fbpx
Kanta-Häme Hämeenlinna

1900-luvun alussa Hämeenlinnassa torjuttiin siveettömyyttä sähköllä – Yövalaistus hyödytti lähinnä "molempien kapakoiden ja klubien kundeja"

On vaikea kuvitella, millaista elämä oli ennen sähköä. Suomen pimeissä talvissa etenkin sähkövalo oli mullistava keksintö, joka muutti arkea merkittävästi. Dosentti Ilkka Teerijoki kertoo, miten Hämeenlinna sähköistyi.
Historioitsija Ilkka Teerijoki esittelee vanhaa lyhtymallista katuvaloa, joka ei vielä valaissut kovin kirkkaasti ympäristöään. Sähkövalojen hankkimista perusteltiin Hämeenlinnassa erityisesti katuväkivallan ja siveettömyyden vähenemisellä. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa
Historioitsija Ilkka Teerijoki esittelee vanhaa lyhtymallista katuvaloa, joka ei vielä valaissut kovin kirkkaasti ympäristöään. Sähkövalojen hankkimista perusteltiin Hämeenlinnassa erityisesti katuväkivallan ja siveettömyyden vähenemisellä. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa

Lokakuussa 1899 Hämeenlinnassa koettiin jotain ennennäkemätöntä, kun kaupungin ensimmäiset sähkövalot syttyivät torin kulmille. Paikallislehden toimittaja intoutui näkemästään suorastaan runolliseksi:

Klo 7 aikaan leimahti yhtäkkiä koko kaupunki niin kirkkaaseen ja miellyttävään valoon, että olisi luullut itse taivaan kuun istahtaneen joka kadunkulmaan. Missä hyvänsä kaupunkien kaduilla, mutta erittäinkin niiden kulmissa, olisi melkein vaikka neulan löytänyt, ja talojen katotkin monialla kuin revontulten loisteessa.

Historioitsija Ilkka Teerijoki kertoo, että hämeenlinnalaiset saapuivat 6. lokakuuta ihmettelemään jopa salaperäiseksi koettua koevalaistusta torille sankoin joukoin.

48 kaarilampussa valonlähteenä toimi niin sanottu valokaari, jonka sähkövirta synnytti kahden hiilikärjen väliin.

– Niitä piti vähän väliä säätää naruista vetämällä. Niitä naruja ulkopuolisetkin kävivät usein kurillaan nykimässä, Teerijoki toteaa.

Hän esitteli kaupungin sähköistymisen historiaa tällä viikolla Museo Skogsterin museokeskiviikossa.

Lue lisää: Kuka oli Kakka-Limperi ja miten hän liittyi Hämeenlinnaan? Saila Karpiolan verkkosivusto herättää henkiin vanhat tarinat

Varat perustamiseen saatiin viinavoittovaroista

Thomas Edison keksi hehkulampun 1870-luvun lopussa. Sen jälkeen keksintö valtasi nopeasti maailman. Vain pari vuotta myöhemmin sähkövalo valaisi jo Finlaysonin tehdaslaitoksia Tampereella, ensimmäisenä Suomessa.

Hämeenlinnassakaan ei vitkasteltu. Kaupungissa tehtiin Teerijoen mukaan ensimmäisiä tilapäisiä sähkövalokokeiluja jo vuonna 1884.

– Asiaa ajoi voimakkaasti kauppias, kauppaneuvos Alexander Bogdanoff, joka oli myös puhelinliikenteen pioneereja.

Kynttilälyhtyjä ja petrolilamppuja huomattavasti tehokkaammin valaisevia, sähköllä toimivia katuvaloja perusteltiin turvallisuuden ja siveellisyyden nimissä. Poliisi uskoi sähkövalojen parantavan kaupunkilaisten käyttäytymistä iltaisin ulkosalla.

Varat sähkölaitoksen perustamiseen saatiin valtion kaupungille maksamista niin sanotuista viinavoittovaroista. Vuonna 1889 valtuusto talletti 20 000 markkaa alkupääomaksi sähkölaitosrahastoon. Summa vastaa nykyrahassa noin sataatuhatta euroa.

Meni kuitenkin vielä kymmenen vuotta ennen kuin sähkölaitos lopulta perustettiin Hämeenlinnan raatihuoneen takapihalle.

Valaisinpylväät hankittiin Rengosta, ja sähkölaitos rakennettiin 15 lapio- ja seitsemän hevosmiehen voimin. Höyrypannu tuli Skotlannista ja 50 hevosvoiman suuruinen turbiini Tukholmasta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Hämeen Sähkön kiinteistö sijaitsi 1920-luvulla Panimokadun ja Rantakadun kulmassa. Se oli nähtävyys voimalinjoineen. Kuva on Hämeenlinnan kaupunginmuseon kuvakokoelmasta. Kuva: Enok Rytkönen
Hämeen Sähkön kiinteistö sijaitsi 1920-luvulla Panimokadun ja Rantakadun kulmassa. Se oli nähtävyys voimalinjoineen. Kuva on Hämeenlinnan kaupunginmuseon kuvakokoelmasta. Kuva: Enok Rytkönen

Yövalaistus herätti kritiikkiä

Aluksi katuvalot olivat päällä iltaisin hämäräntulosta kello 23 saakka ja talviaamuisin, kun torikauppa kello kuudelta alkoi.

Vuonna 1903 iltavalaistusta jatkettiin yöyhteen poliisilaitoksen toivomuksesta. Samalla aamuvalaistuksesta luovuttiin muutamaksi vuodeksi, mikä suututti osan kaupunkilaisista.

Lehtikirjoittelun mukaan yövalaistuksen katsottiin palvelevan lähinnä “molempien kapakoiden ja klubien kundeja”.

“Jos kerran kaupunki katsoo velvollisuudekseen tarjota valaistusta muutamille harvoille, vaikka mahdollisesti hyvinkin valaistuksen tarpeessa oleville jäsenilleen, niin sillä ei ole oikeutta kieltää sitä niiltä joukoilta, jotka klo 6 – 7.30 ovat kaduillamme liikkeellä, kentiesi vielä tarpeellisemmilla ja hyödyllisimmillä retkillä kuin edelliset”, sanomalehdessä arvioitiin.

Viinanpolttimo halusi perustaa sähkölaitoksen

Ensimmäiset sisävalot kaupungissa syttyivät vuonna 1902 Raatihuoneen valtuustosaliin. Kaupallisiin tarpeisiin sähköä ei kuitenkaan aluksi riittänyt.

– Niinpä kauppias Anders Gustaf Skogster rakennutti yksityisen sähkölaitoksen ja valaisi vuonna 1906 valmistuneen liiketalonsa näyteikkunat sen turvin, Teerijoki kertoo.

Yksityisiä sähkölaitoksia haikailivat muutkin. Esimerkiksi Hämeensaaren viinanpolttimo haistoi sähkössä bisnesmahdollisuuden, mutta valtuusto epäsi sen hakemuksen vedoten siihen, ettei yritys toiminut varsinaisesti sähköalalla.

Sähköistyminen eteni 1910-luvulla kouluihin, kirjastoihin ja pankkeihin ja lopulta myös koteihin.

– Sähköyhtiö AEG mainosti lehdissä sähköllä toimivia laitteitaan: sähkökruunuja, sikarinsytyttäjiä, silitysrautoja… Teerijoki luettelee.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Dosentti Ilkka Teerijoki esitteli Hämeenlinnan sähköistymisen historiaa tällä viikolla Museo Skogsterissa. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa
Dosentti Ilkka Teerijoki esitteli Hämeenlinnan sähköistymisen historiaa tällä viikolla Museo Skogsterissa. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa

Mainoksissa esiteltiin sellainenkin uutuus kuin sähkökäyttöinen tomunimijä, joka tunnetaan nykyisin paremmin imurina.

1920-luvulla noin 60 prosenttia Hämeenlinnassa tuotetusta sähköstä kului valaistukseen ja 40 prosenttia teollisuuden tarpeisiin. Tehtaista suurimpia sähkösyöppöjä olivat Arvi A. Kariston kirjapaino, Verkatehdas, Hämeensaaren konepaja sekä paitatehdas Tilhi.

Ehon talo sai ensimmäisenä sähköt joka asuntoon

Vuonna 1940 Hämeenlinnassa oli jo noin sata sähköliettä ja 26 jäähdytys- eli jääkaappia. Sähköliesiä hankittiin etenkin upouuteen EHO:n taloon ja sen vieressä olevaan Sibeliuksenkatu 5:n kerrostaloon, joiden jokaiseen asuntoon oli vedetty sähkö.

– Sähköistyminen ja sen mukana yleistyneet kodinkoneet helpottivat huomattavasti kotitöitä ja mahdollistivat yhdessä päivähoidon kanssa naisten siirtymistä työelämään, Teerijoki kertoo.

Maalaiskunnissa sähköjä jouduttiin odottelemaan pidempään. Hauholla sähkövalo syttyi viimeisiin taloihin vasta 1970-luvulla. HÄSA

Kynttilälyhdyistä led-valoihin

Hämeenlinnan ensimmäiset katuvalot syttyivät 1830-luvulla, jolloin torin ja vilkkaimpien kadunkulmausten valaistuksesta huolehti yhteensä 38 lasista ja pellistä tehtyä himmeälasista kynttilälyhtyä.

1879 torille asennettiin ensimmäiset kahdeksan petrolilamppua, joiden valoteho oli kynttilöitä suurempi. Petrolilamput levisivät 1880-luvulla koko ruutukaavakeskustan alueelle.

Ensimmäiset sähkövalot keskikaupungille saatiin 1899, jolloin torin tuntumaan asennettiin 48 valokaarilamppua

1910-luvulla ne korvattiin Thomas Edisonin hehkulampuilla.

Vähitellen katuvalot levisivät ruutukaavalta myös rautatieasemalle ja Myllymäkeen.

Vuonna 1929 hankittiin 200 uutta lamppua, jotka valaisivat myös sivuille.

Tänä päivänä Hämeenlinnassa on noin 20 000 katuvalaisinta, joista 14 500 sijaitsee katujen ja jalkakäytävien varrella, 2000 puistoissa ja 800 leikkipaikoilla.

Pitäjissä on noin 3500 katuvaloa.

Vanhoja valaisimia korvataan uusiin energiatehokkaampiin led-valaisimiin noin 500 kappaleen vuosivauhdilla. Tällä hetkellä led-valoja on kaupungissa noin 8500.

Menot