Kanta-Häme

30 asukaspaikkaa kaupungin paraatipaikalla

Anssi Hildénin huone on käytävän viimeinen. Saman käytävän toisessa päässä on käynnissä pasianssipeli.
 
Mikevan pyörittämä mielenterveyskuntoutujien palvelukoti avasi ovensa Sairionrannassa viime heinäkuussa. Vastaava ohjaaja Niina Nieminen kehuu seudun asukkaiden ottaneen uudet naapurit vastaan hienosti.
 
Palvelutalo on asukkaiden koti, jonne he saavat mennä ja tulla lähestulkoon vapaasti. Turvallisuussyistä alaovet lukitaan kello 22 ja avataan aamukuudelta.
 
Myös ruoka rytmittää arkea. Aamupalan ja lounaan välillä hoidetaan käytännön asioita: käydään lääkärissä, laboratoriokokeissa, pankissa, torilla tai vaateostoksilla.
 
Iltapäivisin askarrellaan, leivotaan, pelataan, keskustellaan, harrastetaan liikuntaa, tehdään käsitöitä tai mitä tahansa, mikä pitää aktiivisuutta yllä.
 
– Muuten päivät menisivät vain makaamiseksi, syömiseksi ja nukkumiseksi.
 
Suurin osa palvelutalon asukkaista tulee Sairionrantaan keskussairaalan psykiatrisen osaston lähetteellä. Tällöin hänelle tehdään henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma, jossa kartoitetaan tarvittavat tukitoimet. Yhden kohdalla se voi tarkoittaa työtoimintaa, toisen kohdalla vaikkapa runsaampaa liikuntaa.
 
– Osa asiakkaista ei kerro omasta tilanteestaan juuri mitään. Moni myös kaunistelee totuutta, Nieminen kertoo.
 
Monen kuntoutujan kohdalla itsensä vahingoittamisen riski on korkea, ja tällaisiin tilanteisiin myös Sairionrannassa ollaan varauduttu.
 
Sairionrannassa on päihteiden suhteen nollatoleranssi. Masennus voi johtaa päihteidenkäyttöön ja päihdeongelmainen masentua. Oravanpyörä on valmis.
 
Masennukseen sairastuneiden tarinat muistuttavat usein toisiaan. Monia yhdistää ainakin rankat kokemukset lapsuudessa sekä esimerkiksi vanhempien päihteidenkäyttö.
 
– Kun sellaisessa ympäristössä kasvaa, siitä tulee ennen pitkää normi. On vaikea nähdä elävänsä muulla tavoin.
 
Kaikki ongelmat eivät johdu lapsuuden kokemuksista. Joukossa on myös aikuisiällä sairastuneita, jotka palveluasumisen ansiosta pääsevät normaaliin arkeen kiinni.
 
Päätöksen palvelukotiin sijoituksesta tekee lääkäri. Yhdelle paikan saaminen palvelutalosta oli helpotus. Toinen Sairionrantaan muuttanut valitsi tuetun asumisen sijaan päihteet ja muutti takaisin kadulle.
 
– Emmehän me täällä väkisin voi ketään pitää, vaikka se olisikin asukkaan omaksi parhaaksi, Nieminen sanoo.
 
Tie sairastumisesta parantumiseen voi olla koko elämän mittainen. Tarkoituksena on, että tehostetun palveluasumisen asiakas siirtyy pikkuhiljaa ensin tavallisen palveluasumisen, sitten tuetun asumisen piiriin. Käytännössä monella asukkaalla kuluu useita vuosia, ennen kuin hän kykenee itsenäiseen elämään.
 
Sairionrannassa asukkaita on parikymppisestä kahdeksankymppiseenkin asti. Iäkkäämpien asukkaiden kohdalla siirtyminen tukiasuntoon ei Niemisen mukaan ole realistista.
 
– Tarkoitus on ennemminkin tukea häntä mielekkäässä arjessa ja hyvinvoinnissa.
 
Palvelukodissa pyritään kodinomaisuuteen. Vähintään yhtä suuri merkitys toipumisprosessissa on silti asukkaan omaisilla ja heidän antamallaan tuella. Tämän on huomannut myös Anitta Saarinen-Lilja, jonka häitä juhlittiin palvelukodissa viime syksynä.
 
Morsiamen sinivalkoinen mekko ulottui puoleen sääreen. Hääpuvussa oli pitsiä, kakussa kermavaahtoa ja vihkisormuksen viininpunainen kivi pisaran muotoinen.
 
– Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, Saarinen-Lilja muistelee vuoden takaista ensikohtaamista miehensä kanssa.
 
Aviopari asuu vielä toistaiseksi eri asunnoissa, mutta tulevaisuuden haaveisiin kuuluu yhteenmuutto. Asunnon löytäminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi.
 
Kiire yhteenmuutolla ei ole, sillä Saarinen-Lilja kertoo viihtyvänsä Sairionrannassa. Erimielisyyksiä ei ole ollut, ja kun jonkun asukkaan sukulaiset tulevat käymään, tuliaisista saavat useimmiten osansa kaikki.
 
– Molemmat vanhempani ovat kuolleet. Minun turvani elämässä ovat täällä asuvat kaverit, Saarinen-Lilja sanoo ja hymyilee leveästi. (HäSa)

Päivän lehti

27.11.2020

Fingerpori

comic