Julkaistu: 19.03.2017 02:01
-
Päivitetty: 20.03.2017 06:50

Oikeaa peukkua metsästämään

"Ostin tänään kodittomalle aterian hampurilaispaikassa. Puolustin kadulla kiusattua lasta. Istuin tuntemattoman vanhuksen viereen bussissa ja juttelimme koko matkan. Voi kuinka onnelliselta hän näyttikään!"

Tiedättehän nämä sosiaalisen median julkaisut. Julkisiksi asetetut päivitykset, joissa kerrotaan omasta hyvästä teosta, ja jotka sitten keräävät tuhansia tykkäyksiä täysin tuntemattomilta.

Nyt heti alkuun sanon, että älkää ymmärtäkö väärin. Jokainen hyvä teko on kunnioitettava ja ansaitsee kiitokset. Olen kuitenkin pohtinut, tehdäänkö nyt hyviä tekoja juuri siksi, että niistä saisi näyttävän päivityksen someen.

Esimerkiksi Forssan ammatti-instituutissa Suomen itsenäisyyden juhlavuotta juhlistetaan Sata hyvää tekoa -kampanjalla. Kuka tahansa voi ilmoittaa kohteen, jolle oppilaitoksen opiskelijat voisivat tehdä hyvän teon. Hyvät teot valitsee raati. Teko voi olla esimerkiksi ulkoilua vanhuksen kanssa tai pienimuotoinen remontti.

Upea ajatus, josta on varmasti iloa monelle.

Kampanjan verkkosivuilla todetaan kuitenkin, että tekoja ei tehdä, jos hyvä teko pitäisi tehdä kokonaan salassa. Teoista halutaan raportoida lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa.

Somessa on tapana luoda itsestään varsin ruusuinen kuva. Harva kuvaa elämänsä heikoimpia hetkiä Facebookissa tai Instagramissa. Tarinat hyvistä teoista sopivat siis sosiaaliseen mediaan kuin nakutettu. Niillä, jos millä saa pönkitettyä omaa erinomaisuuttaan.

On toki hienoa, jos sosiaalinen media kannustaa ihmisiä ottamaan toiset huomioon. Auttamista ja lähimmäisten ilahduttamista ei voi olla liikaa.

Mutta jääkö tekemättä sellaisia hyviä tekoja, jotka eivät ole kovin mediaseksikkäitä?

Tunnettu filosofinen kysymys pohtii, kuuluuko ääni, jos kukaan ei ole kuulemassa. Tätä mukaillen voisi kysyä: onko hyvä teko olemassa, jos siitä ei kerro sosiaalisessa mediassa?

Voisimme ottaa Forssan opiskelijoista mallia siinä, että tekisimme itse kukin hyvän teon silloin tällöin. Me, joilla on vielä isovanhempia elossa, voimme aloittaa pistäytymällä heidän luokseen visiitille. Oman mummon tai papan luona vierailemisesta ei ehkä saa Facebook-päivitystä, jota jaetaan vimmalla, mutta jotakin muuta siitä varmasti itselleen saa.

Onnellisen avunsaajan ylöspäin nostettu peukalo on parempi kuin sata somepeukkua.