Julkaistu: 16.02.2013 11:00

Hämeenlinna on invalidille kohtalaisen hyvä kaupunki liikkua

 

Kaupunkiuutisten yleisönosastolla on viime viikkoina keskusteltu siitä, kuinka liikuntarajoitteiset pääsevät sisään Hämeenlinnan kantakaupungin eri ravintoloihin. Kirjoittelua seurannut Hämeenlinnan Seudun Invalidien puheenjohtaja Sari Lehikoinen haluaa heti oikaista käsityksiä ainakin yhden ravintolan kohdalta.
 
- Popinoon pääsee takakautta hissillä oikein hyvin, ja ravintolassa on todella ystävällinen henkilökunta, Lehikoinen kehuu.
 
- Homma toimii loistavasti, kun ravintolaan vain ilmoittaa etukäteen tulostaan. Vammaisen elämä on harvoin spontaania ja kaikkien muiden asioiden sivussa yksi puhelinsoitto on pikkujuttu.
 
Lehikoisen mukaan esteitä on joskus myös ihmisten korvien välissä ja niistä selviäminen on yksi osa vammaisuuteen sopeutumista.
 
- En halua mennä sellaiseen paikkaan, jonne en suosiolla pääse. Minua pyydettiin osalliseksi tapahtumaan eräässä ravintolassa, johon ei ollut esteetöntä pääsyä ja invavessaan oli sisäänkäynti ulkokautta. Tein kantani selväksi ja tilaisuus siirrettiin toiseen paikkaan.

Palkitut paikat

Lehikoinen on ollut kaupungin vammaisneuvostossa mukana jakamassa esteettömyyspalkintoja, jollaisen ovat saaneet esimerkiksi Aulangon kylpylä ja Hämeenlinnan rautatieasema.
 
- Kylpylä on ihan esteetön ja hotellin puolikin ihan saavutettavissa, vaikkakin sen ramppi voi olla rollaattorilla tai kepeillä kulkevalle hiukan jyrkkä. Kahteen altaaseen on asennettu hissit ja kyllä Aulangon hotellin yökerhoonkin pääsee takakautta tavarahissillä.
 
- Rautatieasemalla hissi meni kerran rikki, ja jouduin istumaan pari tuntia raiteella räntäsateessa, mutta yksi kassahenkilö värjötteli siellä minun kanssani.
 
Niin Verkatehtaalla, uimahallissa kuin kantakaupungin kirkoissa pääsee Lehikoisen mielestä liikkumaan kohtalaisen hyvin. Keskustassa asioiminenkin sujuu, vaikka joidenkin kävelykadun pikkuliikkeiden sisäänkäynneissä on ongelmia ja Hammaslääkärikeskukseen ei ole esteetöntä pääsyä. Betoniporsaat ja ulkomainokset taas aiheuttavat hankaluuksia näkövammaisille.
 
- Talvi on hankalaa aikaa kaikille, joilla on rajatut askeleet, Lehikoinen sanoo.
 
- Jalkakäytävät on aurattu ja hiekoitettu, mutta itse suojatien kohta on usein hirmuisen liukas. Lisäksi tien ylityskohdassa saattaa molemmissa päissä olla puolikin metriä korkea valli.

Korkeita tuoleja

Laki pitää nykyään huolen uudisrakennusten esteettömyydestä, mutta historiallisissa vanhoissa rakennuksissa muutoksien esteenä on usein Museovirasto. 
 
- Esteiden poistaminen ei useinkaan ole rahakysymys, vaan viime kädessä tahdosta kiinni, Lehikoinen arvelee.
 
- Vanhaan kirjastoon mahdollisesti tuleva kumppanuustalo on tästä hyvä esimerkki. Rakennushan on nykyisellään todella esteellinen, mutta nyt siitä tehdään esteetöntä. Yksi asia julkisissa tiloissa on se, että niihin pitäisi saada korkeampia tuoleja, jotka ovat myös selvästi esillä.
 
Hämeenlinnan kantakaupungissa on Lehikoisen mielestä verrattain helppo liikkua.
 
- Tampereelle tai Helsinkiin en lähde talvisin ollenkaan, koska liikkuminen on niissä hankalaa.
 
- Oulu taas vastaavasti on suhteellisen esteetön kaupunki ja Turkukin osittain.
 
Seutuyhteistyön aikana kaupungin nettisivuilta löytyi tietoa muun muassa invaparkkipaikoista ja saavutettavista rakennuksista. 
 
- Kuntaliitoksen jälkeen tietoja ei ole enää näkynyt ja ne pitäisi ehdottomasti pistää nettiin, Lehikoinen toivoo.
 
- Invaparkkipaikoista tuli semmoinen mieleen, että pysäköinninvalvojat ovat alkaneet katsoa hyvin tarkkaan vammaisten pysäköintilupalappuja. Joku on alkanut niitä ilmeisesti kopioida ja se on todella törkeätä. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että invapaikat ovat olemassa hyvästä syystä.
 
Jaakko Veräväinen viljelee maata ja kasvattaa emolehmiä Lammin Kataloisilla yhdessä vaimonsa Anna Veräväisen kanssa. Kaikki kuvat: Susanna Mattila

Naudanlihan kulutus on vähentynyt Suomessa 1970-luvulta lähtien, vaikka lihan kokonaiskulutus on tasaisesti kasvanut 2010-luvulle saakka.Ilmastotietoinen ihminen välttää naudanlihaa ja valitsee lautaselleen mieluummin siipikarjaa tai possua.

Mary Worrall, Paul Davies, Nick Harding, Sari Suomalainen, Anne Pässilä ja Leena Huhtama tutustuivat Linnan puistoon juuri ennen ukkoskuuroa. Maanantaina ryhmän on tarkoitus tutustua Lepaan älypuistoon. Kuva: Juhani Salo

Birkenheadin puisto sijaitsee Ison-Britannian Wirrallissa, ja on maailman vanhin.Vuonna 1847 rakennettu puisto on toiminut mallina New Yorkin Central Parkille ja nykyään sitä käytetään esimerkiksi koulujen kokemuksellisena oppimisympäristönä.Puistossa työskentelevän Nick Hardingin mielestä on tärkeä

- Sen verran minussa on edelleen esi-isien maahenkeä, että nähdessäni täyden tähkäpään, mieleni tulee tavattoman hyväksi ja levolliseksi. Kuva: Markku Tanni

Hämeen Sanomissa 35 vuotta lehtimiehenä työskennellyt Jukka Viitaniemi jää eläkkeelle. Lukijat eivät kuitenkaan jää paitsi Viitaniemen lupsakkaa tekstiä. Hän jatkaa Hämeen Sanomien Justin kolumnistina. Artikkelitoimittaja Jukka Viitaniemi tunnetaan lupsakoista kolumneista ja hyvästä huumorista.

Tappouhkauksia, törkyviestejä ja suoranaista haukkumista.Yöllisiä hiippareita oman kodin pihalla, koputuksia ikkunaan ja kananmunapommitus päin kotiovea. Jos joku suomalaispoliitikoista on joutunut vihanpurkausten ja ala-arvoisen palautteen kohteeksi, niin ainakin entinen sisäministeri ja kristillis

Henkilöauto tuhoutui tulipalossa Hämeenlinnan rautatieaseman lähellä sijaitsevalla pysäköintialueella lauantai-iltana. Pelastuslaitos sai hälytyksen palopaikalle hieman ennen iltayhdeksää.Palo oli alkanut auton sisätiloista ja sitä epäillään tahallisesti sytytetyksi. HÄSA

Alina Lehtonen nautiskeli lämpimästä syyssateesta koulupäivän jälkeen. Luolajan koululla iltapäiväkerhoa pitää Lasten Liikunnan Tuki ry. Kuva: Juhani Salo

Lämmin syyssade on parasta viihdettä koulupäivän jälkeen.Luolajan koululla tokaluokkalainen Alina Lehtonen ottaa silmälasit pois päästä, hymyilee leveästi ja työntää kasvonsa vettä roiskivan räystään alle kokonaan.Lehtosen ja muiden koululaisten vanhemmat maksavat aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnasta

Ely-keskuksen suunnittelija Esa Lehtinen suunnitteli vuonna 1990 Vihavuodenkosken kunnostusprojektin.Tuolloin järvitaimenkannasta oli jäljellä enää rippeet. Kuva: Terho Aalto

Vuosi sitten syyskuussa Vihavuosi-yhdistyksen jäsenet istuttivat koskeen parisataa järvitaimenen alkua.Kuluneena kesänä tehdyn laskennan mukaan tästä joukosta noin kymmensenttisiksi poikasiksi olisi kasvanut alle kymmenen kalaa.– Se on hyvin pieni prosentti, mutta samansuuntainen kuin täysin luonnon