Kanta-Häme

Aidosti ilahduttava ja ärsyttävän lapsellinen

 

Kielikeskusta kiinnostaa:
 
– Emme suhtaudu kielteisesti. Olemme kiinnostuneita ilmiöstä yhtenä osa merkkijärjestelmää, muotoilee kielenhuoltaja Riitta Eronen, kun häneltä kysytään, onko Kotimaisten kielten keskuksella virallista kantaa hymiöihin.
 
Erosen mielestä hymiöt ovat parhaimmillaan äärimmäisen hienoja luovuuden osoituksia. Kun merkkejä on vähän käytettävissä ja asia vaikeasti sanottavissa, tekee ikoni tehtävänsä.
 
– Ihan varmasti meidän talossa on lukuisia ihmisiä, jotka pitävät hymiöitä lapsellisina eivätkä käytä niitä, mutta niin se on muissakin työpaikoissa. Itse olen sitä mieltä, että tunteiden osoittaminen on totta kai hauskaa, jos voi olettaa, että vastaanottoja ymmärtää myös tämän kielen.
 
Oleellista on tietysti käyttää hymiöitä säästeliäästi ja tilannetajuisesti. Esimerkiksi lakiteksteihin tai ylioppilasaineisiin hymiöt eivät ole vielä tietään löytäneet. Tietokoneharrastajien ikiomasta salakielestä ja ammattislangista ne ovat kuitenkin vyöryneet massojen sähköiseen viestintään ja jopa sen yli. Tänä päivänä kaksoispisteitä, sulkumerkkejä, hymynaamoja ja sydänmerkkejä piirretään usein myös kynällä tai viitotaan käsillä.
 
– Tällainen sosiaalinen kielioppi on osa viestintää ja kyllähän ihmiset sitä toisiltaan oppivat.
Helsingin Sanomat mainitsi sanan hymiö ensimmäistä kertaa vuonna 1994. Vuosikymmenen loppuun mennessä käsite oli ottanut paikkansa yleiskielessä.
 
– Oli hauskaa, että saatiin tälle smiley-sanalle vastine suomenkielisistä aineksista. Kielikellossa siitä silloin kirjoitettiin, muistelee Eronen.

Suuri Hymiö-sanakirja

Airtegin sanakirja ilmoittaa olevansa internetin suurin hymiösanakirja yli 500 erilaisella hymiöllä. Sanakirja kertoo myös, mistä hymiöissä on kyse. Lainaus on suoraan sanakirjasta, eikä taitaisi saada peräänsä papukaijamerkkiä Kotimaisten kielten keskukselta. 
 
”Hymiö, esim. 🙂 koostuu normaaleista ASCII-merkeistä eli lähes niistä merkeistä, mitä löydät tietokoneen tai kännykän näppäimistöltä. Hymiöt tulkitaan kääntämällä mielessään kuviota 90-astetta myötäpäivään. Olemassa on myös pystyhymiöitä, kutsutaan myös japanilaisiksi hymiöiksi. Edellisistä poiketen pystyhymiöt eivät vaadi mielikuvitusakrobatiaa vaan ne ovat oikein päin eli pystyssä. Pystyhymiöt ovat huomattavasti harvinaisemmin käytettyjä kuin vaakahymiöt.”

The very first smiley 🙂

Smileyn kehitti Scott E Fahlman, joka kirjoitti 19. syyskuuta 1982 kello 11.44 näin: 
I propose that the following character sequence for joke markers: 
🙂
 
Read it sideways. Actually, it is probably more economical to mark things that are NOT jokes, given current trends. For this, use 
🙁
 
Fahlman oli vuonna -82 töissä tietotekniikan laitoksella Carnegie Mellon Universityssa Pittsburghissa, Pennsylvanian osavaltiossa. Hän kirjoitti viestinsä yliopiston keskustelufoorumille. Merkkiyhdistelmien tarkoitus oli värittää viesti kirjoittajan tunnetilalla ja estää näin sanoman ymmärtäminen väärin.
 
Fahlmanille ei tullut mieleenkään patentoida keksintöään. Hänestä on ollut hauskaa seurata, kuinka smiley on levinnyt ympäri maailman.
 
Kun hymiö täytti viime syksynä 30 vuotta, totesi tietotekniikan professori, että vaikka hän keksisi jotakin merkittävää esimerkiksi tekoälyyn liittyen, hänet muistetaan kuitenkin hymiöstä. 
 
Fahlmanin ensimmäisen hymiön paikallisti suurella vaivalla yliopiston vanhoilta arkistonauhoilta Mike Jones vuonna 2002.

Vauras teki tutkielman

Ilmari Vauras kirjoitti Turun yliopistossa 2006 tutkielman nimeltä Kuvakirjoituksen jälleensyntymä – tunneikonit kirjoitetussa puhekielisessä keskustelussa ^_^. Tutkielmassaan Vauras toteaa tunneikonien rantautuneen Suomeen vuonna 1985.
 
Tällä hetkellä Ilmari Vauras työskentelee Helsingissä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana yläkoulussa, mutta on edelleen kiinnostunut hymiöistä.
 
– Todellakin! Meidän tekstijärjestelmän kannalta on tosi merkittävä kehitysaskel, että tekstin yhteyteen tuli tavallaan kuvakirjoitusta. Kirjoitetussa tekstissä voidaan ilmaista juttuja, jotka normaalisti ilmaistaisiin kehonkielellä, äänensävyllä ja äänenpainoilla, sanoo Vauras.
 
Hän muistelee, kuinka vuosituhannen alussa akateemisella piireillä oli vaikeuksia päättää, ovatko tunneikonit muotijuttu vai pysyvämpi ilmiö. Kieli ja hymiöt kehittyvät hiljakseen aikojen mukana, mutta Vauras uskoo, että tunneikonit ovat ottaneet paikkansa, jossa ne myös pysyvät.
 
– Niiden käytön vakiintuminen jatkuu.
 
Itse ”hymiömaisteri” käyttää eniten perus-smileya.
 
– Siis :). Nenä on pudonnut siitä matkan varrella pois, nauraa Vauras.

Kun positiivisuus joutui oikeuteen

Patentti- ja rekisterioikeus hyväksyi välimerkeistä koostuvan hymiön tavaramerkiksi vuonna 2006. Päätöksen kumoamista vaativat mm. Viestinnän keskusliitto, Markkinointiviestinnän toimistojen liitto ja Mainostajien liitto. Viime vuoden elokuussa korkein hallinto-oikeus pyöräytti päätöksen, ettei hymiöstä ole tavaramerkiksi.
 
Ratkaisuaan korkein hallinto-oikeus perusteli neljän sivun verran. Päätöksessä kirjoitetaan muun muassa: ”Hymiöt ovat tunnetiloista kertovia kuvailmaisuja, joille ei löydy perinteisestä kielestä suoranaisia vastineita. Nyt tavaramerkkirekisteröinnin kohteena olevan hymiön viesti on ymmärrettävissä riidattoman yhdenmukaisesti, vaikka se ei olekaan sanallisesti ilmaistavissa yksiselitteisesti.”
 
”Hymiöiden ilmaisumuodosta ja käyttöympäristöstä johtuu, että nimenomaan sähköiseen viestintään liittyvien tavaroiden ja palveluiden osalta niihin kohdistuu erityisen suuri vapaana pitämisen tarve.” 

Pieni hymiösanasto

Kuhmolainen Kauko Huotari on listannut nettiin noin 80 eri hymiötä käsittävän Pienen hymiösanaston. Listalla on mm. murtunut nenä :^), Elvis 5:-), lyhyt kysymys <:-) ja pukeutuu knalliin C|:-).
 
– Tein luettelon jo aikaa sitten. Noita hymiöitä oli aikanaan tietokonealan ja muissakin lehdissä, joista niitä kopioin, kertoo Huotari.
 
– Tarkoitus on ollut ottaa sivu pois, mutta siitä tulee kuitenkin silloin tällöin hyvää palautetta, joten olen antanut luettelon vielä olla. Itse en juuri hymiöitä käytä.
 

Päivän lehti

1.4.2020