Kanta-Häme

8-Pallo oli vankien mielestä raskasta katsottavaa

Aku Louhimiehen uusinta elokuvaa 8-palloa on kehuttu paljon realistisuudestaan. Leffa kuvaa vankilasta vapautuvan, pahassa huumekoukussa olleen, mutta vauvan myötä raitistuneen Piken (Jessica Grabowsky) tarpomista kohti normaalimpaa elämää.

Mutta mitä asiasta sanovat todelliset asiantuntijat, pitkiä huumetuomioita Hämeenlinnan vankilassa istuvat naisvangit?

– Raskasta katsottavaa oli. Semmoistahan se on. Kolauttaa, kun näkee ihmisiä sellaisina kuin he aineissa ovat… Itse he eivät sitä välttämättä tajua, pohtii Heidi Vuorenmaa.

– Elokuva oli aito, kaikessa askeettisuudessaan. Se kuvasi todella hyvin sitä olotilaa ja siviilimasennusta, joka vapautumisen jälkeen tulee, Kati Ranta huomauttaa.

Ranta istuu nyt viidettä huumetuomiotaan vankilassa. Viiden vuoden kakusta on reilu vuosi istumista jäljellä.

– Kun se tyhjyys ja arki tulee päin naamaa, sitä kaipaa takaisin vankilaan. Mulle on käynyt joka kerran niin. Vankilassa rajat on asetettu valmiiksi ja on turvallista, nainen pohtii.

Monenlaisia käyttäjiä

Rannan ja Vuorenmaan menneisyyttä ei voisi arvata, ellei oltaisi muurien sisällä. Ulkonäkö, olemus ja artikulointi ovat kaukana elokuvan pirihuorista.

Silti he vakuuttavat Louhimiehen ja näyttelijöiden tavoittaneen olennaisen, vaikka tarina luonnollisesti on dramatisoitu ja tiivistetty ajallisesti.

– Elokuvan ryhmä oli rappiolla olevaa, marginaalista ryhmää, joka elää vedosta toiseen. Huumeidenkäyttäjiä on niin monenlaisia, Ranta sanoo.

– Sitä on vaikea selittää lyhyesti. Itselläni loppuvaiheessa lähinnä helppo raha piti kiinni siinä kuviossa.

Vuorenmaa pitää elokuvaa suorastaan niin hyvin tehtynä, että mieluummin olisi katsonut jotain muuta.

– Kun on nähnyt niin paljon juuri sitä elämää, niin elokuvissa katsoo mieluummin jotain viihteellisempää, hän huokaa.

”Hyvä muistutus”

Vankilassa tosin ei ole tapana esittää elokuvaensi-iltoja. Ja vielä vähemmän huumekuvauksia.

– Ei tämä nyt ainakaan ketään yllyttänyt huumeidenkäyttöön. Tosin siinä oli onnellinen loppu, aina se ei ole niin onnellinen, Vuorenmaa toteaa lakonisesti.

Ranta on samaa mieltä.

– Raadollinen kuvaus, ennemminkin tulee ei-olo. Mielestäni siinä oli todella hyvin tehty käyttökohtausten lisäksi kaikki ääniefektit, kun esimerkiksi naispääosanesittäjää lyödään.

– Leffa oli hyvä muistutus, vankilan päihdeohjelmassa oleva Ranta päättää. (HäSa)

Päivän lehti

30.3.2020