Kaupunkiuutiset

Subscribe to syöte Kaupunkiuutiset
Syötteen kokonainen osoite. 14 min 21 s sitten

Pelastautukoon ken vielä voi

Ke, 07/25/2018 - 06:00

Kolmas itsenäisyystaistelu - Veli-Antti Savolainen

  • Luonto antaa merkkejä, ettei se kestä enää meitä. Ymmärrätkö viestin?

Mikään ei näytä saavan päättäjiä, mediaa, kansalaisia, koko maailmaa tajuamaan, että olemme jo loppusuoran puolivälissä matkalla kohti elinolojen kohtalokasta kriisiä, jopa ihmiskunnan tuhoa.

 

1 LUONTOA EI ENÄÄ PELASTETA. Pitääkö tapahtua miljoonia uhreja vaativia ekokatastrofeja ennen kuin tapahtuu korjaus – ja tapahtuuko korjaus silloin jo liian myöhään?

Meidät on saatu uskomaan, että maailman talouteen on tullut pyhiä oppeja, joihin ei voisi vaatia mitään muutoksia – vaikka mikä tulisi eteen. Kaikkein pyhin on oppi taloudellisesta kasvusta. Ajatus työpaikkojen ja hyvinvointipalvelujen kasvukytköksestä on iskostettu meihin syvällisesti, se estää ihmiskuntaa näkemästä metsää puilta.

Valtaideologiasta riippumatta maailmankuva on, että vain talouskasvu voi taataa paremman tulevaisuuden ja hyvinvointiyhteiskunnan – ellei ole kasvua on vain kurjuutta ja kuolemaa.

Me jatkamme kasvumallilla ainoana oppina vaikka ympäristörasituksen pienentämiseen olisi pitänyt ryhtyä jo vuosia sitten.

Talousjärjestelmä ei kuitenkaan ole lopullisesti tämä, se ei ole valmistunut lopulliseen muotoonsa, vaan sen tulisi elää uusien haasteiden mukaan.

Ihmisten hyvinvointi ja elämänlaatu eivät ole yhtä bruttokansantuotteen kanssa.

 

2 HUONOJA UUTISIA. Meneillä oleva resurssien käytön tehostuminen ei vähennäkään suoraan luonnonvarojen kulutusta.

”Taloudellisen toiminnan ympäristötehokkuus on viime vuosikymmeninä parantunut, mutta tutkimusten mukaan talouskasvu on järjestelmällisesti mitätöinyt tehokkuuden lisäykset.”

Ilmiö tunnetaan taloustieteessä ns. Jevonsin paradoksina, sen mukaan jonkin resurssin käytön tehostuminen johtaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tämän resurssin käytön lisääntymiseen eikä niinkään vähentymiseen.

Päätelmä: taloudelle on löydettävä kohtuun suunta: tasapaino luonnon kanssa ja ihmisille tasa-arvoa enemmän tulojen ja etujen jakaantumisessa maailman väestön kesken ja yhteiskuntien sisällä.

Väestö räjähtää nykyisestä seitsemästä miljardista ihmisestä nopeasti kymmeneen, koska hedelmällisyysikäisiä ihmisiä on yksinkertaisesti liian paljon tilanteen tasoittamiseksi.

Helsingin yliopiston ympäristötieteen professori Janne Hukkinen totesi jo joku vuosi sitten lakonisesti käytettävissä olevan vaihtoehdon: ”Näin ollen ainoaksi pelivaraksi kuluvan vuosisadan puoleenväliin mennessä jää pienentää bruttokansantuotteen vuosikasvua henkeä kohden. Paine talouskasvun supistamiseen kohdistuu nimenomaan jälkiteollisiin yhteiskuntiin, koska kehitysmaissa talouskasvua vielä tarvitaan perus hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Tämä ei ole ideologiaa. Se on termodynaamisten ja aritmeettisten tosiasioiden hyväksymistä. Taloutta ei tarvitse kasvattaa vaan supistaa. Tämä ei tarkoita niukkuutta ja kurjuutta vaan riittävyyttä ja hyvinvointia.”

On siis katsottava asioita uudella tavalla, se ei ole tavatonta. Historiassa edistyminen liittyy innovaatioihin, ideoihin ja kykyyn viedä ne toteen.

 

3 TOIVOA SOPII, MUTTA EI UNELMOIDA. On asetettu toivoa talouden rakenteen muutokseen, mutta palvelu- ja immateriaalitalouteen liitetyt toiveet ovat nekin osoittautuneet ylimitoitetuiksi.

Ekonomisti Tim Jackson sanoo, että "suhteellista irtikytkentää talouden ja ympäristövaikutusten välillä on toki tapahtunut, esimerkiksi yhden dollarin tuottamiseen tarvittavan energian määrä on laskenut kolmanneksella viimeksi kuluneen kolmen vuosikymmenen aikana."

Toimeliaisuuden määrän lisääntyminen on kuitenkin tähän saakka syönyt energiatehokkuusedutkin, Vuoden 1990 jälkeen maapallon energiankäyttöön liittyvät päästöt ovat lisääntyneet 40 prosenttia.

 

4 KUOLEMAN SUUDELMA. Maailman tilanne on kuin maailmansotien välissä, fasismi ja vihaava ääripuhe nostaa päätään kun kansallisuusaate tulkitaan kääntymiseksi sisäänpäin ja menneisyyteen; kun historiaa tulkitaan väärin. Siinä jää huomaamatta, että viime vuosisadan menestyneimmät kansakunnat ovat maahan muuton hyödyntäjiä; emigranttimaita, Yhdysvallat, Kanada, Australia, Ruotsi, Saksa...

Meidän on löydettävä vanhentuneen tilalle uutta, sellaista, jota ei vielä ole olemassa – se meidän pitää itse kehittää ja rakentaa. Maailma tarvitsee nyt tutkijoita, mutta ennen kaikkea kansalaisia, jotka ovat valmiita kehittelemään vaihtoehtoisia malleja myös yhdessä; ruohonjuuritasolta käsin, silloin kun pitää.

Nyt pitää.

Mitä pitää tapahtua ennen kuin mitään tapahtuu?

 

5 TEESIT:

1. Aika siirtää huolet huomiseen ja välittää vähät on nyt käytetty.

2. Itse institutionaalinen järjestelmä ei korjaa sillä vauhdilla maailman ja omia ongelmiamme, että se pelastaisi meidät.

3. Voiman kapina söisi lapsensa, on silti pakko toimia itse - vaikka ohi järjestelmän, mutta yhdessä.

4. Uusi tehdään helpoimmin ihmisten verkostoissa, pienestä suureen synnyttäen monia hyvien asioiden kierteitä.

5. Edessä on historian suurin työmaa. Sitä suurempi mitä myöhemmin tosi toimeen tartutaan.

Marjastusta

Ke, 07/25/2018 - 06:00

Toimittajalta

  • Heli Karttunenheli.karttunen@hameensanomat.fi

Aurinko porottaa armottomasti, paarmat pörisevät pään ympärillä, hiki valuu pitkähihaisen paidan alla, saappaat hiostavat, pensaiden piikit pistelevät.

Mistä on oikein kysymys? Moni varmaan tunnistanee, että vadelmiahan tässä ollaan poimimassa.

 

Marja-aika alkaa olla käsillä. Joku viikko sitten mustikat olivat vielä raakileita, mutta nyt ensimmäiset alkavat olla jo kypsiä. Myös vadelmat ovat jo saaneet väriä poskiinsa.

Ja edellä mainituista hankaluuksista huolimatta nämä ilmaiset superfoodit herättävät aina loppukesästä jonkin kummallisen vimman, että niitä pitäisi saada pakastimeen ennen kuin on liian myöhäistä.

 

Toistaiseksi en ole vielä tänä kesänä ehtinyt marjastaa, mutta aikomus olisi. Samoilla linjoilla on lisäkseni moni muukin suomalainen, sillä peräti kaksi miljoonaa henkeä kertoo harrastavansa marjastamista tavalla tai toisella (HäSa 23.7.).

Moni haluaa nautiskella nimenomaan itse poimimistaan marjoista. Itse en ole puristi, vaan minulle maistuvat myös muiden poimimat marjat.

Marjojen ei myöskään tarvitse aina olla villejä metsän antimia, vaan myös viljellyt puutarhamustikat, vadelmat ja mansikat ovat (lähes) yhtä herkullisia kuin luonnonvaraiset serkkunsa.

 

Tämän kesän mustikka- ja puolukkasadosta odotetaan keskinkertaista, mutta hyvä niinkin. Keskinkertainenkin sato riittänee tyydyttämään perusmarjastajien tarpeet, sillä ahkerista ulkomaalaisista poimijoista huolimatta iso osa marjasadosta jää kuitenkin metsään. Hillasadosta taas on tulossa ilmeisesti surkea, kokeneen hillastajan mukaan "huonoin miesmuistiin".

Pakastettavaksi poimin pääasiassa vadelmaa ja mustikkaa, sen sijaan puolukoille en oikein keksi käyttöä, vaikka ihan hyviä nekin ovat. Mansikoita yleensä ostan satunnaisesti ja heti syötäväksi, sillä pakastimessa vesipitoinen mansikka menettää herkullisuutensa.

Happamat viinimarjat osaavat yllättää. Kummallisesti ne piristävät puuroa ja maistuvat myös vohvelien päällä siinä vaiheessa, kun kaikki muut marjat jo ovat loppuneet...

 

Miltei joka vuosi olen harmitellut, että olisi pitänyt pakastaa marjoja talven varalle hiukan enemmän. Tosin pakastimen tilavuudella on rajansa, ja sinne pitäisi mahtua muutakin, mutta marjoille siellä pitää ehdottomasti olla tilaa.

Mustikkasato odottaa jo poimijaansa. Myös vadelmia on saatava.

Viime vuonna marjanpoiminta jäi aika vähiin, mutta ehkäpä tänä vuonna ehdin metsään.

Tai edes pikavisiitille jollekin lähiseudun marjatilalle.

Terveisiä Hämeenlinnasta!

Ke, 07/18/2018 - 07:30

Sibeliuksen syntymäkoti, Skogsterin kulmaus ja tietysti Hämeen Linna. Esimerkiksi näillä maamerkeillä Hämeenlinnaa viedään maailmalle.

Kaupunkiuutiset päätti selvittää, millaisia Hämeenlinna-matkamuistoja kaukaa ja läheltä saapuneille turisteille kaupataan. Siksi oli suunnattava Museo Skogsteriin.

 

Ehkä parhaiten Hämeenlinna-aiheisista matkamuistoista osaa kertoa Museo Skogsterin amanuenssi Antti Krapu. Hän vastaa Hämeenlinnan kaupunginmuseon päätoimipisteen myymälän ostoista.

Skogsterin myymälä on yleismuseokauppa, joka kätkee sisäänsä sekä kulloinkin käynnissä olevaan näyttelyyn ja museomaailmaan liittyvää oheistavaraa että Hämeenlinna- ja Suomi-matkamuistoja.

Tammikuun lopulle asti museon päänäyttely on Tubi – unohdettu keuhkotauti, joten juuri nyt myymälästä löytyy esimerkiksi First Aid -tuotteita.

 

Antti Krapu myöntää, ettei sopivien myytävien löytäminen ole aina helppoa.

Krapu on työskennellyt museossa seitsemän vuotta, ja jo tänä aikana alalla on tapahtunut muutoksia.

– Esimerkiksi tulitikkuaskien suosio on laskenut, sillä tupakanpoltto ei ole enää yhtä yleistä kuin ennen.

 

Skogsterin myytävät voi jakaa kolmeen kategoriaan: Sibelius-tuotteisiin, kaupunkikuvaa esittäviin tuotteisiin sekä historiaan liittyviin tuotteisiin. Myymälästä löytyy kirjallisuutta sekä lapsille että aikuisille.

Museokaupan kestosuosikkeja ovat jääkaappimagneetit ja postikortit.

Valikoimasta löytyy myös yllätyksiä. Hämeenlinnasta voi viedä kotiin lähteissään tuliaisena esimerkiksi keittiörätin, johon on ikuistettu Skogsterin kulmaus tai villasukat, joihin on kirjailtu Sibeliuksen nimi ja nuottiviivasto.

 

Parhaiten kaupaksi käy pikkutavara.

– Joku voisi puhua krääsästä, Krapu naurahtaa.

– Suurin osa haluaa jonkin pikkumuiston. Kun hinta nousee yli kymmeneen euroon, tuote ei enää myy yhtä hyvin.

Suurin osa Skogsterin museon vierailijoista on suomalaisia. Tämä näkyy myös myymälän asiakaskunnassa.

– Museomyymälässä ostoksia tekevät sekä kotimaanmatkaajat että ulkomailta tulleet.

 

Museomyymälän tuotteet luovat omalta osaltaan brändiä, tietää Antti Krapu. Suunnitelmia tehdessä on kuitenkin huomioitava realiteetit.

– Emme ole Helsingin iso turistikohde, joten meidän ei ole järkevää tilata myymälään vaikkapa 8000 tuotteen erää. Se tarkoittaisi, että istuisimme varaston päällä niin kauan, ettei se olisi enää liikevaihdollisesti järkevää.

Hämeenlinna-tuotteille on Krapun mukaan olevan selvästi kysyntää.

– Lisää tuotteita on tulossa kesäksi, hän lupaa.

Ojala hakee Harvialasta vauhtia EM-pisteille

Ke, 07/18/2018 - 07:30
  • Maailman kävelyhuippuihin kuuluva Aleksi Ojala (vasemmalla) lähtee usein Juha Kinnusen pihasta tärkeisiin harjoituksiin.

Janakkalan Janan Juha Kinnunen kuuluu arvokisakävelijän Aleksi Ojalan valmennusryhmään. Tämän takia pyöräilevä Kinnunen ja kovaa vauhtia kävelevä Ojala ovat tuttu näky Turengissa Harvialantiellä.

25-vuotias Ojala käveli 50 kilometrillä kolmansissa arvokisoissa viime kesänä Lontoossa MM-kisoissa sijalle 14. Ojalan saavutus on kova, sillä hänen valmennuskuvionsa vaihtui noin vuosi sitten.

Yhdeksän vuotta Ojalaa valmentanut kävelylegenda Reima Salonen joutui vetäytymään tehtävästä ammattikalastuskiireiden takia.

Lajivalmentaja Jani Lehtinen kokosi parilla soitolla Ojalan taakse janakkalalaisen Kinnusen ja Antti Kempaksen. He toimivat yhteistyössä Ojalan tasavertaisina valmentajina.

Ojala naurahtaa, että hänen takanaan on ”kolme viisasta miestä”.

– Ajankohta ei ollut optimaalinen muutokselle, kun oltiin jo pitkällä tulevassa kilpailukaudessa. Odottelukaan ei olisi ollut hyväksi. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman moneen lajiharjoitukseen valmentaja paikan päälle, Kinnunen kuvailee.

Onnistuneen kesän jälkeen Ojala toivoi saman kuvion jatkuvan myös tällä kaudella.

 

Ojala käveli Lontoon MM-kisoissa ajan 3.47.20. Hänen ennätyksensä on 3.46.25.

– Olisin voinut parantaa ennätystäni, jos jälkiviisaana olisin kuunnellut valmentajia reitin varrella. Siinä kohtaa oma päätös tuntui oikealta vauhdinjaon suhteen.

– Kävely tuntui hyvältä avauskympin jälkeen. Ajattelin kokeilla kärkivauhtia, vaikka valmennus koko ajan varoitteli vauhdista. Vauhti kostautui 38 kilometrin kohdalla, Ojala kuvailee.

Ojalalle tuli seinä vastaan.

– Vauhti hyytyi vähitellen niin, että viimeiset viisi kilometriä kävelin yli viiden minuutin kilometrivauhtia. Jos hyytymistä ei olisi tullut, olisin tehnyt ennätykseni reippaasti.

Ojala osoitti Lontoon koitoksessa myös valikoivaa kuuloa.

– Oksensin 30 kilometrin kohdalla. Valmennus antoi ohjeen: ”ota rauhassa kiinni”. Kuulin kuitenkin, että ”ota kiinni”. En kuullut rauhassa-sanaa lainkaan. Kävelin tuossa vaiheessa, 30 kilometristä 31 kilometriin, koko kisan nopeimman tonnini, Ojala kertoo.

Kinnusen mukaan Ojalan rohkeus on hyvä signaali.

– 50 kilometrin kisaa pääsee harvoin kisaamaan. Lontoon kisasta tuli hyvää oppia. Aleksi uskaltaa tehdä rohkeita ratkaisuja, Kinnunen sanoo.

Ojalan edellä MM-kisoissa oli kahdeksan eurooppalaista. Ojala on valittu jo hyvissä ajoin tämän kesän Berliinin EM-kisoihin.

– Tavoitteeni on pistesija. Se vaatii alle 3.45:n vauhtia, Ojala vakuuttaa.

 

Urjalan Urheilijoita edustava Ojala sai kunnon oppia pitkänmatkan kävelystä arvokisadebyytissä kolme vuotta sitten Pekingin MM-kisoissa.

– Tein kaiken mahdollisen väärin. Olin taju kankaalla. Lähdin alivireisessä tilassa kisatilanteeseen. Nestetankkaus ja syönti eivät onnistuneet kunnolla.

– Puolimatkassa jännitys laukesi. Kehossa ei ollut enää mitään poltettavaa. Energiat loppuivat täysin ja kaikki meni pieleen, Ojala toteaa.

Ojala hylättiin 30 kilometrin paikkeilla Rion olympialaisissa kaksi vuotta sitten.

– Ennen Reiman kalastuskautta tekniikka oli kunnossa, mutta valvovan silmän poistuttua tuli pieniä virheitä. Ongelmana oli polvikulma, Ojala kuvaa.

Aleksi Ojala on pienen Urjalan kasvatti. Hämmentävää on, että urheileva ja asiallinen kaveri joutui vakavan koulukiusauksen uhriksi.

– Pieni kunta, jossa on pienet piirit. Näin kävi eikä sille voinut mitään. Opettajat eivät pystyneet puuttumaan kiusaamiseen. Kun opettajat puuttuivat, se vain pahensi ja hankaloitti tilannetta.

– Missään peleissä kontaktia ei voinut välttää. Minun ei tarvinnut osallistua urheilutunneille, vaan lähdin lenkille. Kiusaaminen näkyi ihan kaikessa mahdollisessa.

Ojala on päässyt yli nuoruuden piinasta.

– Vaikka näen kiusaajia Urjalassa, tervehdin heitä samoin kuin muitakin, Ojala sanoo.

Kierros purettujen talojen historiaan

Ke, 07/18/2018 - 07:25
  • Kaupunkikierroksella keskustan purettujen talojen historiaan tutustutaan arkistokuvien avulla.

Hämeenlinnan keskusta koki suuria muutoksia 1950–1970-luvuilla. Muutaman vuosikymmenen aikana merkittävä osa vanhaa kaupunkikeskustaa purettiin, kun tilalle rakennettiin uusia toimitiloja yrityksille ja asuntoja kaupunkilaisille. Hämeenlinnan kaupunginmuseon järjestämällä Tuhotut talot, kadonneet kodit -kaupunkikierroksella tutustutaan keskustan purettujen talojen historiaan kaupunginmuseon kuva-arkistosta löytyvien kuvien avulla.

Opastuksella perehdytään kaupungin keskustan merkittävimpiin purettuihin rakennuksiin niiden entisillä paikoillaan. Menetettyä kaupunkikuvaa tarkastellaan arkistokuvista mobiililaitteiden avulla. Arkkitehtuuri- ja rakennushistorian lisäksi kierroksella kuullaan välillä tarinoita eri merkkihenkilöistä.

Kierrokset järjestetään kolmena keskiviikkona 18.7., 25.7. ja 1.8.2018 klo 17. Aluksi tutustutaan Museo Skogsterin Ooh, Hämeenlinna! -näyttelyssä Hämeenlinnan pienoismalliin 1950-luvulta ja kävely päättyy Kumppanuustalon kulmalle. Kestoa kaupunkikierrokselle tulee reilu tunti. Osallistujilta vaaditaan riittävää liikuntakykyä kulkea ryhmän mukana noin 500 metrin matka. Opastus on yleisölle ilmainen, mutta mukaan mahtuu noin 30 henkeä/kierros. Lisäksi osallistujilla tulisi olla oma älypuhelin tai tabletti mukanaan kuvien katselua varten.

Paikan kierrokselle voi varata ennakkoon Museo Skogsterin asiakaspalvelusta: 03 621 2979 /museoskogster@hameenlinna.fi. Kierroksella käytettävät kuvat löytyvät osoitteesta http://hmlmuseo.fi/tuhotut-talot/.

Tuhotut talot, kadonneet kodit -kaupunkikierrokset 18.7., 25.7. ja 1.8. Lähtö Museo Skogsterilta klo 17.

Mellakka Festival valtaa Linnanpuiston

Ke, 07/18/2018 - 07:20
  • Festivaalin pääesiintyjää, amerikkalaista La Coka Nostraa on tituleerattu underground-räpin superkokoonpanoksi.

Suomen festivaalikentän uusi ja kunnianhimoinen tulokas rantautuu ensi viikonloppuna Linnanpuistoon. Ohjelmakattaus sisältää urbaanin musiikin kärkinimiä vanhan liiton räppiasennetta unohtamatta.

Tapahtuman pääesiintyjä on yhdysvaltalainen La Coka Nostra, joka on jakanut jäseniä muun muassa House of Painin, Non-phixionin, ja Limb Bizkitin kanssa. Yhtyettä onkin usein tituleerattu underground-räpin superkokoonpanoksi. Toinen tapahtuman ulkomaalaisista vieraista on nouseva Kanadalainen räppäri Snak the Ripper.

Mellakka Festival julkisti heinäkuun alussa aluelaajennuksen, jonka myötä esiintyvien artistien sekä lavojen

määrä kasvoi ja alueen viereen lisättiin myös leirintäalue. Tapahtuma joutui hetkellisesti keskeyttämään lipunmyyntinsä järjestelyiden

varmistamiseksi.

– Ihmiset ovat olleet ajoissa asialla lippujen kanssa, ja halusimme taata jokaiselle asiakkaalle mahdollisimman hyvän palvelutason, emmekä ylibuukata aluetta yli palvelukapasiteetin, promoottori Tomi Kangas kertoo.

– Olemme laajentaneet tapahtuma-aluetta huomattavasti, lisänneet palvelupisteiden, telttojen määrää ja vessojen määrää sekä tehneet lavajärjestelyitä, joiden myötä tapahtumaamme tulee uusi huomattavasti isompi päälava ja lisäksi kolmas lava, jossa esiintyy aikaisemmin julkistamattomia, nousevia nimiä.

Aiemmin tapahtumaan julkistettuja esiintyjiä ovat Asa, Pyhimys, Nikke Ankara, Evelina, Likanen Etelä, Sairas T x Jonestown, Gasellit, Mäkki, Cledos, Kube, OG Ullamaija, Spekti, Konala Cartelli x Skandaali, SMC Lähiörotat, Juju x Trilluminati, Laineen Kasperi, Freerap täydellä kokoonpanolla (Solonen, Kosola, Jodarok, Särre ja X-mies), Eevil Stöö Gettomasa, Laiska Leppone & Timo Kotipoltto, Mouhous ja Juno.

Uusien aluejärjestelyiden myötä Mellakkaan osallistuvat myös Hursti & Häkkilä, Rankkalinna x Koli C, Adikia, Hurtta, Are & Kriso, Jeijjo & Nupi, MKDMSK, Olli Antonio, Pajafella, JXO ka Etelän Vetelät x Kakezi Usum.

Tapahtuma on ikärajaton ja varustettu erillisellä anniskelualueella, josta on hyvä näkyvyys lavalle. Ensimmäiset esiintyjät aloittavat perjantaina kello 16 ja lauantaina kello 14. Lippujen ennakkomyynti on Tiketissä ja Livetossa. Tapahtuman järjestäjä on Westside Events Oy

Festareiden virallisia jatkoja vietetään perjantaina ja lauantaina Cafe Bar Skogsterissa. Jatkoilla tunnelmasta huolen pitävät mahtavien esiintyjien lisäksi Mellakan residentit dj:t, jotka takovat parasta hiphop-musiikkia tanssilattialle kello 22.00 alkaen. Perjantaina Skogsterin lavalle nousee Juno ja lauantaina Mouhous. Molempina iltoina live-esitykset alkavat noin kello 01.00.

Mellakka pe-la 20.-21.7. Linnanpuistossa.

Duo Iltavuoro, Aino & Miihkali ja Käärmekeitto AP-klubilla

Ke, 07/18/2018 - 07:20

Ensi viikon keskiviikkona Albertin iltamat aloittaa Maija Sipiläisen ja Piia Pakarisen Duo Iltavuoro, joka coveroi hersyvään tyyliin poppia, vanhaa iskelmää ja jazzia sekä esittää myös omia kappaleitaan.

Aino Ruotasen ja Miihkali Jaatisen (kuvassa) kahden muusikon orkesteri on kaunista laulua, kanteleen ja kitaran kielten helinää ja seikkailua. Soittajia yhdistää kiinnostus improvisaatioon, hauskoihin soundeihin ja leikkimieliseen luovuuteen.

Illan päättää klubi-isännän suomalainen suosikkibändi Jari Rättyä & Käärmekeitto, joka saapuu keikalle uudistuneella kokoonpanollaan ja kainalossaan keväällä ilmestynyt levy.

AP-klubi ke 25.7. klo 20 Albertissa.

 

Miksi tähdestä tuli holtiton?

Ke, 07/18/2018 - 07:15

Elokuvissa

  • Kevin Macdonaldin dokumenttielokuva syväluotaa Whitney Houstonin elämään ohi tavanomaisten tabloid-otsikoiden.

Whitney

Ohjaus Kevin Macdonald

 

Dokumenttielokuva Whitney kertoo erään maailman menestyneimmän ja lahjakkaimman laulajan Whitney Houstonin (1963–2012) elämästä. Whitney oli The Voice, upea kuorotyttö, joka valloitti valkokankaan ja esiintymislavat. Kuitenkin huikean nousun jälkeen tuli huumeinen syöksykierre ja traaginen kuolema.

Skotlantilaisen Kevin Macdonaldin ohjaama Whitney etenee kronologisesti. Taltiointeja lomittavat haastattelut, joissa äänessä ovat sukulaiset, ystävät ja työtoverit. Katsoja voi tehdä tulkintansa, etenkin entisen aviomiehen Bobby Brownin kommenteista. Valitettavasti kaikista tärkein henkilö, Whitneyn paras ystävä Robin Crawford, ei dokumentissa kuitenkaan puhu.

Dokumentti ei anna hyvää kuvaa Whitneyn suvusta. Lopussa on yllätys, jolla selitetään hänen itsetuhoinen elämänsä. Dokumentti muistuttaa Amy Winehousesta tehtyä dokumenttia Amy (2015), mutta Whitneystä jää kuitenkin puuttumaan Amyn inhimillisyys ja syvyys. Kameralle puhuvia päitä on liikaa, katsoja olisi kaivannut enemmän arkistomateriaalia, enemmän Whitneyä, sillä vanhoja haastatteluja ja musiikkia on mukana yllättävän vähän.

 

* * *

 

Taidemuseossa puuhaa koko perheelle

Ke, 07/18/2018 - 07:12
  • KUVA: Reima Määttänen

Lapsiperheet pääsevät tutustumaan NoCo – Pohjoismaista nykytaidetta -näyttelyyn toiminnallisella opastetulla kierroksella kahtena perjantaina tänä kesänä. Näyttelyssä kiertämisen jälkeen pienet ja isot taiteilijat päästetään valloilleen näyttelyn teoksista inspiroituneessa työpajassa. Tästä näyttelystä ei ihmettelyn aiheita puutu. Nyt kannattaa tulla koko perheen voimin tutkimaan niin kansainvälisesti arvostettujen taiteilijoiden kuin nuorten, nousevien tähtienkin teoksia.

Toimintaa suositellaan yli 5-vuotiaille aikuisen kanssa. Alle 18-vuotiaat sekä museokorttikävijät ilmaiseksi, aikuisen pääsymaksu 8/6 euroa.

Opastus ja työpaja pe 20.7. klo 11 ja pe 27.7. klo 11. Kesto n. 1,5 tuntia.

Taidetta luonnon innoittamana

Ke, 07/18/2018 - 07:10
  • Leila Tanskanen ja Pirjo Keskinen-Vento ammentavat aiheita luonnosta. Taustalla Tanskasen piirroksia teossarjasta "Lepotilainen elämä"

Galleria Paperihuoneessa on heinäkuussa kolilaisen kuvataiteilija Leila Tanskasen näyttely "Lepotilainen elämä". Tanskanen on piirtänyt hiilikynällä kasvun eri vaiheissa olevia kasveja, kasvien osasia ja siemeniä.

– Luonto on ollut minulle aina tärkeä innoituksen lähde. Hoidan kesäisin pientä kasvimaata. Olen tutkinut kasveja ja siemeniä suurennuslasilla ja ihastellut niiden kauneutta.

– Myös kuihtuva luonto on kaunis. Haluan kuvata kasvua, hiipumista, ajankulua ja hiljaisuutta, taiteilija toteaa.

– Isäni kuoli runsas vuosi sitten ja muitakin läheisiäni on kuollut hiljattain. Kasvien piirtäminen on osa luopumisprosessiani, taiteilija kertoo.

Hän on tehnyt viimeisen parin vuoden aikana mustavalkoisia teoksia.

Ikkunalla on pienikokoisia piirroksia erilaisista siemenistä; mm. krassin, ruusupavun, pinaatin, kehäkukan, männyn ja eukalyptuksen siemen.

– Kaikki siemenkodat ovat erilaisia. Myös saman lajin siemenet voivat olla hyvinkin erilaisia keskenään. Siemenkotien tapaan myös ihmiset ovat keskenään erilaisia, taiteilija tuumii.

Kasviaiheiden keskeltä yhdestä piirroksesta löytyy taiteilijan pikkusormi. Tanskanen pohtii ihmisen luontosuhdetta; onko luontosuhde vaaliva, vai pitäisikö ihmisen pitää näpit irti luonnosta?

Grafiikanpajan puolella on Pirjo Keskinen-Vennon grafiikan töitä; monotypiaa, etsausta, akvatintaa sekä pastellipiirros "Dark angel". Keskinen-Vento on kuvannut kasviaiheita ja kesäistä puutarhaa sekä kulttuurimaisemaa ja näyttämöitä.

– Luonto on kestoaiheeni, mutta mielikuvitus suodattaa teoksen. Minua kiinnostavat myös lavasteet ja näyttämökuvat.

Keskinen-Vento on Paperihuone ry:n jäsentaiteilija. Hänellä on työtila gallerian takahuoneessa.

– Paperihuoneella työskentely on yhteisöllistä ja ilmapiiri ihana. Muilta taiteilijoilta saa vinkkejä ja palautetta, Keskinen-Vento kiittelee.

Galleria Paperihuoneessa on esillä Leila Tanskasen "Lepotilainen elämä" ja grafiikkapajan puolella Pirjo Keskinen-Vennon grafiikan töitä 31.7. asti. Paperihuone sijaitsee osoitteessa Arvi Kariston katu 9, Hämeenlinna.

Mittarista on moneksi

Ke, 07/18/2018 - 07:05
  • Ilkka Gisselberg suosittelee niiden käyttöä etenkin niille, jotka aloittelevat liikuntaa taikka palaavat tauolta. "Moni aloittaa kuntoilun usein liian kovalla teholla. Mittarin avulla pystyy katsomaan, että palautuminen on riittävää."

Niin kuntoliikkuja kuin aktiiviurheilijakin voi mitata suorituksensa tehoa helposti rannekkeen avulla. Sportia Hämeenlinnan myymäläpäällikön Ilkka Gisselbergin mukaan mittarit ovat kehittyneet huimin harppauksin sitten 1990-luvun alkupuolen, jolloin ensimmäiset tulivat kauppoihin.

Nykyrannekkeet sisältävät useita ominaisuuksia ja niihin on yhdistetty erilaisia monipuolisia sovelluksia.

– Muutos on valtava. Nyt kaikki tiedonsiirto on pilvessä ja eri merkeillä on omat sovelluksensa, jotka voi ladata tietokoneeseen, puhelimeen tai tablettiin.

Sen lisäksi että mittarit antavat monipuolista tietoa, eri lajeille on tehty omat sovelluspohjansa.

– Nämä sovellukset ovat tavallaan myös koukuttavia ja tietoja voi myös jakaa sekä vertailla ryhmän kesken, Gisselberg kertoo.

 

Tavalliselle kuntoilijalle mittarin tärkeimpiä ominaisuuksia ovat sykkeen, matkan ja nopeuden mittaaminen. Niiden lisäksi rannekkeilla voi mitata esimerkiksi aktiivisuutta, kalorimääriä, askelmääriä ja unen laatua.

– Painonhallinnassa myös kalorinkulutuksen mittaus on olennaista.

Sykettä mitataan periaatteessa kahdella tavalla, rinnasta sykevyön avulla, sekä ranteesta optisella anturilla. Markkinoille on tullut myös uutena optinen käsivarsihihna.

– Normiharrastajalle riittää optinen sykkeenmittaus, joka tunnistaa pulssin suoraan ranteesta. Kun tehdään erittäin tarkkoja sykkeenmittauksia, kuten esimerkiksi huippu-urheilussa, käytetään aina sykevyötä. Myös talvisaikaan sykevyö on hyvä esimerkiksi hiihtäessä, jolloin sen ansiosta ei tarvitse pitää rannetta paljaana.

 

Suomessa kuntoilumittareilla on kaksi kotimaista valmistajaa, Polar ja Suunto. Sportian edustaman Polarin mittareiden hinnat vaihtelevat puolestatoista sadasta noin viiteensataan euroon. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä kalliimpi hinta, sitä enemmän laatua ja ominaisuuksia.

– Rannekkeet ovat aina henkilökohtaisia ja niihin syötetään omat tiedot, kuten ikä, sukupuoli, pituus ja paino. Kaikkiin mittareihin voi syöttää myös sykerajat, jos haluaa pysyä tietyllä sykealueella.

Kaikkein kallein malli, joka on suunnattu erityisesti aktiiviharrastajille sekä kilpaurheilijoille, sisältää myös sykevyön. Erillinen sykevyö on kuitenkin yhdistettävissä myös muihin malleihin, jos sellaisen haluaa.

– Kilpaurheilijoille suunnatussa mallissa on muun muassa aktiivisuusmuistutus sekä kuntotesti, ja se mittaa myös palautumisen tilaa sekä harjoituksen kuormittavuutta.

Mittareiden myyntipiikit ovat jouluna sekä äitien- ja isänpäivänä. Tänä päivänä myös monet seurat edellyttävät mittareiden käyttöä harjoituksissa.

– Nykyisin tietoa saa helposti ja moni tietää, mitä hakee. On niitäkin, jotka haluavat tietoa, ja ostavat siksi mittarinsa alan erikoisliikkeestä. Se, että mittarit kenties koukuttavat terveyteen ja aktiiviseen liikuntaan, on mielestäni hyvä vain asia.

Uuninluukut kuin pieniä taideteoksia

Ke, 07/18/2018 - 07:00
  • Paavo Orre on vuokrannut Voutilakeskuksen vieressä sijaitsevan varastotilan Hämeenlinnan kaupungilta. Varastossa on noin kolmannes keräilytavarasta.

Paavo Orre on vuosien varrella kerännyt mittavan kokoelman vanhanaikaisia valurautaisia uuninluukkuja.

– Tällä hetkellä antiikkiluukkuja on noin 600–700 kappaletta, keräilijä arvioi.

Aluksi Orre säilytti uuninluukkuja autotallissaan, mutta kokoelma on pikkuhiljaa paisunut ja on nyt levittäytynyt kolmeen eri paikkaan:

– Uuninluukuista noin 200–300 on kotona autotallissa sekä varastoissa, arviolta pariasataa säilytän naapurin ladossa, ja loput ovat kaupungilta vuokratussa varastossa Voutilakeskuksen lähellä, hän kertoo.

Jo eläkkeellä oleva hämeenlinnalainen on tehnyt työuransa parturi-kampaamo -osaston opettajana ammattiopisto Tavastiassa.

– Olen keräilijäluonne. Kun 1980-luvulla rakensin vaimoni kanssa Luolajaan omakotitalon, tontilla oleva vanha rakennus jouduttiin purkamaan. Vanhassa talossa oli kauniita hellan-, leivinuunin- ja pönttöuuninluukkuja, joihin ihastuin. Sanoin, että ne pitäisi saada talteen. Siitä keräily lähti.

Orre kartutti kokoelmaansa kaatopaikoilta ja purkutaloista löytämillään kappaleilla.

– Olen kotoisin maalta Kärkölästä, ja leivin- ja pystyuunit olivat minulle tuttuja. Siihen aikaan uuninluukkuja vietiin surutta kaatopaikoille ja halusin pelastaa ne sieltä. Tänä päivänä ei kaatopaikoilta enää tavaraa saa hakea, Orre kertoo.

 

Vanhat uuninluukut olivat monesti hyvinkin huonokuntoisia ja niissä oli monesti jotain pientä korjattavaa.

Ennen eläkkeellä jäämistään Orre kunnosti uuninluukkuja usein työpaikassaan ammattiopistossa, jossa tuolloin oli oma valimo. Tänä päivänä kunnostus tapahtuu pääasiassa kotona.

– Monista uuninluukuista puuttuivat vetimet ja usein ilmaventtiilit olivat rikki tai kadoksissa. Minulle oli tärkeää, että pystyin kunnostamaan niitä tarvittaessa. Malliseppien opettaja Kari Pohjalainen oli suureksi avuksi osien kunnostamisessa. Hän teki malleja ja teetti osia myös oppilastyönä, sekä ohjasi minut tarvittaessa myös ammattimallipuuseppien pakeille.

 

Valurautaiset vedokset edustavat entisajan mallipuuseppien käsityötaitoa parhaimmillaan.

– Niiden kuviot ovat merkittäviä taideteoksia. Kuvion teko on vienyt mallipuusepältä kuukauden tai kaksi. Samasta muotista on sitten otettu useamman kappaleen sarjoja.

Kokoelman vanhimmat uuninluukut ovat yli sata vuotta vanhoja.

– Högforsin ja Porin Valun viimeisimmät uuninluukut ovat 1950-luvulta, eikä niitä enää tehdä. UPO, Pisla ja SVT valmistavat uuninluukkuja edelleen, mutta itse olen kerännyt pääasiassa vanhempaa tuotantoa.

Orre keräilee uuninluukkuja edelleen. Nykyisin hän on tunnettu antiikkiharrastajien keskuudessa, ja ihmiset osaavat jo tarjota uuninluukkuja ostettavaksi.

– Laitan silloin tällöin myös ilmoituksia lehteen. Lisäksi myyn uuninluukkuja ja niiden varaosia, jos jollain on sellaisille tarvetta.

 

Ensi perjantaina Orre aikoo järjestää Voutilakeskuksen viereisessä isossa varastorakannuksessa yksipäiväisen näyttelyn, jotta myös muut pääsevät ihailemaan entisaikojen käsityöosaamista.

Näyttelyyn tulee kaikkiaan 300 uunin- ja hellanluukkua, sekä muutama kokonainen paistinuuni. Esillä on monipuolisesti sekä kunnostettuja että kunnostamattomia kappaleita.

– Haluan pitää näyttelyn, jotta muutkin näkisivät, mitä mennyt kulttuuri pitää sisällään. Ajatuksenani on, että näyttely voi kiinnostaa myös niitä ihmisiä, jotka pitävät vanhoista esineistä.

Näyttely on avoinna varastorakennuksessa, osoitteessa Pollentie 35, perjantaina 20.7. klo 13–18. Vapaa pääsy.

Barokkimusiikkia Vanajan kirkossa

Ke, 07/18/2018 - 07:00

Barokkisoittimin musisoiva Galantina-yhtye tarjoilee valittuja makupaloja barokkisäveltäjien ohjelmistoista konsertissaan Antipasto barocco Vanajan kirkossa perjantaina 20.7. Tunnin ja vartin kestävä juonnettu konsertti alkaa kello 19, eikä siinä ole väliaikaa.

Barokkiyhtye Galantina on vanhan musiikin yhtye, joka soittaa täysbarokin musiikkia 4-20 soittajan kokoonpanoilla. Hämeenlinnassa Galantinan riveissä soittavat Martti Peippo nokkahuilua ja traversoa, Marianne Mieskolainen viulua, Johanna Honkanen viulua ja violaa, Arto Wikla arkkiluuttua ja Anniina Saarikko selloa. Ohjelmiston säveltäjiä ovat F. Mancini, C. Naudot, J. G. Janitsch, G. P. Telemann, G. F. Händel ja J-M. Leclair.

Antipasto barocco – barokin makupaloja, Vanajan kirkko pe 20.7. klo 19, vapaa pääsy, ohjelma 15 €.

"Punatulkku tuo tauluun elämää"

Ke, 07/18/2018 - 06:55
  • Antti-Into Virtanen kertoo saaneensa kylähullun tittelin, mutta tuo titteli tulee ansioista paikallisien maiseman ikuistajana.
  • Presidentti Tarja Halonen on myös Tuulos Pirtin seinällä.
  • Tuuloksen Laurinkalliolta avautuvat hienot maisemat. Tämäkin teos on "signeerattu" punatulkulla.

Taiteilija Antti-Into Virtaselle ovat vuosikymmenten saatossa käyneet tutuiksi Lammin, Hauhon ja Tuuloksen maisemat. Tämän vuoden järjestyksessään 19. kesänäyttelyn Kylätien varrella nimikin kertoo kotiseuturakkaudesta.

– Parhaan tunnelman saa tauluun kun menee maastoon värien, pensseleiden ja kankaan kanssa. Koko kaluston maastoon raahaaminen on kuitenkin työlästä etenkin kun aina tuppaa jotakin unohtumaan kotiin. Paikan päällä maalaamisessa on sekin etu, ettei työ keskeydy samalla tavoin kuin kotioloissa, joissa aina jokin häiriö tahtoo keskeyttää maalaamisen. Suurimman osan olen kuitenkin maalannut valokuvasta ja säveltänyt lopun tunnelmasta ateljeessa.

Vaikka Virtanen liikkuu paljon luonnossa, ei kaikkea ole vielä maalattu.

– Aika usein pohdin, vuosikausiakin, pitäisikö joku maisema maalata. Yleensä kannattaa. Toisaalta on paljon paikkoja, joissa en ole vieläkään käynyt.

Viime vuosina Virtasen tuotanto on ollut noin 30 taulua vuodessa sekä tilaustyöt.

– Nuorempana jaksoin jopa 50–60 taulua vuodessa. Tahti on vähän hidastunut.

Tämänvuotisessa näyttelyssään Virtaselle on esillä 55 taulua ja pari veistosta. Kaikkiaan Virtanen laskee ammattitaiteilijana maalanneensa noin 1500 teosta.

– Tässä näyttelyssä ovat oikeastaan kaikki ne taulut jotka ovat myymättä. Tähän näyttelyyn maalasin runsaat 20 taulua. Aloin maalata 14-vuotiaana. Ammatikseni ole maalannut lähes 40 vuotta, välillä kokeilin suutarinkin hommia.

Jokaisessa maalauksessaan Virtanen suosii punatulkkua, joka on eräänlainen signeeraus ja todistus aitoudesta.

– Se tuo tauluun elämää ja antaa sille sielun.

Taidenäyttely on esillä Tuulos Pirtillä 29.7. asti. Näyttely on avoinna: tiistai–sunnuntai 12–18, lauantai 10–14, maanantaina suljettu.

Minitaidefestarit valloittavat torin

Ke, 07/18/2018 - 06:50

Hämeenlinnan Taiteilijaseura järjestää torilla lauantaina Minitaidefestarit. Luvassa on musiikkia laidasta laitaan, freejazzista rockiin ja musiikkiperformanssiin, esiintyjinä mmun muassa Aurinkoväki, thaimaalainen rockmuusikko Marwin ja Kaita Isäri Seppälä.

Tapahtumassa taiteilijat tekevät taidetta sekä myyvät tuotteitaan ja ohjelmaan kuuluu myös valokuvaamo, graffiti- ja liiuspraypiste, selfiepöytä, Croquis-kioski, askartelu- ja väritystyöpaja, sekä myyntikojuja.

Ruokaa ja virvokkeita tarjoavat muun muassa Ämyn lettupiste, RaamiDaamien hodarikärry, Kipin grilli sekä Luomu- ja herkkukauppa Inkivääri.

Illalla täysi-ikäisten on mahdollista jatkaa vielä Albertin Kellariin, jossa klo 21.30 esiintyy Foglay ja Laurell, isän ja pojan muodostama duo, joka esittää hittejä 80-luvulta tähän päivään.

Minitaidefestarit Hämeenlinnan torilla lauantaina 21.7. klo 16–22. Ei ikärajaa, vapaa pääsy.

Paleface Goodmanissa musiikkiviestin tuojana

Ke, 07/18/2018 - 06:50

Paleface tähdittää ilmaiskonserttia kauppakeskus Goodmanissa ensi lauantaina puoliltapäivin. Työväen Sivistysliiton Hämeenlinnan seudun opintojärjestö juhlistaa tällä konsertilla 90-vuotisjuhlavuottaan, ja esitys on samalla tämän vuoden Työväen Musiikkitapahtuman Musiikkiviesti -konsertti.

Lauantain tilaisuus on herättelyä seuraavalla viikolla Valkeakoskella järjestettävälle Työväen Musiikkitapahtumalle, joka näkee päivänvalon nyt jo 47. kerran. Kyseinen Työväen Musiikkitapahtuma on kerännyt kesäisin Valkeakoskelle parhaimmillaan jopa 42 000 vierasta. Lisätietoja tapahtumasta saa Työväen Musiikkitapahtuman nettisivuilta www.valmu.com.

Paleface kauppakeskus Goodmanissa lauantaina 21.7. klo 12 alkaen. Vapaa pääsy.

Lennonjohto

Ke, 07/18/2018 - 06:50

Tapani Bagge

  • Hitsipillin rätinä raikui avoimesta kellarinikkunasta kauas tielle.

Lauantaina iltapäivällä lähestyin Koskelan keittiöremonttityömaata jo viidennen kerran. Aavistin pahaa, koska en ollut kuullut Koskelasta mitään kokonaiseen vuorokauteen eikä hän ollut vastannut puhelimeen eikä viesteihini. Vaisto oli kehottanut minua pysymään kotona, mutta eihän kaveria voinut jättää pulaan. Ties mitä hänelle oli sattunut.

Tällä kertaa vihreä rintamiestalo ei ollut hiljainen. Hitsipillin rätinä raikui avoimesta kellarinikkunasta kauas tielle. Vähän lähemmäksi päästyäni ääni vaihtui rälläkän räimeeseen. Kun tulin portille, talo räjähti.

Keskeneräinen torni lähti lentoon. Kattopelti kohosi ilmaan. Seinät pullistuivat ja hajosivat kappaleiksi, jotka viuhuivat ilman halki minuakin kohti. Onneksi paineaalto heitti minut selälleen. Pamaus löi korvat lukkoon. Suljin varmuuden vuoksi silmäni ja kierähdin vatsalleni, suojasin päätä käsilläni. Jotain olin oppinut armeijasta. Vai tuliko se kansakoulusta?

Kun taivaalta ei enää satanut parruja, lankunpätkiä ja lasinsirpaleita, kohotin varovasti päätäni ja näin, ettei Koskelan taloa enää ollut. Sen tilalla oli räjähdyskraateri, jota osittain peittivät peltikatosta repeilleet kappaleet. Kivijalka oli murentunut, seinät levinneet räjähdyskuvioksi pitkin tonttia ja vähän naapuriin ja tiellekin. Orapihlaja-aita oli laonnut. Omenapuiden juuret kurkottivat kohti taivasta. Piharakennuksesta ja koko kulmakummalta näytti särkyneen ikkunat.

 

Koskelaa ei näkynyt. Oliko hän jäänyt raunioihin?

Kiersin vääntyneen portinpylvään ja olin vähällä jäädä auton alle. Koskela jarrutti ja kiepautti rattia, ja niin sain vain soraa kengilleni. Koskela avasi Volvon ikkunan ja huikkasi:

– Kyytiin siitä!

Olin vielä niin järkyttynyt räjähdyksestä, että tottelin. Muuten en osaa selittää tekoani. Heti kun istuuduin autoon, Koskela kaasutti matkaan.

– Nyt on kiire! hän julisti.

Hapuilin ovea kiinni ja turvavyötä suojakseni. Koskela näytti yllättävän hyväkuntoiselta.

– Mikä siellä räjähti? ihmettelin. Huomasin huutavani, ja niin teki Koskelakin. Muuten emme olisi kuulleet toisiamme.

– Varmaan asetyleenisäiliö, Koskela sanoi. – Ei ehkä olis pitänyt rälläköidä siinä hitsausvehkeitten vieressä. Onneksi ehdin pihalle ja kaivon taakse ennen kuin pamahti.

– Onneksi, huokasin ja vajosin istuimelleni. Koskelan touhuja oli turha yrittää käsittää.

Kysyin silti:

– Mitä oikein tapahtui?

– Sä varmaan muistat, miten välipohja alkoi eilen notkua, kun torniin tuli niin raskaat tukipuut? Jotain vaikutusta saattoi olla silläkin, että mä laajensin kellariin lisää elintilaa räjäyttämällä.

– Ja ehkä silläkin, että sä olit purkanut puolet alakerran lattiasta ja katkaissut kurkihirren.

Koskela huitaisi kädellään ja oli vähällä liiskata kärkikolmion pylvään. Onneksi Savionväylällä oli sillä kohtaa tilaa.

 

Vähän aikaa ajeltiin hiljaisuuden vallitessa. Koskelan naama oli tavallista pitempänä, melkeinpä synkkänä.

– Sun mietiskelytornista tuli sitten kuitenkin lennonjohtotorni, sanoin, kun hän liittyi moottoritielle kohti Helsinkiä. – Mihin me ollaan menossa?

– Täytyy ostaa halpa matkailuauto Saksasta ennen maanantaita. Mä haen sillä perheen suoraan satamasta ja vien ne pitkälle lomamatkalle. Sillä aikaa talo korjautuu itsestään.

– Niinkö luulet?

– Ainakin mä pystyn pitkittämään paljastumista.

Se kuulosti jo uskottavammalta.

Koskela jatkoi pohdintaansa:

– Kirsi ja muksut voi asua väliaikaisesti piharakennuksessa. On siinä on joku joskus asunutkin. Ylimääräiset huonekalut voi siirtää autotalliin tai pihalle. Ja mulla on sitten se auto. Mä voin parkkeerata sen tohon tienlaitaan siksi aikaa, kun mä rakennan talon uusiksi. Entistä ehommaksi.

– Sulla on suunnitelma, sanoin. – Hyvä niin. Miten mä liityn siihen?

– Sä osaat saksaa.

– Osaan vai?

– Mulla on enää vajaan tonnin verran rahaa. Mä en halua, että mua huijataan.

– No siinä tapauksessa, lupasin.

Eihän kaveria voinut jättää.

 

Jatkuu elokuussa…

Lumikko siellä, lumikko täällä

Ke, 07/18/2018 - 06:45

Luonnosta

Yhtäkkiä kiviseinän kolosta työntyy esiin pieni pää. Sekunnin kuluttua sama pää pilkistää toisesta kolosta ja hetken päästä vielä kolmannesta. Lumikko haluaa selvästi testata kuvaajan tarkennussormen virettä.

Lumikko, joka siis on valkoinen vain talvikuosissaan, on hetkeksi keskeyttänyt ruoan etsimisen tarkkaillakseen tunkeilijaa. Tarkkailuhetkeä ei sovi pitkittää, sillä tämän pikkupedon hentoinen kroppa vaatii joka päivä ravintoa kolmanneksen painostaan. Suurimmassa vaarassa ovat jyrsijät, joiden maanalaisia käytäviä lumikko nuohoaa tehokkaasti.

Turvassa eivät liene myöskään linnunpojat, sen verran raivokkaan räksytyksen aloittaa paikalle pyrähtänyt punakylkirastas. Vikkelyys takaa lumikon ravinnon saannin, mutta se toimii myös jonkinlaisena turvana vihollisia vastaan. Lumikon kohtalona kun on osua ravintoketjussa sille paikalle, jossa kesken myyräjahdin vastaan voi tulla nälkäinen kärppä tai ylhäältä syöksyy poikasilleen ruokaa hakeva pöllö.

 

Ari Elovirta

Riihimäkeläinen kirjoittaja tarkkailee lintuja ja muuta luontoa, joskus pieni pilke silmäkulmassa.

Kenttäratsastuskilpailut Suontaan Kartanolla

Ke, 07/18/2018 - 06:40

Suontaan Ratsastajat -yhdistyksen Back on Track -kenttäkilpailu kisataan tulevana viikonloppuna. Kaksipäiväisessä valtakunnallisessa kilpailussa ratsastetaan Suontaka 100 Ponien kenttäratsastuksen Suomen mestaruus 2018, Back on Track -taitoratsastusmestaruus 2018 sekä Nuorten hevosten Avant Trophy -sarjan luokat.

Ponien Suomen mestaruudesta kilpailee arviolta 10 ratsukkoa, Nuorten hevosten luokassa on 15 ja avoimessa 80 cm luokassa 25 ratsukkoa. Lauantaina koulu- ja estekokeet ratsastetaan klo 8 alkaen ja maastoesteratsastuskoe klo 13 alkaen. Sunnuntaina maastokokeet starttaavat klo 10.

Back on Track Kenttäratsastuskilpailut Suontaan Kartanolla 21.–22.7. Kilpailupaikalla on kanttiini. Vapaa pääsy.

Kulmilta kuultua

Ke, 07/18/2018 - 06:40
  • Maalauskokoontuminen keräsi mukavasti porukkaa Mierolan sillan ympäristöön.
  • Vuoden rakentajamestariksi valittu Jari Komsi vastaanotti palkinnon puheenjohtaja Jarkko Hyväriseltä.
  • The Renegades-yhtyeen rumpali Graham Johnson nähtiin Pekka Tiilikainen & Beatmakersin vierailevana tähtenä.

Hattulan Taiteilijaseura järjesti Suomen Kuvataiteen päivänä 10.7. maalauskokoontumisen Mierolan Silta Cafén ympäristöön osana Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksen vuosittaista valtakunnallista Suurta Maalaustapahtumaa. Päivä keräsi mukavasti porukkaa Mierolan sillan ympäristöön. Hattulan Taiteilijaseuran ja Hattulan kunnan yhteistyössä kaikille hattulalaisille Parolan kirjastossa järjestämä taideviiritempaus huipentui myös Kuvataiteen päivänä, jolloin loputkin viirit vietiin Lepaalle rannasta kartanolle vievälle taidepolulle. Yhteensä taideviirejä on polulla lähes 150 ja kyltit viiripolun päihin tarjosi Mainospalvelu V. Myllymäki. Taideviiripolku on yleisön ihailtavana todennäköisesti syksyyn saakka. Hattulalainen Lasten- ja nuortenkoti Noisniemi osallistui myös Maalaustapahtumaan. Lastenkodissa maalauspajan veti keraamikko, kuvataiteilija, kulttuurialan opettaja Piela Auvinen.

 

Keskiviikkona 4.7. Hämeenlinnan torilla järjestettiin Satama soi -yhteislauluilta, jossa puolustusvoimien varusmiessoittokunnan 9-henkinen viihdeorkesteri soitti suomalaista tanssimusiikkia klassikoista popin uusimpiin hitteihin. Yleisölle jaettiin lauluvihkoa, josta sai esittää kappaletoiveita. Sovituksista suurin osa oli varusmiesten itsensä tekemiä, ja nuorella energialla orkesteri tulkitsi musiikkia, josta löytyi taatusti jokaiselle jotain. Panssariprikaatissa muun yhdessä varusmiessoittokunnan kanssa majailevan orkesterin kokoonpanossa lauloivat Julius Suominen ja Emma Mesiä, kitaraa soitti ja lauloi Joni Hartikainen, kitaraa soitti myös Joona-Samuli Järvinen, bassossa oli Mortti Markkanen, harmonikkaa soitti Milja Tikkanen, pianossa Eetu Hämäläinen, rummuissa sekä perkussioissa olivat Eetu Karjalainen ja Jesse Lehto. Upeasti soitetut "Käyn ahon laitaa", "Kuuma kesä", "Satulinna", "Autiosaari", "Lähtisitkö", "Viidestoista yö", sekä monet muut tunnetut iskelmät saivat tämän kesän ennätysyleisön täysillä mukaan. Sateeton kesäilta jäi musiikillisen tarjonnan ja kivan yhdessäolon lisäksi varmasti jokaisen paikallaolijan mieliin.

 

Hämeenlinnan Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK -yhdistys on valinnut vuoden Rakentajamestariksi Jari Komsin. Palkinnon perusteluissa mainittiin Komsin ansiokas toiminta rakennusmestarien ja -insinöörien koulutuksen kehittämisessä sekä aktiivinen toiminta yhdistyksessä. Jari Komsi työskentelee Hämeen ammattikorkeakoululla Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutuspäällikkönä. Hämeenlinnan Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK -yhdistys on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1933 lähtien. Jäsenistö, noin 200 henkilöä, koostuu Hämeenlinnan seudun rakennusmestareista, -insinööreistä ja arkkitehdeista. Yhdistys kuuluu valtakunnalliseen, yli sata vuotta toimineeseen Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK RKL:oon.

 

Hämeenlinnalainen Pekka Tiilikainen & Beatmakers palautti viime viikonloppuna mieliin palan merkittävää Suomen rockhistoriaa. 1960-luvulla nuorisoa villinneen englantilaisen The Renegades-yhtyeen viimeinen elossa oleva jäsen, rumpali Graham Johnson lennätettiin viime perjantaina Suomeen ja tuotiin Hämeenlinnaan, jossa kokoonpano harjoitteli illalla seuraavan päivän keikkaa varten. Varsinainen The Renegades Revisited -show oli vuorossa lauantaina Shake*18 tapahtumassa Keski-Suomen Sumiaisissa, jossa tapausta juhlisti paikan päällä 1300 henkeä.

 

Lepaan kampuspuisto on yksi kansainvälisen Green Flag -tunnustuksen saajista. Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan kampuspuistolle kansainvälinen tunnustus myönnettiin monipuolisesta ja kestävää kehitystä edistävästä toiminnasta. Tällä hetkellä Green Flag -auditoituja puistoja on Suomessa kolme, kun niitä maailmalla on yli 1300.

Sivut