Kanta-Häme

50 vuotta sitten: Kunpa kadut voitaisiin pestä

Menneellä viikolla osui eräästä iltalehdestä silmiimme uutinen, jossa kerrottiin Helsingin Mannerheimintien kevätpesusta.

Samalla tuli mieleen, kuinka tarpeellinen sama operaatio olisi Hämeenlinnan keskustassa. Sehän on vallan pölyinen, niin että joskus ilmassa leijaileva tomu suorastaan salpaa hengen.

Varmaa on, ettei tällainen pöly sekoittuneena autojen pakokaasuihin voi olla terveydelle kovinkaan edullista, ja sitäpaitsi sekä keskustassa asuvien että siellä tilapäisesti liikkuvien viihtyisyys alenee nollapisteeseen.

Emme tiedä, onko kaupungilla mitään mahdollisuuksia katujen suurisuuntaiseen pesuun, tarvittaisiinhan siihen ilmeisesti kalliita koneita, mutta toivoa ainakin sopii täälläkin joskus päästävän niin onnelliseen olotilaan, ettei pöly tuki silmiä ja korvia.

Talonmiesten sinänsä uutteralla veden ruiskutuksella ei tunnuta pääsevän sataprosenttiseen tulokseen.

Piikkilanka sopii vain keskitysleirille
Hämeenlinnan kirkkopuiston nurmikkojen jalkakäytävän viereen on asetettu piikkilanka suojaamaan näitä viheriöitä.

Viikolla soitti kuitenkin tuohtuneena eräs nainen ja lausui mielipiteenään moisten piikkilankasuojusten olevan pahasta. Hän oli nimittäin repinyt sukkansa ja taisipa saada jalkansakin verille astuessaan huomaamatta liian lähelle piikkilankaa.

Samalla tavalla voi käydä monelle muullekin varomattomalle, ja etenkin lapset ovat suuressa vaarassa tärvellä itseään näissä epämiellyttävissä piikeissä.

Jos nurmikoita välttämättä pitää suojella jalankulkijoilta, niin eiköhän siihen tarkoitukseen löydy jotain muuta kuin piikkilankaa, arveli soittaja.

Kirjoitukset on julkaistu lehden Hämeenlinnan kirje -osastolla 16.4.1967.