Kanta-Häme

1,2 grammaa ilmassa kumilenkin voimalla

 

1,2 grammaa painava lennokki on aikuisen miehen käsissä kevyttä tavaraa. Hyvä kun miehinen mies painon edes aistii.
 
Erityisen mielenkiintoiseksi homma menee siinä vaiheessa, kun pyrkii pitämään lennokkia ilmassa minuuttikaupalla kumilenkin potkuriin antaman voiman avulla.
 
Viritysten on oltava kohdallaan joka suhteessa, jottei lennokki liidä suoraan kattoon, nyykähdä lattialle heti noustuaan ja että kone kiertää sopivalla korkeudella ympyrää. Parhaimmillaan isossa hallissa jopa puoli tuntia!
 
Tällaisia lennokkeja liisi Hämeenlinnan Säästöpankki Areenan ilmatilassa pyhäinpäivän ajan, kun harrastajat ympäri valtakunnan kokoontuivat mittelemään paremmuuksista ja tapaamaan samanmielisiä harrastajia.
 
Vapaasti lentävien lennokkien ohella ilmatilasta kuului kova pörinä, sillä mukana oli melkoinen lentue radio-ohjattavia taitokoneita.
 
Keventyneiden akkujen ansiosta radio-ohjattavien puolella on siirrytty entistä enemmän sähkömoottoreihin periteisten polttomoottoreiden sijaan.
 
Tapahtuman organisoi Parolan lennokkikerho yhteistyössä Ilmailuliiton kanssa.
 
200 km:n harjoitusmatkat!
 
– Aluksi tämä oli vastapaino työlle, myöhemmin oman tason parantaminen, hämeenlinnalainen Reijo Liljedahl pohtii harrastuksen viehätystä. 
 
Ensimmäinen kosketus lennokkeihin Liljedahlilla syntyi 1960-luvulla, sitten tuli tauko, mutta oman esikoisen vieminen harrastuksen pariin merkitsi lennokkiharrastuksen muuttumista pysyväksi mielenkiinnon kohteeksi.
 
– Ehdin vetää vuosien aikana noin 600 kerhotapahtumaa, nyt olen luopunut ohjaajan roolista, olen siellä harrastajien puolella.
 
Hämeenlinnalaisten lennokkiharrastajien tilanne kävi kurjaksi, kun kaupungin kiinteistöyhtiö nosti vanhan perunatehtaan tilavuokrat niin korkeiksi, ettei tilan vuokraamista kannattanut enää jatkaa.
 
– Itse käy harjoituksissa Keravalla, edestakaisin matkaa on 200 kilometriä, Liljedahl kertoo omasta viikoittaisesta harrastusmatkastaan.
 
Vapaasti ja moottorilla
 
Vapaasti lentävillä tarkoitetaan lennokkeja, joihin ohjaaja ei voi vaikuttaa käsistään päästämisen jälkeen. Käytännössä lennokki pörrää ilmassa kumilenkistä saamalla voimalla.
 
– Rakentamisen ohella myös kumilenkin virittäminen on tarkkaa puuhaa. Enin täytyy löytää sopiva lenkki, sen jälkeen lenkki viritetään oikeille kierrosmäärille momenttimittarin avulla. Silmämääräisesti se ei onnistu, Liljedahl kertoo.
 
– Lennokin trimmaaminen ei ole hätäisen miehen työtä. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä – ja kokemusta!
 
Peruslennokit ovat painavimpia, kuitenkin korkeintaan kymmeniä grammoja.
 
Sisälennokkien kuninkuusluokka on mikrofilmarit F1D, jossa kilpaillaan myös MM-tasolla. Lennokit painavat ainoastaan 1,2 grammaa. Ne vaativat rakentajaltaan suurta tarkkuutta ja materiaalituntemusta. Lentoajat suurissa halleissa voivat olla yli puolen tunnin!
 
Helpoiten harrastuksen ja kilpailutoiminnan alkuun pääsee alkeislennokeilla. Taitojen kehittyessä voi siirtyä vaativampiin kilpailuluokkiin.
 
Eri luokkien sisälennokit eroavat toisistaan huomattavasti. Alkeislennokit ovat tukevatekoisia, eivätkä saavuta kovin pitkiä lentoaikoja. Toisessa ääripäässä ovat sitten mikrofilmarit, joiden käsittely ja lennättäminen vaatii mitä suurinta tarkkuutta ja huolellisuutta. 
 

Päivän lehti

2.4.2020