Kanta-Häme

AC/DC:n keikalla hallittiin oikeaoppinen pukukoodi

– Hong Kongista, Kari Pahlman huutaa musiikin takaa vastaukseksi kysymykseen, kun häneltä tiedustelee miehen päällä olevan sinisen koulupuvun alkuperää.
 
Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kyse suomalaisten hyvin tuntemasta tavaratalosta, vaan Kiinalle kuuluvasta erityishallintoalueesta Aasiassa.
 
AC/DC-tähti Angus Youngille tyypillinen, bändin keikoilla usein nähty asuste, oli ostettu sopuisaan 10 euron hintaan paikalliselta räätäliltä.
 
Hong Kongissa työn takia asuvan Pahlmanin keikkaseurana Kantolassa olivat poika Aleksi sekä hollantilainen naapuri Tom Voute. Kolmikko oli saapunut kuuntelemaan AC/DC:tä osana Suomeen suuntautunutta kesälomareissua.
 
Kolmikosta kovin fanittaja oli Voute, joka oli nähnyt AC/DC:n livenä jo vuonna 1979, kun hän katsoi yhtyeen konsertin Hollannissa isänsä olkapäiltä.
 
Tuolloin AC/DC:n laulajana toimi vielä Bon Scott, joka kuoli alkoholimyrkytykseen vuotta myöhemmin.
 
Vouten ensimmäistä AC/DC-keikkaa oli muisteltu miehen olkapäillään pitelemän pehmoleluaasin paidan selkään kirjaillussa tekstissä, jossa luki suomeksi isäni näki Bon Scottin livenä.
 
– Paidan piti olla poikani päällä, mutta hän tuli kipeäksi eikä päässyt keikalle, joten puimme sitten paidan aasille, Voute selitti.
 
Pahlmanit ja Voute olivat saapuneet Kantolaan iltaseitsemän aikoihin, ja tässä vaiheessa lavan  edessä oli jo arviolta sadan metrin pituinen tiivis ihmismassa.
 
Lämmittelybändinä toiminut Santa Cruz saikin pauhata oman settinsä ennätysyleisön edessä.
 
Kun tapahtumapuiston portit avautuivat kello 15, Kantolan märkää nurmikkoa ryntäsi heti tallomaan tuhansia ihmisiä, jotka halusivat nähdä australialaisyhtyeen parhailta paikoilta.´
 
Eturivipaikkojen lisäksi konserttiyleisö metsästi sadesuojaa anniskelualueen isosta telttakatoksesta, joka oli jo kello 17:n aikoihin ruuhkautunut niin pahoin, että sadepisaroita pääsi enää pakoon lähinnä kyynärpäätaktiikalla.
 
Rokkikansan naamoilta huonoa keliä ei kuitenkaan pystynyt aistimaan, ja jotkut tuntuivat jopa nauttivan sateen ropinasta. Myöskään Kantolan nurmi ei tuntunut olevan vetisestä kelistä moksiskaan.
 
Iltapäivän koiranilma maistui varsinkin sadeviittojen myyjille, jotka tekivät lyhyessä ajassa melkoisen tilin. 
 
Vaisu sää kuitenkin muuttui nopeasti auringonpaisteeksi, mikä alkoi nopeasti näkyä jonoina bändin fanipaitapisteiden ja oluttelttojen luona. 
 
– Olutta on mennyt kaupaksi pikkuhiljaa, mutta eiköhän suurin piikki nähdä vasta juuri ennen AC/DC:n keikan alkamista, Juha-Pekka Juntunen huikkasi myyntitiskin takaa.
 
Pyhtäältä vaimonsa Pirjo Linkisen kanssa Kantolaan saapunut Jari Linkinen oli pitkän jonottamisen jälkeen saanut ostettua AC/DC:n fanipaidan. Ensituntuma ei kuitenkaan ollut niin täydellinen kuin olisi voinut olettaa.
 
– Hieman liian iso tuli ehkä ostettua, mutta meneepähän ainakin päälle.
 
Linkinen kertoi kuunnelleensa bändiä 1980-luvun alusta, mutta keikalla hän oli nyt ensimmäistä kertaa. Pirjo-vaimo ei tunnustautunut yhtä kovaksi faniksi, joten kaksikko ei aikonutkaan lähteä rynnimään fanipaitapisteestä aivan eturiviin asti.
 
– Näin vanhat jäävät jalkoihin, jos sitä lähdemme yrittämään.
 
Iltaseitsemältä Kantolan nurmialueella olikin jäljellä enää kaukaisempia paikkoja, sillä lavan edestä taaksepäin levinnyt yleisömeri kasvoi kasvamistaan minuutti minuutilta. Viimeisimpiä mattimyöhäisiä virtasi tapahtumapuistoon vielä iltayhdeksän jälkeen.
 
 
Perjantain Hämeen Sanomien Justissa AC/DC:n konserttiarvio ja sekä reportaasi, mitä tapahtui yöllä konsertin jälkeen. HÄSA
 

Menot