Kanta-Häme

Äänikirjassa pitää olla rytmiä, imua ja juonta

 

Klassikkosatujen luetuttaminen kannattaa, vaikka eivät äänikirjapainokset suuria voittoja kustantajille tuotakaan.
 
 
Äänikirja – mikä mahtava keksintö! Ja aina vaan mahtavammalta tuntuu, kun ajomatkaa on paljon ja takapenkki on lastattu levottomalla jälkikasvulla.
 
– Vielä tovi sitten eli vahvana käsitys, jonka mukaan äänikirjat on tarkoitettu sokeille. Tätä käsitystä on alettu aika mukavalla tavalla rikkoa. Äänisadut esimerkiksi ovat tulleet suosituiksi iltasaduiksi perheissä, iloitsee Bonnier Booksin äänikirjatuottaja Piritta Maavuori.
 
Bonnierin omistamissa Tammen ja WSOY:n kustantamoissa äänikirja ilmestyy lähes aina yhtä aikaa varsinaisen painetun kirjan kanssa sekä CD-äänikirjana että mp3-muodossa.
 
Äänikirjaksi taipuu parhaiten teksti, joka on jo valmiiksi puheenomaista tai jonka rytmiikka muuten kiehtoo korvaa.
 
Maavuori ei lokeroisi WSOY:n ja Tammen julkaisemista äänikirjoista mitään tiettyjä pelkästään nuorille suunnatuiksi, monet teokset kun osuvat moneen eri kohderyhmään. Tällaisia äänikirjajulkaisuja ovat esimerkiksi J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogia sekä saman tekijän Hobitti.
 
– Pääostaja monella alueella ovat vielä kirjastot. Kovasti me toivomme, että kirjakaupat ottaisivat niitä enemmän valikoimiinsa ja suurentaisivat hyllyjään – sitten niitä alkaisi myös mennä.
 
Cd-levyjä ja mp3-tallenteita
Gummerus on odottelevalla kannalla. Äänikirjatuotantoa on, mutta sitä on alun intoilun jälkeen supistettu. Tänä vuonna Gummerus on julkaissut ainoastaan yhden lapsille suunnatun äänikirjan, kotimaiseen animaatioelokuvaan perustuvan Niko 2 Lentäjäveljekset. Varta vasten nuorille suunnattuja äänikirjoja kustantamo ei ole vielä julkaissut.
 
Tuotepäällikkö Annikka Heinonen uskoo, että tulevaisuutta ja markkinoita kyllä olisi, kunhan nuorille suunnatut äänikirjat saadaan vain oikeanlaiseen muotoon.
 
– Mp3-formaatti on varmasti nuorten puolella se, mihin lähdetään, kun lähdetään. Tämä kohderyhmä on tottunut käyttämään ladattavaa materiaalia, heillä on valmiudet ja laitteet valmiina.
 
– Uskon, että lasten äänikirjoissa cd-levymuoto pitää kaikkein pisimpään pintansa. Lasten äänikirjojen täytyy olla konkreettisia, käteen annettavia esineitä, joita voi antaa vaikkapa lahjaksi, Heinonen sanoo.
 
Bonnierin omistamissa kustantamoissa mp3-formaatti on jo tätä päivää, itse asiassa Piritta Maavuori sanoo, että ensimmäiset mp3-formaatin mukaiset äänikirjajulkaisut tulivat heidän kauttaan markkinoille jo vuonna 2008. Mp3-teosten määrää pyritään kasvattamaan jatkuvasti.
 
Heinonen uskoo, että jos Gummerus ryhtyisi nuorille äänikirjoja tuottamaan, valikoituisivat teokset lähinnä scifin ja fantasian puolelta.
 
– Monet lastenkirjat perustuvat vahvasti kuvitukseen, siksi niissä pitäisi olla hyvä juoni. Sadut toimivat äänikirjoina hyvin.
 
Kustannusyhtiö Otavan vuosittain julkaisemien lasten ja nuorten äänikirjojen määrä liikkuu viiden ja kymmenen välillä. Lasten- ja nuortenkirjapäällikkö Heli Hottinen-Puukko sanoo nuorten kohderyhmän olevan kiinnostuksenkohteiltaan pirstaloituneempi ja kapeampi kuin pienten lasten ikäryhmän.
 
– Suomen kokoisella kielialueella äänikirjojen tekeminen kapealle kohderyhmälle on haasteellista. Haluamme pitää kiinni äänikirjojen laadusta, lukijat ovat ammattinäyttelijöitä ja puhetyöläisiä ja äänitykset tapahtuvat studiossa, hän sanoo.
 
Tunnettuus myy
Kustantajat tietävät, ettei mitä tahansa teosta kannata ryhtyä taivuttamaan äänikirjaksi. Myynnin kannalta oleellista on, että teos ja teksti ovat jo muusta yhteydestä yleisölle tuttuja. Tästä syystä äänikirjabisneksessä suositaankin vanhoja klassikoita. Gummerus esimerkiksi on julkaissut Pekka Töpöhännän seikkailuja äänikirjoina, WSOY taas on julkaissut Astrid Lindgrenin rakastettuja satuja.
 
– Kovin pienilevikkisiä kirjoja ei ole vielä ryhdytty äänikirjoiksi tuottamaan, koska varsinkin cd-formaatin tuottaminen on niin kallista, että pitäisi päästä muutaman tuhannen äänikirjan myyntiin, jottei se olisi meille tappiollista. Käytännössä sellaisiin määriin ei äänikirjojen kanssa päästä kuin aivan poikkeustapauksissa.
 
Gummeruksen julkaisemista äänikirjoista otettu keskipainos on tuotepäällikkö Annikka Heinosen mukaan tyypillisesti noin 2000 kappaletta. Tavoitteena on tukea painettua kirjaa, mutta myös tehdä äänikirjaformaattia lukijoille tutuksi.
 
– Se ei ole suorastaan tappiollista, mutta jos koko painos myydään, päästään sillä käytännössä nollille.
 
Äänikirjoja tuotetaan vain painetuista kirjoista. Näin muun muassa käännös- ja toimituskulut lankeavat perinteisen kirjan kuluihin. (HäSa)
 
 
 
Lue lisää lasten- ja nuortenkirjallisuudesta sunnuntain Hämeen Sanomista.

Päivän lehti

2.4.2020