Kanta-Häme

1000 hehtaaria suojeltua ikimetsää

Hämeenlinnassa majaansa pitävällä, mutta valtakunnallisesti toimivalla Luonnonperintösäätiöllä on tänä vuonna aihetta juhlaan parinkin eri tasaluvun merkeissä.

Syksyllä 20-vuotisjuhliaan viettävä säätiö saavuttanee vielä tämän vuoden aikana tuhannen suojellun metsähehtaarin rajapyykin.

Luonnonperintösäätiö pyrkii suojelemaan Suomen uhanalaisia metsiä ostamalla niitä ja rauhoittamalla ne luonnonsuojelulain nojalla.

Vastikään viransijaisena toiminnanjohtajana aloittanut Mikko Lamminpää kertoo, että uusia suojelukohteita etsitään jatkuvasti.

Tärkeimpinä kriteereinä ovat metsän koskemattomuus ja monimuotoisuus, jotka mahdollistavat metsän toimimisen elinympäristönä eri eliölajeille.

– Meille tärkeää on, että metsä on mahdollisimman luonnontilainen, eli esimerkiksi hakkuita tai ojituksia ei ole tehty. Metsässä tulisi olla paljon eri-ikäistä lahopuuta, rehevämpiä osia ja pesäpuuksi sopivia haapoja ja muita lehtipuita.

Metsän arvoa lisäävät esimerkiksi purot, lähteet ja muut kosteikot sekä muun muassa erilaiset kallio- ja kivialueet ja muut luonnonmuodostumat. Myös metsän virkistysarvolla on merkitystä, koska säätiön suojelemissa metsissä saa patikoida ja hiihtää sekä poimia sieniä ja marjoja.

Lahopuita moni pitää pelkkinä maisemanpilaajina, mutta niilläkin on arvoa, koska todellisuudessa ne ovat tärkeitä asuinpaikkoja monille eliölajeille.

– Moni uhanalainen hyönteislaji elää lahopuussa tai palaneessa puussa. Esimerkiksi Etelä-Karjalan Parikkalassa sijaitsevasta suojelukohteestamme on löydetty aiemmin Suomessa esiintymättömiä hyönteislajeja.

Hämeen alue on Luonnonperintösäätiön suosituinta seutua, sillä alueelta löytyy kymmenen eri suojelumetsää. Yhteensä suojelualueita on valtakunnallisesti noin 50.

Vuonna 2014 säätiö osti metsää vajaalla 200 000 eurolla, mutta sitä aiempana vuonna summa oli melkein miljoona. Määrissä on isoa vaihtelua, koska säätiö toimii lahjoitusvaroin ja käytössä on vuodesta riippuen hyvin eri määrä rahaa.

– Se tekee ison eron, saammeko vuodessa varoja esimerkiksi yhdestä vai kolmesta testamentista. Määrällisesti suurin osa lahjoituksista on kuitenkin pieniä. Moni esimerkiksi ostaa kampanjasivuiltamme itselle tai toiselle lahjaksi palan ikimetsää pienellä summalla, Lamminpää kertoo.

Säätiön tyypillinen kauppakumppani on perikunta, yksittäinen vanhus tai vanha pariskunta, joka haluaa varmistua siitä, että oma tai suvun metsäpalsta säilyy.

– Metsän myyminen säätiölle on tällaisille ihmisille hyvä vakuutus siitä, että koskematonta metsää voivat tulla ihailemaan myös suvun seuraavat sukupolvet.

Luonnonperintösäätiö juhlisti aiemmin tänä vuonna tasavuosiaan julkaisemalla Turvapaikkoja elämälle -kirjan, jonka vuorotteluvapaalla oleva toiminnanjohtaja Anneli Jussila kokosi. Teoksessa pureudutaan metsiin, niiden suojelutyöhön sekä säätiön suojeltaviin metsäkohteisiin.

Lamminpää kertoo, että metsistä riittäisi tarinaa vaikka kuinka moneen kirjaan.

– Monet metsäpalstat ovat olleet samojen sukujen hallussa niin pitkän ajanjakson, että niiden ympärille kietoutuu väistämättä paljon erilaisia tarinoita. HÄSA