Julkaistu: 15.01.2017 04:00

Voi tätä myötähäpeää

Kyllä on taas vaikeata olla ylpeä ammattikunnastaan. Enää ei kehtaa hypätä pöydälle ja julistaa olleensa toimittaja.

Jokainen tietää, että journalisteissa on kermapeppuja, jotka eivät kestä pientäkään puhuria. Jokainen toki kehuista tykkää, mutta vain vastatuuli vahvistaa. Kolumnistina koin epäonnistuneeni, jos kukaan ei vetänyt edes vähän poroja nokkaansa.

Luova jännite on hyvä säilyttää ja faktojen on oltava kohdallaan. Jos ei ole, virheet oikaistaan, jäkättämättä.


Vuoden lopulla Ylestä lähti pari toimittajaa. Irtisanoutuminen onkin perusteltua, kun huomaa olevansa väärissä tehtävissä eikä taida edes perusasioita. Tuskin nämäkään marttyyrit jättivät lähtemättömiä jälkiä Yleisradioon.

Alan etujärjestöt tietysti parkuivat tovin, mutta toimitusta ei onneksi johda sotamiesneuvosto eikä esimiehiä valita huutoäänestyksellä.


Yleisradiossa on verrattoman hyviä journalisteja aika liuta. Mutta muutama haluaa toteuttaa vain omaa agendaansa aatemaailmansa värityksin. Uutinen ja oma mielipide menevät jatkuvasti sekaisin.  Tutkivan journalismin tuloksetkin ovat samaa tasoa kuin olympiamenestyksemme.

Johtopäätökset kuuluvat lukijalle, kuulijalle ja katsojalle. He eivät kaipaa pureskeltuja mällejä, vaan osaavat itse ajatella. Toki sosiaalisen median pölhöjen laumasta löytyy vastakaikua aina, kun herroja solvataan.

Näiden sankaritoimittajien on turha nillittää, jos he eivät saa lähetyksiinsä päättäjiä paikalle. 

Tuskin kukaan haluaa vapaaehtoisesti mennä nolattavaksi semminkin, kun valmis ohjelma ei alkuunkaan vastaa sovittua.

Kieroutuneen egon paljastaa sekin, kun jotkut toimittajat kuvittelevat päättäjien olevan heidän käytössään läpi vuorokaudet. 

Jos ministeriä tai kansliapäällikköä ei saada koska tahansa kommentoimaan näiden nerojen kysymyksiä, ollaan niin loukkaantuneita, että ja se myös näkyy ja kuuluu.


Talven pohjanoteeraus on ollut muutamana lauantaina tullut Katoava Pohjola. Yksin sarjan nimikin on väärin. Ei pohjola mihinkään katoa, jos jokunen pihasusi kaadetaan tai islantilaiset pyydystävät muutaman valaan.

Toimittaja ei edes yritä peitellä asenteellisuuttaan ja syvää inhoaan haastateltaviaan ja heidän harrastuksiaan kohtaan. 

Poloinen lähti yksistään laiturille nyyhkimään, kun laillinen susijahti tuotti tulosta. Normaalisti kamera olisi siinä kohdassa sammutettu, mutta siitä tulikin jakson kohokohta.

Mitä siitä tulisi, jos sotarintamalle lähetty reportteri parkuisi tilanteen kauheutta tai taloustoimittaja menisi shokkiin osakekurssien syöksystä? Ei pidä hakeutua tehtäviin, joissa pokka ei pidä.

Joku saattaa ihmetellä, miksi Yleisradio on taas tikun nokassa. Tuottavathan muutkin viestimet sontaa ja niiden vainoharhaiset verikoirat nostattavat olemattomia kohuja.

Ylellä on erityinen laatuvastuu siksi, että se rahoitetaan yhteisistä varoista. Iltapäivälehtien ja muun tuuban ostaminen on täysin vapaaehtoista, mutta Yle ottaa väkisin. Maksajalla on oikeus vaatia rahoilleen vastinetta.

Jukka Viitaniemi
viitaniemet@pp.inet.fi
Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja.

Kommentit

Nokkani ihan tursuaa poroja Katoavan Pohjolan lyttäämisestä. Ylen mainiossa, uudessa luonto-ohjelmassa seurataan luonnon ihmeellisyyksiä niin hyvässä kuin pahassakin. Ohjelman juontaja Kimmo Ohtonen omaa mykistävän kyvyn välittää luonnon lumo katsojalle melkein käsin kosketeltavaksi. Ihmettelen, miksi eläimen tappamisen aiheuttama järkytys on Viitaniemen mielestä ammattitaidottomuutta ja heikkoutta. Tuntuukin, että kolumnisti itse taitaa katsella ohjelmaa jahtimiehen verenkarvaisten silmälasien takaa. Se siitä asenteellisuudesta! Oliko metsästäjien poseeraus ammutun, havujen päälle asetellun susirukan vierellä kunniakkaampaa katseltavaa, kuin kyynel juontajan silmänurkassa? Katoava Pohjola on ihan oikea nimi ohjelmalle! Viitaniemi taitaa kuitenkin olla yhtä mieltä ilmastonmuutoksesta erään toisen, ison meren takana asustelevan herran kanssa. Minäkin tunnen myötähäpeää.

Hyvin tuo juontaja on käyttänyt TV aikaa omien tarkoitusperiensä ajamiseen ja lompakkonsa lihottamiseen.