KANTA-HÄME Hämeenlinna

Kisa omia puoluetovereita vastaan ratkaisee tuloksen – Näin vaalitulos syntyy suomalaisissa vaaleissa

D'Hondtin menetelmä suosii isoja puolueita pienten kustannuksella. Toisaalta se väistää muiden suhteellisten vaalitapojen paradoksit.

Kunkin puolueen ykkönen saa kaikki puolueensa äänet, toinen puolet, kolmas kolmasosan, neljäs neljäsosan ja niin edelleen. Sen jälkeen vaalipiirin kaikki ehdokkaat asetetaan järjestykseen näin saadun vertausluvun perusteella.

Siinä lyhykäisyydessään Suomessa käytettävä suhteellinen vaalitapa, jolla seulotaan läpimenijät vaalipiiri kerrallaan.

 

Belgialaisen matemaatikon Victor D’Hondtin mukaan nimetyssä D’Hondtin menetelmässä laskentatavan tuottama paikkajako ei poikkea kovinkaan paljon äänimäärien suhteesta. Menetelmä kuitenkin suosii suuria puolueita pienten kustannuksella.

Keskimäärin isot puolueet saavat ääniosuuttaan suuremman osuuden paikoista. Kokonaisäänimääriltään pienempien listojen ehdokkaiden läpimeno vaatii joskus selvästikin enemmän henkilökohtaisia ääniä kuin vastaavista vertauslukusijoituksista kisaavien isojen puolueiden ehdokkaiden.

Mitä pienempi vaalipiiri, sitä suurempi etu suurilla puolueilla on.

 

Puolueet pyrkivät ehdokasasettelullaan maksimoimaan koko listan äänisaaliin ja samalla paikkamääränsä kaikissa vaalipiireissä, mutta yksittäisille ehdokkaille tärkeintä on pärjätä kisassa omia puoluetovereita vastaan. Ehdokkaiden keskinäinen järjestys oman puoluelistan sisällä ratkaisee viime kädessä kaiken.

Tästä juontuu vanha sanonta, että kansanedustajan pahin vihollinen on saman vaalipiirin oman puolueen ehdokas.

 

Viileän taktisesti ajatellen ääni kannattaisi aina antaa ehdokkaalle, jolla on aito läpimenon mahdollisuus. Rannalle jäävälle ehdokkaalle annettu ääni menee vertausluvussa saman listan ääniharaville jo kuvatulla logiikalla.

Tällä on merkitystä muun muassa silloin, kun äänestäjä pyrkii kohdistamaan äänensä jollekin tietylle alueelle vaalipiirin sisällä. Kantahämäläiselle marginaaliehdokkaalle annettu ääni voi käytännössä ohjautua vaikkapa Lahteen.

 

Ehdokaslistoja saavat asettaa muutkin ryhmittymät kuin puolueet. Puolueet tai muut ehdokaslistat voivat myös yhdistää voimansa ja solmia vaaliliittoja, joilla parannetaan mukana olevien ryhmien mahdollisuuksia saada edes joku läpi. Ääntenlaskennassa vaaliliiton muodostavia ryhmiä kohdellaan yhtenä ehdokaslistana.

Useimmiten vaaliliittoja muodostavatkin ryhmät, jotka ovat vaarassa jäädä äänikynnyksen alapuolelle eli kokonaan ilman paikkoja.

 

D’Hondtin menetelmää käytetään Suomessa eduskunta- ja kuntavaaleissa. Yhdysvalloissa saman tuloksen tuottavaa menetelmää kutsutaan Jeffersonin menetelmäksi.

Mallin vahvuutena pidetään sitä, että se välttää Sainte-Laguën menetelmän kaltaisten muiden suhteellisten vaalitapojen paradoksit – kuten sen, että enemmistön äänistä kerännyt puolue voikin saada vähemmistön paikoista.

 

Muun muassa Ruotsissa käytössä olevassa listavaalimallissa äänestetään joko pelkästään tai vähintäänkin ensisijaisesti puoluetta, ei ehdokasta.

Näiden niin sanottujen pitkien listojen vahvuutena pidetään äänestyspäätöksen yksinkertaisuutta, joka lisää omalta osaltaan äänestysaktiivisuutta. Ruotsalaisten äänestysinto onkin huimasti korkeampi kuin suomalaisten.

Lisäksi järjestelmä käytännössä estää politiikan ulkopuolelta tulevien “pelle-ehdokkaiden” menestyksen. Tämän voi toki tulkita myös mallin heikkoudeksi: ehdokkaiden läpimenojärjestyksen päättävät puolueet, ei kansa.

 

Hämeen Sanomien ja Forssan Lehden yhteinen Vaalilehti julkaistiin torstaina 11.4. Lue näköislehti täällä: https://www.hameensanomat.fi/nakoislehti/

Eduskuntavaalit käydään sunnuntaina 14. huhtikuuta, Lisätietoa vaaleista, äänestämisestä ja äänestyspaikoista saat täältä: Vaalit.fi

Mitä mieltä olit kirjoituksesta?Vastauksia 1 kpl
Lisää tästä aiheesta
Aihe ei kiinnosta
Hyödyllinen kirjoitus
Epäselvästi kirjoitettu