettua enemmän.

Tieliikenteen itsemurha on kova paikka siihen tahtomattaan mukaan joutuvalle autoilijalle, yleisimmin rekkakuskille. Vastaavassa tilanteessa ovat veturinkuljettajat, joiden junat ajavat vuosittain hengiltä jopa 80 itsemurhaan päätynyttä suomalaista.

Kansanterveyslaitos on professori Jouko Lönnqvistin johdolla huolissaan liikenteen itsemurhista - ja erityisesti auton- ja veturinkuljettajien asemasta.

Itsemurha järkyttää syvästi kuljettajaa, korostaa Lönnqvist. Tähän ei ole mitään lisättävää.

Hän sanoo myös ääneen pinnan alla muhivan tosiasian: kuljettajat ovat myös raivoissaan siitä, että heidät vedetään mukaan itsemurhiin. Kiukun voi ymmärtää.

Pahimmassa tapauksessa kuljettaja menettää pysyvästi työkykynsä.

Kansanterveyslaitos käynnistää tutkimuksen, joka kartoittaa itsetuhon taustoja ja siihen osalliseksi joutuvien oireita. Tällaiselle tutkimukselle on aivan kiistatta vankka tilaus.

Yhteiskunnan perustehtäviä on suojella yksilöitä, myös auton- ja veturinkuljettajia.

Liikenteen itsemurhista on tähän asti lähes vaiettu, koska mielenterveyden asiantuntijat katsovat, että niistä puhuminen ruokkii uusia itsemurhia.

Media on sangen kuuliaisesti noudattanut asiantuntijoiden toivetta.

Tilanne on median näkökulmasta kiusallinen, lähes sietämätön. Median asia on puhua asioista niiden oikeilla nimillä, vaikeistakin asioista vaikenematta.

Vastuunsa kantava lehdistö ei tietenkään voi nostaa esiin yksittäisten itsemurhan yksityiskohtia. Juuri tällainen journalismi olisi omiaan lisäämään liikenteen itsemurhia.

Olisiko kuitenkin paikallaan herättää keskustelua kuljettajien henkisistä kärsimyksistä? On vaikea taipua siihen, että liikenteen itsemurhat tulee hiljaisuudessa sietää.

Asiantuntijoiden mielestä ulkopuoliset eivät kiinnosta itsemurhaa suunnittelevaa, joten tällainen valistus olisi tehotonta.

Kansanterveyslaitoksen tutkimus toivottavasti tuottaa vastauksia kysymyksiin, joihin ei ole helppoja vastauksia.

Nyt kun herrat ovat heränneet ruususen unilta niin olisikohan aika herättää myös keskustelua siitä miten nämä rekkakuskit pärjää tapauksen jälkeen . Olimme itse vaimoni kanssa viime keväänä onnettomuudessa jossa mies tappoi itsensä ja pikkupoikansa, kun itse onnettomuus oli tapahtunut niin paikalla jouduimme vaimoni kanssa aluksi ohjaamaan liikennettä ja kun vaimoni alkoi vihdoin laueta shokista hän joutui sairaala hoitoon ja minä opastin palokuntaa ja poliisia kun heillä ei ollut minkäänlaista tietoa lavetimme ja kyydissä olleen koneen toiminnasta kun kolari paikka oli vihdoin 7 tunnin jälkeen raivattu luulin että nyt ei voi enää huonommin käydä noo annas olla tutkinta valmistui ja vastapuoli todettiin syylliseksi ja tarkoituksellisesti meihin ajaneena hänen vakuutus yhtiönsä aloitti venkoilun ensiksi syytettiin että ajoimme ylinopeutta tutkinnassa nopeutemme oli 82km/h digipiirturilta tarkastettuna seuraavaksi syytettiin että olisimme rikkoneet ajoaika lakia ei ollut taaskaan mitään huomauttamista sitten sanottiin että kuormamme ei ollut sidottu kunnolla taikka automme ei ollut lain vaatimassa kunnossa kone joka oli kyydissämme oli sidottu 5 * 10 t/kg ketjulla kiinni lavettiin kun koneen paino oli 20 t/kg ei ollut siinäkään mitään vikaa ja automme oli 2 kk vanha ajettu 19500km ja oli turva katsastettu edellisellä viikolla ulkopuolisella alan yrityksellä.
No eipäs auttanut sekään joka eri vakuutus yhtiön virkailija oli ilmeiseti valjastettu pyytämään lisäselvityksiä eri viikkoin ja kun kirjapitäjämme teki raportteja ja me kirjoitimme selvityksiä niin johan meni kuukausi ja tuli taas eri virkailijalta raas samat pyynnöt perusteluna että selvitykset olivat menneet eri henkilölle nyt on kulunnut 7,5 kuukautta ja vakuutus yhtiö ei ole maksanut mitään jopa kolari paikan hinaus ja nosturi laskut ovat tulleet minun syyttömän osapuolen maksettavaksi,oma vakuutus yhtiömme pesi kätensä ja perusteli asian niin että laki sanoo että syyllisen osapuolen vakuutuksesta lain mukaan korvataan kaikki kulut ja korvaukset mutta eipä tunnu olevan näin .nyt olen laittanut lakiasiain toimiston töihin ja yritän pelastaa edes perheemme omakoti talon koska luultavimmin vapaa-ajan asuntomme joudumme myymään jotta selviämme onnettomuuden aiheuttamista taloudellisista menetyksistä saati sitten psyykkiset / henkiset kärsimykset jotka vakuutus yhtiö ei pidä minään . nimimerkillä kyllä TAPIOLA auttaa

Tapiola auttaa... täytyy myöntää, olen edellä mainitun yrityksen kirjanpitäjä, että vakuutusyhtiön toiminta on ollut edellä mainitun tapauksen kohdalla nihkeä. Kirjanpitäjänä olen laatinut selvitykset yrityksen taloudellisesta tappiosta, joka johtui tuosta kolarista. Samoin TAPIOLA ei ole suorittanut mitään korvauksia yhtiön tilille 31. lokakuuta 2008 mennessä. Ihmettelenkin erittäin syvästi vakuutusyhtiön tyyliä hoitaa asioitaan. Syyttömät saavat kärsiä niin taloudellisesti kuin henkisestikin ... sanotaan "yrittäjä on vapaata riistaa" eli kun ihminen aloittaa yrittäjänä, hän on kaiken VAKUUTUSLAINSÄÄDÄNNÖN ulkopuolella, YEL -vakuutus on ainut, johonka on säädetty laki yrittäjään nähden.

Henkisen kärsimyksen TAPIOLA kuittasi.... arvona nolla, samoin edellä mainitun vaimon sairasloman, kysymättäkään jälkihoidosta, saatikka sitten, että hän olisi saanut sairaslomalta korvausta, vaan vakuutusyhtiö maksaa vain ... ei vielä ole tullut päätöstä... sijaisen palkan ja sen sivukulut. Vakuutusyhtiö ei ollenkaan noteerannut menetettyjä ansioita, saati sitten muutakaan, kuten edellä Arto Tammelin kirjoittaa.

Kirjanpitäjänäkin ihmettelen tämän yhteiskunnan lain laatijoiden antamia vapaita rajoja VAKUUTUSYHTIÖILLE korvausvelvollisuudestaan. Kuluttajaa... eli yksityistä henkilöä suojelee lainsäädäntö viimeisen päälle, mutta kuten tuossa jo aikaisemmin ilmaisin, yrittäjä tuntuu oleva lainsuojaton eläin....

Toivonkin, että eduskunta ottaisi mietintöönsä ja käsiteltäväkseen vakuutuslainsäädäntöä koskevia rajoja, mm. selvät lakipykälät, mitä vastuuta VAKUUTUSYHTIÖ ottaa, mitä vastuuta VALTIO ottaa näiden itsemurhan tehneden ihmisten suhteen.

Syyttömät joutuvat kärsimään, menettävät elantonsa ja kuluttavat aikaa... niin kuin tässäkin tapauksessa on tehty joskin jonkinaisia selvityksiä, joilla ei ole ollut mitään arvoa. Kuka korvaa yrittäjälle hänen menetetyn ajan ja kaikki lisääntyneet kulut, joihin hän on kuitenkin syytön?

Itsemurhan tehnyt ei vastaa enään teoistaan, ja toisaalta yhteiskunnan systeemissä on jotain vikaa, kun näitä itsemurhia tehdään. Joukkomurhat... Kauhajoki, Jokelan koulu, Myyrmäki... kysymättäkään kaikista muista.... Todellakin on aika herättää keskustelua niin itsemurhista kuin vakuutusyhtiöiden vastuusta ja tavasta hoitaa asioitaan. Kuten Arto Tammelin tuossa kertoo, on aikaa kulut todella riittävästi edellä mainitusta tapauksesta.

Vakuutusyhtiö TAPIOLLALLE on annettu kaikki heidän pyytämänsä selvitykset, mutta asian käsittely on yhä vielä kesken. Yrittäjä on tässä tapauksessa saanut kärsiä niin henkisestä kivusta kuin ansionmenetyksetä, menetetystä työajasta, menetetyistä ajoista, kysymättäkään siitä lisätyöstä, jota olen saanut minä kirjanpitäjänä tehdä saatikka sitten mitä selvityksiä ... jne... ovat yrittäjät saaneet tehdä.. Peruuta kaikki ajot, mitkä olsisi pitänyt ajaa tuon 17. huhtikuuta jälkeen jne... Eli ne jotka osaavat ajatella asian laajutta.. teitävät, mitä kaikkea ....

Yrittäjillä on erittäin paljon vastuuta jo muutenkin, yrittäjyys on jo itsessään itsensä pois sulkemista yhteiskunnan palvelujärjestelmistä, eli sosiaalisista tukiasioista.

Olen täysin samaa mieltä sekä yrittäjän että kirjanpitäjän kanssa.
Vakuutusyhtiöt ja viranomaiset " pesevät kätensä".
Vaativat kaikenlaisia todistuksia ja lausuntoja aina uudestaan ja uudestaan-ja tulos plus miinus nolla.
Kokemusta on omassa taloudessamme viime laman kohdalla.
Kärsimys on hirveä-APUA et saa mistään.

Tuollainen menettely on valitettavan yleistä. Vakuutusyhtiö on ilmeisesti todennut, että kun jaksaa vetkutella tarpeeksi kauan, asianomistaja menettää tilanteen hallinnan ja antaa periksi.
Toisaalta tuollaiset tapaukset pitäisi käsitellä heti ja korvausten maksaja selvitellä jälkeenpäin, kuten joissakin rattijuopumustapauksissa tehdään, ellei sitäkin saada venkuloitua torsoksi...
Henkiset kärsimykset ovat varmasti riittäviä ilman toullaisia lisärasitteitakin!
Kansanedustajiin yhteys, moni asia ratkeaa, kun heille tulee asiallista tietoa ja tiedustelut tulevat yhtiöön tarpeeksi korkealta taholta.
Kirjoittakaa alanne lehteen, luulen, että vakuutusten siirtoja alkaa tapahtumaan.

Jouduin takavuosina asioimaan peltikorjaamon vastuuvakuutuksen takia pienen hämeenlinnalaisen vakuutusyhtiön kanssa. Sain korvausriidan kanssa punnertaessani vakuutuslautakunnasta kommentin, että pienemmät vakuutusyhtiöt pyrkivät rajaamaan korvausvastuitaan viivyttämällä korvauksia tai tinkimällä niitä alaspäin. Lainoppinut ystäväni oli aiemmin ollut vakuutusyhtiössä töissä. Hän vahvisti oikeaksi kuulemani arvion, että iso vakuutusyhtiö tekee saman seuraamalla oikeuteen päätyvien korvausriitojen prosentti-osuutta kaikista korvaustapauksista. Jos riitoja ei tule lainkaan, niin korvataan liian löyhin perustein. Jos riitoja tulee paljon, niin korvauspolitiikka on liian kitsasta. Pieni ihminen joutuu helposti näissä peleissä vakuutusyhtiön pelinappulaksi, kun ei omaa riittävää taloudellista painoarvoa esim ison henkilöstömäärän ja eläkevakuutusmaksujen ansiosta. Mukava tietää, että ei jatkossakaan kannata antautua keskusteluun Tapiolan kanssa, kun tarjoavat palveluitaan omille yrityksilleni. Perheemme pyörittää kolmen yhtiön toimintaa ja työllistämme noin 50 henkilöä. Vakuutusyhtiön todellinen arvo paljastuu yrittäjälle vasta kriisi-tilanteessa. Vähän sama taitaa olla tilanne pankin kanssa. Silloin kun apua tarvitsee, sitä pitäisi myös saada. No tämä kuljetusyrittäjä ei tunnu sitä saavan; ei omalta eikä Tapiola nimiseltä yhtiöltä. Meidän yrittäjien taitaa kannattaa miettiä tarkkaan, mihin yhtiöön vakuutusasioissa luottaa.. Eikä sittten ainakaan tähän Tapiolaan.

Hyvät lukijat

Kun omalle tai läheistenne kohdalle osuu tapahtuma johon liittyy vakuutusyhtiö,selvittäkää tarkoin etukäteen mitä vastaatte heille.
Ns maalaisjärjellä ei kannata lomakkeita alkaa täyttelemään koska korvauksia ei ainakaan tule.Todellakin, vasta kun maksettuja vakuutusmaksujaan vastaan on hakemassa oikeutta ja korvausta,sitä ei kenties saakaan ja vakuutusyhtiön todellinen toimintatapa paljastuu.Olisi vain mukavampi tietää se jo siinä vaiheessa kun auliin ja hymyilevän virkailijan kanssa leppoisissa tunnelmissa vakuutussopimuksia tekee.Pienten loputtomien pränttien,vakuutusteknisten erikoissanastojen ja poissulkevien tapahtumakuvausten todellinen syvä ymmärrys pitäisi olla oppiaineena peruskoulussa koska meidät kaikki on vakuutettu jollain lailla jossain.pääsääntöisesti näiden vakuutusten ottamisen syy on terve vaisto varjella ja turvata omaamme,terveyttä ja kotia sekä ansioitamme.On kohtuutonta että korvausta hakiessa nämä mukavat ja leppoisat vakuutusvirkailijat muuttuvat vaikeasti tavoitettaviksi,kireiksi,määräileviksi,niukkasanaisiksi . Varma on että mikäli pyydät konkreettista apua korvaushakemuksen täyttämiseksi ja saat sitä , vielä siten että korvaus myönnetään niin olet oikeassa yhtiössä.Korvauksen haku tilanteessa sinua yleensä melko avoimesti epäillään jostain mitä ei sanota ääneen.Todistustaakka on sinulla.Olen yrittänyt esimerkiksi todistaa kahden konkreettisesti minua tutkineen spesialisti lääkärin lausunnoilla, olevani oikeutettu vakuutusyhtiön korvaukseen.250 kilometrin päässä itsestäni työskentelevä vakuutuslääkäri on kuitenkin näkemättä minua edes,sitä mieltä että vikaa ja vammaa ei ole=mitään ei tarvitse tehdä.Tapaturmalautakunnan päätösellä vasta vakuutusyhtiö taivutettiin korvaamaan asia.Aikaakaan ei kulunut kuin nelisen vuotta...kipeänä.Kyse oli leikkaushoitoa vaatineesta työtapaturmasta.

Voimia kaikille vakuutetuille

Alkuperäinen pääkirjoitus ja Arto Tammelinin kertomus ansaitsevat tarkempaa pohdintaa. Olen keskustellut aiheesta usein viimeisten vuosien aikana sekä ammattikuljettajien, että yrittäjien kanssa. Yhteistä keskustelua olemme käyneet myös Rahtarit ry:n toiminnanjohtajan kanssa.
Olemme päätyneet kaikki erilaiseen tulkintaan, kuin mielenterveysalan asiantuntijat.
Asiasta pitää keskustella asiallisesti nimenomaan syyttömän osapuolen näkökulmasta.
Tunnen useita tällaisiin onnettomuuksiin joutuneita ja valitettavasti on todettava, etteivät kaikki ole selvinneet asiasta koskaan. Tunsin myös erään kuskin, joka noin 15 vuotta sitten ajautui kolarin jälkeen ulos ja kuorma vei mennessään.
Henkiset kärsimykset syyttömmille ovat tietenkin ne kaikkein pahimmat, mutta unohtaa ei voi aineellistakaan puolta. Vastassa voi olla kemikaaleja, räjähtävää tai polttoainetta. Tällaisessa tapauksessa vaarassa voi olla jopa satoja ihmisiä. Ehkä asiallisella pohdinnalla saisimme ihmiset hakemaan apua tai miettimään muita keinoja.