Kanta-Häme

Äidin kuolema opetti elämään täysillä

Risto Aution elämä sai tarkoituksen jo 14-vuotiaana, kun hänen perheensä joutui kolariin matkalla isoisän hautajaisiin. Äiti kuoli, isä loukkaantui vakavasti ja siskotkin saivat vammoja.

Risto oli ainoa, joka säilyi vuonna 1968 Juvalla sattuneessa kolarissa tajuissaan.

– Kolarin seurauksena syntyi ajatus, että pitää vain uskaltaa elää, koska kaikki voi yhtäkkiä päättyä, tänään 60 vuotta täyttävä Autio sanoo.

Moni tuntee Aution Kotikadun Hannes Luotolana.

Harva kuitenkaan tietää, että hän on ollut sen lisäksi muun muassa stuertti, omaishoitaja, urheilukaupan yrittäjä, urheiluseuran perustaja, keikkaileva artisti ja kansanedustaja.

Halu lentää

Stuertiksi Autio päätyi, koska halusi lentämään. Vaikka hän olisi muuten kelvannut ilmavoimiin, pituutta oli sentti liikaa.

Jo valmistuttuaan stuertiksi Autio oli kuitenkin taas lähellä päästä lentäjäksi.

– Psykiatri, joka oli jo kerran hyväksynyt minut sisään, heittikin minut ulos. Minulla oli hänestä liian vilkas mielikuvitus, ja hän suositteli jotain luovaa alaa.

Autio lensi yli viisi vuotta stuerttina ja touhusi siinä ohella vaikka mitä. Finnairin leivissä hän otti hoidettavakseen seitsemän eri luottamustehtävää.

Autio pyöritti myös urheilukauppaa Hämeenlinnassa ja perusti Hämeenlinnaan ystävineen sekä koripallo- että squash-seuran.

Urheilumessuille tanssimaan

Yhdellä lennolla ura kääntyi.

Autio tapasi ilmassa missi Anna-Liisa Ruotsin, joka soitti parin viikon päästä Aution kotiin ja kysyi onko hän koskaan tanssinut.

Niin Autio lähti Müncheniin ISPO-urheilumessuille tanssimaan urheiluvaatevalmistaja Adidasin lavalle.

Ruotsiinkin päätynyt show tuotti lopulta vuonna 1981 paikan tanssija Jorma Uotisen tanssiteoksessa, joka esitettiin Finlandia-talossa.

Kolme täyttä katsomoa myyneen esityksen viimeinen kohtaus kuvasti kuolemaa. Näyttelijät kävelivät lavalla hidastetusti, ja katosta satoi lunta esittävää paperia. Aution piti kulkea näyttämön reunasta keskelle lavaa ja ottaa sieltä kuollut tyttö syliinsä.

– Harjoituksissa kaikki oli pelleilyä, mutta kun esityksessä oli kaikki valot ja musiikit ja 1 500 ihmisen läsnäolo, niin kaikki olikin yhtäkkiä totta. Puolessa välissä kävelymatkaa tirskahdin itkuun, ja tämä toistui kaikissa kolmessa esityksessä.

Myöhemmin Autio tajusi itkeneensä omaa kuollutta äitiään. Samalla hän myös tajusi, mitä hän halusi tehdä: näytellä.

Autio sanoutui irti Finnairilta, pyrki Teatterikorkeakouluun ja aloitti koulussa samaan aikaan, kun Jouko Turkasta tehtiin koulun rehtori.

Turkka otti luulot pois myös Autiolta.

– Itsetunto lähti kahdessa päivässä, eikä se siinä neljässä vuodessa takaisin tullut, Autio kertoo.

Isän poika

Risto Autio on mies, jolle vuorokaudessa on 36 tuntia. Hän on myös mies, joka on loukkaantunut useita kertoja, joka on ollut sairaseläkkeellä reuman takia ja on pienten kaksosten isä kuusikymppisenä.

Ennen kaikkea hän on mies, joka on asunut suurimman osan elämästään isänsä kanssa.

Aution ollessa pieni perhe asui Helsingin Kannelmäessä koulussa, jossa isä oli vahtimestarina. Toisinaan Risto ja tämän isä viettivät aikaa koulun kellarivarastossa, jossa oli valtava määrä hehkulamppuja.

– Me kävimme faijan kanssa heittelemässä lamppuja seiniin niin kuin kranaatteja. Suuntasimme heiton aina henkilöön, johon oli jotakin kaunaa – minä kavereihini, faija pomoihinsa, Autio kertoo.

Risto Autio asui isänsä kanssa ensin 28-vuotiaaksi asti. Kun hän osti Oitin kivilinnansa vuonna 1991, sielläkin oli tilaa isälle.

Isän sairastuttua Alzheimerin tautiin Autio alkoi tämän omaishoitajaksi, ja hän pääsi omaishoitajateemalla myös eduskuntaan vuonna 2007.

Aution isä kuoli vuonna 2010. (HäSa)