Kanta-Häme

A niin kuin albumi ja Agricolankatu - Mikko Kuustonen palasi levyttämään

Tästä lähdetään. Koska Mikko Kuustonen on muiden töidensä takia jatkuvasti esillä, pääsee seuraava fakta yllättämään. Kuustonen ei ole julkaissut omaa musiikkia kahdeksaan vuoteen.

Muistatko hetken, kun päätit tehdä soololevyn?

– Muistan ihan selkeästi tilanteen, kun Vain elämää -leiri loppui viime kesänä. Siellä oikeasti tehtiin musiikkia, pysähdyttiin siihen. Se oli ihan absurdi kokemus hyvässä ja oudossa. Mietin siinä pois ajaessani, että mikä oli tämän jutun henkilökohtainen hedelmä.

– Muistan kuinka tajusin, että jos ja kun musiikin tekeminen on itelle rakasta ja tärkeätä, ja siihen on mahdollisuus, niin miksi mä siirrän sitä koko ajan sivuun elämässä. Ajattelin silloin, että haluan katso tämän kortin.

Mitä tapahtui?

– Tartuin vanhoihin ja uusiin ideoihin. Albumin nimi on Agricolankatu 11. Se on mun vanha osoitteeni Helsingin Kalliossa. Nimi kuvaa minkä takia levyn tekeminen oli tärkeätä. Sillä on ruohonjuuritason tarinoita. Semmosia ihmiskohtaloita, jotka sopii niihin porttikongeihin ja Karhupuistoon hyvin.

– Senkin takia tämä Agricolankatu oli hauska, että mulla on aikaisemmin ollut aalla alkavia albumin nimiä kuten Aurora tai Atlantis, joita ei hyvin helposti kartalta löydä.

Uusi bändisi koostuu kuudesta muusikosta: Riku Karvonen (kitara), Pauli Halme (kitara), Juha Kuoppala (koskettimet), Jaakko Kämäräinen (basso), Mikko Kaakkurinniemi (rummut) ja Mirkka Paajanen (taustalaulu).

– Halusin saattaa yhteen ihmisiä, joiden kanssa halusin just nyt soittaa, mutta joiden kanssa ei ole soitettu ennen. Se oli hauska lähtökohta, että sama ryhmä lähtee myös kiertueelle.

– Mä olen yhteisöllinen toimija. Jos tekisin yksin levyjä, ne olisi kauhean tylsiä. Täytän nyt 57 vuotta. Tähän vaiheeseen tunnistaa omat rajallisuutensa aika hyvin.

– Olen lauluntekijänä luomuihminen, ja se on selkeä peli, että haluan, että soittajat saa toisensa hehkumaan ja löytää hyvän tavan olla yhdessä.

Olet julkaissut musiikkia vuodesta 1979, kaksitoista sooloalbumia ja lukuisia yhteislevytyksiä. Yllättikö mikään uusimmalla kierroksella?

– Olen riemuissani! Olo on nimeen omaan tämä. Uskon Frank Martelan hienoon ajatukseen, että ihmistä ei tee onnelliseksi se mitä hänellä on, vaan se mitä hän tekee. Asiat alkaa viedä mukanaan, syntyy virtausta ja flowta, tekemisen riemua.

Musiikkibisneksen rakenteet ovat heittäneet melkoista häränpyllyä niistä ajoista, kun olet itse pyörinyt hyrrässä viimeksi mukana.

– Monet ovat itkeneet sitä, kun levykaupat on hävinneet, mutta ihmisethän kuuntelee enemmän musiikkia kuin koskaan. Nykyisin meillä jokaisella on taskussa levykauppa.

– Asiat on tulleet yhä helpommiksi. Biisejä pääsee kuuntelemaan vaikka ilmaiseksi. Jos levyn haluaa hankkia, se onnistuu myöskin.

Halusit itse julkaista nimen omaan albumikokonaisuuden?

– Mä olen vanhan liiton ukkeli. En haluaisi julkaista kirjaakaan sivu kerrallaan. Siitä olin iloinen, että oli ylipäätään mahdollisuus tehdä vielä albumikokonaisuus, koska se on levy-yhtiölle taloudellisesti hullu juttu.

– Albumi on upea rakenne. Mulla on levyllä yksitoista laulua, joilla on joku tarttumapinta toisiinsa. Kauheasti haaveilen, että jotkut ihmiset malttaisi laittaa luurit päähän ja viettää tovin sen paketin kanssa.

Teette bändisi kanssa maaliskuussa kymmenen keikan kiertueen. Miksi soitatte vain suurissa konserttisaleissa?

– Meillä on iso bändi, ja me halutaan tehdä kiertueesta ainutkertainen ja visuaalisesti näyttävä. Sitä ei voi toteuttaa tuossa muodossa kuin parhaissa saleissa, joista Verkatehdas on ehdottomasti yksi.

– Aiotaan tehdä kesällä muutamia festivaalijuttua ja ehkäpä jossain vaiheessa klubiversioitakin, mutta katotaan nyt ensin nämä.

Myös viimeisestä soittokeikastasi on vierähtänyt hyvä tovi. Pelottaako? Jännittääkö?

– Se on erilaista kuin tv-työ. Kyllä pelottaa ja jännittää. Vanha rutiini on nyt sopivan kaukana.

– Mulle on tärkeää, että näen yleisön ja syntyy vuorovaikutusta ja kommunikaatiota. Tilanteessa pitääkin olla jännitystä. Jokainen keikka on pieni kriisi.

Elämässäsi työprojektit alkavat ja loppuvat. Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun maaliskuun konserttikiertue on ohi?

– Toivottavasti tulee mielenkiintoisia proggiksia teeveen puolella. Olisi ihanteellista, jos pääsisi tekemään kunnianhimoisia musiikkiprojekteja. HÄSA

KEIKALLA Mikko Kuustonen Verkatehtaalla la 11.3. klo 19.

 

Päivän lehti

1.6.2020