Kanta-Häme

2000-luvun antiikkia etsimässä

Huutokauppameklarien mukaan valokuvataide on nousussa 2000-luvun keräilykohteena, mutta Angry Birds ei ainakaan vielä.

Arvostetun helsinkiläisen Hagelstamin huutokaupan intendentti Kasper Hagelstam hymähtää hyväntahtoisesti kuullessaan kysymyksen.

– Etsit siis 2000-luvun antiikkia? 

Keräilyä ei voi tällä hetkellä pitää mitenkään muodikkaana. Kehottaapa meneillään oleva Konmari-aate ihmisiä ennemminkin luopumaan kaikesta ylimääräisestä. 

Vaan minkäs teet. Varhaisimmat ihmiset olivat keräilijä-metsästäjiä, joten eräänlainen keräilemisen ja omistamisen vietti on piilotettuna dna:han –  toisilla näkyvämmin kuin toisilla.

Mutta mitä 2000-luvun tavaraa ja esinettä kannattaa alkaa kerätä nyt? 

Maamme metsäsuomalaista historiaa on perinteisesti kuvattu sillä, että meillä antiikkiesineeksi kelpuutetaan esine, joka on vähintään 50 vuotta vanha. Hagelstamin mukaan käsitys antiikkiesineestä on hieman muuttunut. Nykyään esinettä, joka leimallisesti edustaa omaa aikaansa ja tyyliään, voidaan pitää antiikkina.

Hagelstamin huutokaupassa 2000-luvun tavarat ja esineet ovat intendenttinsä mukaan selkeimmin esillä lasi- ja koruosastoilla.

– Lasitaiteilijoista Markku Salo, Kerttu Nurminen ja Oiva Toikka ovat olleet aktiivisia 2000-luvullakin, vaikka loivat uransa jo 1900-luvulla. Toikalla ne varhaistuotannot ovat kalleimmat.

Kolmikko tunnetaan erityisesti työstään Nuutajärven lasitehtaalla. Sen toiminta loppui 2014, kun Fiskars-konserni siirsi tuotannon Iittalaan. Vuonna 2015 Fiskars lopetti Arabian Helsingin keramiikkatehtaan ja siirsi tuotannon ulkomaille. Päätös näkyi keräilymarkkinoilla Arabian astioiden suosion laskuna. 

– Arabialla on niin pitkä perinne, että se löytää jatkossakin keräilijöitä. Lisäksi ne Arabian viimeiset esineet, jotka vielä valmistettiin täällä Suomessa, saivat siitä arvonnousua, pohtii Hagelstam.

Keräilijä huomaa valmistusmaan muuttumisen siitä, että Arabian astioiden pohjassa olevasta tehtaanmerkistä on poistunut sana Finland. 

Koruissa tekijän nimi ei ole yhtä korostetusti esillä kuin taidelasissa. Hagelstamin mukaan tärkeintä on korujen yksilöllisyys sekä materiaalin, kuten timanttien, laatu.

– Minulle ei tule mieleen 2000-luvulta suomalaista korusuunnittelijaa, joka olisi ihan todella lyönyt läpi. 

Björn Weckström (s. 1935) on ykkönen Suomessa ja Liisa Vitali (1918– 1987) arvostettu, mutta kaikkiaan suuria nimiä on aika vähän.

Tamperelaisen antiikkiin ja taiteeseen keskittyneen Galleria Annmarisin toimitusjohtaja Jukka Takala mainitsee yhden trendin, jota voisi sanoa leimallisesti 2000-lukulaiseksi.

– Valokuvataiteilijoiden, kuten 
Elina Brotheruksen, Anni Leppälän, Susanna Majurin ja Esko Männikön, töistä käydään nykyään kisaa. He ovat myös kansainvälisesti kiinnostavia.

Muotoilijoista Takala nostaa esille muun muassa Harri Koskisen, joka on suunnitellut jäätä muistuttavan lasikuution sisällä olevan Block-lampun.

Vaikka internet on tehnyt taiteilijoiden ja suunnittelijoiden uran seuraamisen ja arvioimisen helpommaksi, ei peruskaava matkalla suosioon ja keräilykohteeksi ole Takalan mukaan muuttunut.

– Jos taiteilija tai suunnittelija menestyy kansainvälisissä kilpailuissa, se tuo mukanaan julkisuutta ja jälkikysyntää. 1950-luvun designin suosion perusta luotiin, kun suomalaiset (muun muassa 
Tapio Wirkkala ja Ilmari Tapiovaara) menestyivät Milanon triennaalissa. Ei nykyäänkään taiteilija tai suunnittelija nouse pystymetsästä keräilykohteeksi.

Takalan mukaan huutokauppameklarikaan ei aina osaa ennakoida tulevaa. Esimerkin hän ottaa yrityksensä alkuajoilta.

– Noin 30 vuotta sitten Paavo Tynellin (1890–1973) valaisimia sai kirpputoreilta. Nyt niistä maksetaan jopa kymmeniätuhansia, ja kaikki myydään ulkomaille.

Jos ajatellaan Suomen 2000-lukua, niin yhtä ilmiötä ei voi sivuuttaa. Suomen rahayksikkö markka vaihtui yhteiseurooppalaiseen euroon 1. tammikuuta 2002. Vanhojen rahojen huutokauppaan erikoistuneen Rahaliike Holmaston Karita Kiviniemen mukaan eurot eivät synnyttäneet suurta keräilybuumia. 

Kaksi suomalaista eurokolikkoa ovat nousseet selkeästi yli reaaliarvon. Vuonna 2006 pääsi 55 000:een kahden euron kolikkoon virheellisesti Norja mukaan EU-kartalle, vaikka kartat muutettiin kuvaamaan koko Eurooppaa pelkkien EU-maiden sijasta vasta vuonna 2007. 

Toinen arvoaan kasvattanut raha on vuoden 2004 EU:n laajentumisen kunniaksi julkaistu erikoiskolikko.

– Siitä oli miljoonapainos, mutta sitä ei saanut hankkia erikseen, vaan se laskettiin muiden mukana. Siksi kolikoita oli vaikea saada. Se on ainoa kolikko, josta maksetaan 15 euroa.

Eurokolikot eivät ole kansainvälisestikään vielä kasvattaneet arvojaan. Kalleimpana pidetään Monacon vuoden 2007 juhlarahaa, ns. Grace Kelly -rahaa, joka jo lyöntipäivänään noteerattiin 200 euron arvoiseksi. Syynä rahan arvoon oli painoksen pienuus: 20 000 kappaletta, joista 5 000 varattiin heti Monacon nykyiselle hallitsijalle ruhtinas Albertille. 

Mikko Siira Oulun Panttikonttorista listaa kaksi 2000-luvun tavaraa, joita tarjotaan varsin usein keräilyesineinä pantattavaksi.

– Lapponian ja Kalevala Korun kultaiset ja hopeiset designkorut säilyttävät arvonsa, samoin tietyt sveitsiläiset arvokellot. Rolex on arvostetuin kello ympäri maailman.

Oulun Panttikonttoriin pantatuista esineistä omistaja lunastaa 95 prosenttia takaisin, loput 5 prosenttia myydään 3–4 kertaa vuodessa järjestettävässä huutokaupassa. 

Yleisesti povataan, että 2000-luvun tavaroista erityisesti elektroniset pelit ja lelut nousevat tulevaisuudessa keräilyesineiksi.

Vertailukohtana tuodaan esille Muumi-esineiden suosion nousu.

Voisi olettaa, että tulevaisuudessa Angry Birdsista kohistaan huutokauppakamareissa. Onhan kyse suomalaispelistä, joka tunnetaan ympäri maailman, ja se edustaa leimallisesti 2000-lukua.

Siira rauhoittaa intoa.

– Meille ei ole vielä tuotu Angry Birds -materiaalia, mutta josko vielä joskus tuotaisiin. Kun olen kohta 27 vuotta tehnyt näitä hommia, niin olen oppinut huomaamaan, mikä käy kaupaksi.

 

Päivän lehti

6.6.2020