Kanta-Häme

Aarteena isän lentomerkki

Hattulalainen Antti Jaurto osallistui syksyllä vuonna 2011 Luonetjärvellä kutsuvieraana juuri kunnostetun Hanssin-Jukan esittelytilaisuuteen.

– Tunneskaala oli uskomaton astuessani koneeseen, jonka radiosähköttäjänä isäni toimi keväästä 1940 syksyyn 1942 ja kuului alkuperäiseen suomalaiseen miehistöön.

Jaurto ei DC-2-koneessa vieraillessaan huomannut edes varsinaisesti tarkistaa radiosähköttäjän paikkaa, mutta on laatinut siitä nyttemmin piirroksen.

Radiosähköttäjän työpaikka oli saksalaisen FUG 10 -lentoradionsa äärellä koneen pienessä ohjaamohytissä, heti ohjaajan takana.

Hanssin-Jukan historia on muodostunut henkilökohtaisen siteen vuoksi erittäin läheiseksi. Jaurto on vuosien varrella kerännyt runsaasti koneeseen liittyvää tietoa ja leikannut talteen jokaisen pienenkin lehtikirjoituksen aiheesta.

Kone kuuluu Hämeenlinnaan

Jaurton mielipide erittäin harvinaisen lentokoneen sijoituspaikasta on selvä.

– Ehdottomasti ei ainakaan Tuuriin! Jos koneelle ei löydy paikkaa Hämeenlinnan kantakaupungilta, niin tulkoon hyvien liikenneyhteyksien varrelle Tuuloseen, kunhan säilytyspaikka on asianmukainen eli katettu.

Kaikkein mieluiten Jaurto näkisi koneen Linnankasarmilla Museo Militarian kokoelmissa.

Koneen sijoituspaikkana Hämeenlinnaa puolustaa Antti Jaurton mukaan myös se, että hämeenlinnalainen lentomestari Osmo Rantala pelasti romutusta Luonetjärven kentän kulmassa odottaneen Hanssin-Jukan 1950-luvun puolivälissä.

Hämeenlinnaan kone saatiin monen vaiheen jälkeen ”kappaletavarana” vuonna 1959. Koneen historiassa alkoi vaihe, jossa se oli pitkään kahviokäytössä.

Kolmen sodan veteraani

Antti Jaurton isä, Eino Jaurto (ent. Jokinen, 1912–1982), oli kolmen sodan, talvi-, jatko- ja Lapin sodan veteraani, sotilasarvoltaan sotilasmestaria vastaava erikoismestari.

Osmo Rantalaa ja Eino Jaurtoa yhdisti ilmavoimien lisäksi myös toiminta Hämeenlinnan Ampumaseurassa.

Jaurton arvokkaimpiin esineisiin kuuluu isän kunniamerkkikokoelmaan kuuluva Suomen lentomerkki konekivääriampujille ja radiosähköttäjille.

Merkki on harvinainen, vastaavanlainen vuonna 1942 perustettu merkki on myönnetty tiettävästi vain runsaalle 160 henkilölle. Esimerkiksi hakaristillä varustetut lentomerkit ovat yleisempiä, niitä on myönnetty yli 1 200:lle sotavuosina ilmavoimissa palvelleelle lentokoneen ohjaajalle.

Isä ei kertonut kokemuksistaan

Antti Jaurto kertoo, että hänen isänsä oli samalla linjalla kuin niin monet muutkin sotiemme veteraanit.

– Hän ei koskaan puhunut sotakokemuksistaan, enkä myöskään ymmärtänyt kysyä.

Jaurto onkin perehtynyt isänsä sodanaikaisiin vaiheisiin muihin lähteisiin nojautuen. Hän kokosi niistä myös näyttelyn, joka oli Suomen Tykistömuseossa Hämeenlinnassa vuonna 2008.

Hanssin-Jukka saatiin talvisodan aikana Suomen ilmavoimille lahjoituksena ruotsalaiselta kreivi von Rosenilta.

– Vain yksi lento oli pommituslento ja se jäi myös viimeiseksi, ja kone sai silloin myös siipeensä.

Mannerheimin hovikone

Eino Jokinen lensi Hanssin-Jukan radiosähköttäjänä kuljetuslentoja.

Jotkut lennot suuntautuivat liittolaismaa Saksaan saakka, mutta monta kertaa lennettiin tarvikkeita rintamalle ja tuotiin haavoittuneita saamaan hoitoa.

– Kone oli myös marsalkka Mannerheimin hovikone, jolla lensi valtionjohtoa ja arvovieraita.

Antti Jaurto kertoo isänsä toimineen myös DC-2:n konekivääriampujana. Kuljetuskoneen kattoon oli tehty reikä ja asennettu siihen konekivääri. Myöhemmin kk otettiin pois.

– Eihän erittäin hidas kuljetuskone olisi voinut kuitenkaan mitään nopeille hävittäjille.

Eino Jokisen lennot eivät jääneet suinkaan Hanssin-Jukkaan. Lentopäiväkirjojen mukaan lentoja kertyi kaikkiaan arviolta 1 160. Konetyyppejä oli yhteensä peräti 14, joukossa legendaariset pommikoneet Bristol Blenheim ja Junkers Ju-88.

Palveluksen puolustusvoimissa Eino Jokinen aloitti vuonna 1933. Hän aloitti ilmatorjuntajoukoissa, mutta siirtyi pian ilmavoimiin, koska sähkötys veti puoleensa.

Jatkosodan loppuvaiheissa hän toimi hävittäjälentolaivueen viestiupseerina ja lentosähköttäjien kouluttajana Parolannummella. Puolustusvoimien palveluksessa hän jatkoi vuoteen 1947 ja pestautui kauppalaivastoon toimien radiosähköttäjänä useilla kauppalaivoilla. (HäSa)