Kanta-Häme

150-vuotias Janakkala juhli koko päivän

Janakkala

Väkeä ja ohjelmaa riitti, kun janakkalalaiset juhlivat 150-vuotiasta kuntaansa. Pääjuhla pidettiin Turengin koulun juhlasalissa, mutta ohjelmaa oli myös kirjastossa ja koulun kentällä, jossa vietettiin elojuhlaa ja markkinoita.

Kirjastolla oli myös erityinen syy juhlaan, sillä nykyinen pääkirjasto valmistui kaksikymmentä vuotta sitten.

– Meille tuli tänne runsaasti väkeä heti kun avasimme, sillä olimme ilmoittaneet, että kakkua riittää kahdellesadalle ensimmäiselle, kirjastovirkailija Ulla Kapanen hymyili.

Hän ja muu kirjastoväki oli pukeutunut juhlapäivän kunniaksi satumaisiin vaatteisiin.

Lasten ja nuorten osaston kirjastonhoitajalla Sanna Salosella oli kiiltävänliila prinsessapuku. Hän kanniskeli mukanaan Sofia ensimmäinen -kirjaa ihan sen takia, että kirjan kannessa komeilee liila-asuinen prinsessa.

– Huomasin vasta täällä, että minähän olen Sofia! Tosin yksi poika sanoi minulle, ettei Sofialla ole silmälaseja.

Salosen asu herätti ansaittua huomiota, sillä Sofia-kirjat ja -animaatiot ovat nykyään hyvin suosittuja.

Kirjaston satusopessa kävi päivän mittaan kymmeniä lapsia onkimassa ja kuuntelemassa Lumikki-satua. Vierailijoiden joukossa oli muun muassa viisivuotias Elias Elftorp Harvialasta.

Elftorpin vanhemmat Emma Elftorp ja Juha Ruokangas kertoivat, että perhe aikoi viettää Turengissa koko päivän, ja illan myös.

– Olemme kiertäneet markkinoilla ja syöneet vohveleita, ja poika kävi kiipeilemässä paloauton päällä. Täältä menemme tivoliin, ja illalla on ohjelmassa Scandinavian Music Groupin konsertti, Ruokangas selvitti.

Markkinoilla oli yli 70 näytteilleasettajaa, ja tarjolla oli esimerkiksi katuruokaa, käsitöitä ja sadonkorjuutuotteita.

Henna Häkli ja Tiina Arnberg olivat myymässä kierrätystavaraa ja omien kättensä töitä. He olivat sonnustautuneet vanhoihin vaatteisiin niin kuin suositus oli kuulunut.

– Pientä kauppaa tässä on tehty, mutta enemmän tämä on ollut tällaista vapaapäivän viettoa, tapahtumasta nauttimista ja ihmisten tapaamista, Häkli sanoi.

Kunnan palvelutoimistossa työskentelevä Henna Häkli on paljasjalkainen turenkilainen, joten hän näki tuttuja markkinatorilla enemmänkin. Niin ikään kunnan palveluksessa oleva Tiina Arnberg kertoo asuneensa Tervakoskella viitisen vuotta.

Iltapäivän pääjuhlan aluksi Janakkalan valtuusto piti juhlakokouksen. Esityslistalla oli vain yksi asia: kunta perustaa juhlavuoden kunniaksi Janakkala-stipendin.

Stipendi jaetaan ensi vuodesta alkaen janakkalalaiselle 18–30-vuotiaalle nuorelle, joka on menestynyt urheilussa, kulttuurissa, taiteessa tai tieteessä. Stipendin alkupääoma on 10 000 euroa ja se voidaan jakaa useammalle henkilölle. Kunta voi myös vastaanottaa lahjoituksia stipendiä varten.

Asiasta ei keskusteltu, joten puheenjohtaja Merja Taponen (kesk.) nuiji asian päätetyksi.

Valtuusto istui hieman poikkeavassa kokoonpanossa, sillä vakituisista valtuutetuista puuttui yksitoista henkilöä. Paikalla oli 32 vakituista ja seitsemän varavaltuutettua.

Janakkalan tulevaisuus nähtiin juhlassa valoisana. Juhlapuhuja, kunnallispolitiikan professori Arto Haveri Tampereen yliopistosta sanoi olevansa eri mieltä niiden tahojen kanssa, jotka katsovat sote-uudistuksen merkitsevän suomalaisen kunnan loppua.

– Kunta voi nyt palata juurilleen. Sille jää sote-uudistuksen jälkeenkin huomattavia palvelutehtäviä.

Haverin mukaan kunta voi jatkaa hyvinvoinnin rakentajan rooliaan myös tulevassa tilanteessa. Ennaltaehkäisevä työ on tärkeää.

– Ulkoliikuntapaikat, sivistystyö, maankäytön suunnittelu, yksinäisyyden torjunta, Haveri luetteli.

– Kunnilla on keinoja vaikuttaa asioihin. Pallo on nyt kunnilla itsellään.

Haveri katsoi, että Janakkala on onnistunut kääntämään haasteensa mahdollisuuksiksi.

– Kunnan tulevaisuus näyttää hyvin myönteiseltä. Janakkalalla on ollut onni saada hyviä johtajia. On ollut herraonnea ja rouvaonnea.

Janakkala-seuran puheenjohtaja Elisa Göös muistutti, että kotiseudun arvostus kasvaa, kun maailma ympärillä tuntuu turvattomalta.

– Jokaiselle oma kotiseutu on ainoa ja oikea. Se muodostuu tuttuuden ja turvallisuuden tunteesta.

Vanhoihin vaatteisiin pukeutuminen ei tuottanut ongelmaa Henna Häklille eikä hänen työkaverilleen Tiina Arnbergille. Sopivia vaatteita löytyi ihan kotoa ja sukulaisilta. KUVA: Markku Tanni