Kanta-Häme

Aika on ajamassa perinteisten kangaskauppojen ohi - Kangastukuissa tulee pikkuhiljaa palvelevia

Kun Toijalan Repimö aloitti toimintansa, tehtiin tekstiilijätteestä flokkia patjojen täytteeksi. Nyt Tekstiilipalvelu myy Akaassa vuosi vuodelta enemmän tekstiilijätteestä tehtyjä kierrätyskankaita ja luomua.
Tekstiilipalvelun tiloissa Akaalla on kaksi miljoonaa kilometriä kankaita. Tukkumyyjä Katri Lukka leikkaa kankaita valmiiksi Kuva: Esko Tuovinen
Tekstiilipalvelun tiloissa Akaalla on kaksi miljoonaa kilometriä kankaita. Tukkumyyjä Katri Lukka leikkaa kankaita valmiiksi Kuva: Esko Tuovinen

Perinteisten kangaskauppojen määrä vähenee koko ajan, eivätkä kangastukutkaan pärjää enää pelkällä kankaan myynnillä.

Vielä 1970-luvulla ostettiin kangasta, josta tehtiin vaatteita tai kodin tekstiilejä. Nyt useimmissa kodeissa ei ole enää ompelukonetta, vaan tekstiilit ostetaan valmiina. Ompeleminen on jäänyt pienen ja innokkaan ryhmän harrastukseksi.

Suomen suurimman kangastukun, Akaassa toimivan Tekstiilipalvelun, toimitusjohtaja Minna Alfthan sanoo, että nyt myös tukun on oltava valmis asiakaspalveluun. Enää ei riitä, että tukku myy kankaita omassa rauhassaan.

– Olemme rakentaneet jo pitkään yritykselle uutta brändiä. Sitä varten olemme luoneet omat mallistot niin sisustukseen kuin vaatetukseenkin. Pärjätäksemme meidän on erotuttava joukosta, Alfthan ja perheyrityksen seuraava toimitusjohtaja Anna Kärki sanovat.

Hyvä esimerkki ovat yrityksen suloiset eläinaiheiset sisustustyynyt, jotka on tehty nuoren Ossi Saarisen luontokuviin. Parhaillaan etsitään toista valokuvaajaa, joka kuvaisi kangasta varten kissoja ja koiria. Juuri myyntiin tulleissa kankaissa on suomalaisia petoja.

– Söpöys myy hyvin. Painopalvelu tarjoaa paljon vaihtoehtoja, naiset naurahtavat.

Tekstiilipalvelu syntyi Toijalaan vuonna 1954, kun Seija ja Antti Mäkinen perustivat Toijalan Repimön. Veljen äkillisen kuoleman jälkeen Minna Alfthan siirtyi lopulta perheyrityksen ruoriin aivan 90-luvun lopussa työskenneltyään yrityksessä 80-luvun puolivälistä lähtien.

Minna Alfthan sanoo päättäneensä jäädä eläkkeelle alle 60-vuotiaana. Tuolloin johtajaksi siirtyy hänen nyt 25-vuotias tyttärensä Anna Kärki, joka on ollut Tekstiilipalvelussa töissä jo kuusi vuotta.

– Ei minulta koskaan kysytty, haluaisinko olla töissä juuri Tekstiilipalvelussa. Sitä pidettiin silloin itsestään selvänä. En ole katunut koskaan päätöstäni, vaan tullut joka aamu mielelläni töihin, Minna Alfthan sanoo.

Repimö myi tekstiilijätteestä tehtyä flokkia patjojen täytteeksi. 2010-luvulla Tekstiilipalvelu myy koko ajan enemmän tekstiilijätteestä tehtyä kierrätyskangasta ja luomukangasta.

Yli 5000 neliön varastossa on kaksi miljoonaa kilometriä kankaita. Yrityksen palveluksessa on 12 työntekijää, joita Minna Alfthan kuvailee täyskympeiksi.

– Tämä on naisen johtama yritys ja sen kyllä huomaa ainakin järjestyksestä, Alfthan nauraa.

Menneisyys luo yritykselle oman persoonallisen ilmeensä.

Antti Mäkinen oli työn tekemisen lisäksi niin innostunut antiikista, että hänen aikojen alussa ostamiaan huonekaluja on ripoteltu pitkin Tekstiilipalvelua. Vaikka kyse onkin tukusta, uskaltaa siellä siis myös istuskella.

Ajat ovat muuttuneet.

Antti Mäkinen teki Repimöineen kovaa tulosta. Hän osti teollisuuden jätepaloja Suomen eri puolilta ja myi niitä milloin Tervekoskelle setelirahojen raaka-aineeksi. milloin Pohjanmaalle matonkutojille. Samalla myyntiin saatiin myös erilaisia lankoja.

Kun Repimö aloitti toimintansa, kudottiin Suomessa vielä kangasta. Se ei kuitenkaan riittänyt yritykselle, vaan Antti Mäkinen lähti ostoksille Keski-Eurooppaan. Ostot alkoivat Itävallasta, Sveitsistä ja Saksasta. Parhaina vuosina Suomeen tuotiin peräti 60 rekkakuormaa kangasta.

Minna Alfthan kasvoi kiinni kankaisiin ja yrittämiseen.

– Tuolloin yrittäjät elivät työlleen. Mitään muuta ei elämään mahtunut, Minna Alfthan sanoo.

Tekstiilipalvelu myy kankaita paitsi kotimaisille yrittäjille myös Ruotsiin ja Viroon. Aikaisemmin Suomessa myytiin paljon nimenomaan amerikkalaisia kankaita, mutta nyt kankaat tuodaan Kaukoidästä, Intiasta tai vaikka Pakistanista. Esimerkiksi ikisuosittu pellava tulee Akaaseen Keski-Venäjältä tai Balkanin maista.

– Amerikasta tuodaan enää korkeintaan tilkkutyökankaita, Alfthan huomauttaa.

Loppujen lopuksi kankaiden myyminen on aikamoista arpapeliä Jos erehtyy ostamaan vääräkuosista kangasta vääränvärisenä, voi käsiin jäädä turha pakka vääränlaista kangasta, joka ei kelpaa kenellekään.

– Suomalaisilla on oma tyyli. Täällä pidetään mustasta, harmaasta ja valkoisesta sekä beigestä. Värikkäämmille kankaille ja erikoisemmillekin kuoseille on onneksi omat asiakkaansa.Erilaiset kukkakuosit ovat nyt suosittuja, Anna Kärki ja Minna Alfthan sanovat.

Suosikkivärit tulevat ja menevät, mutta suomalaisille esimerkiksi violetti ja oranssi ovat vieraampia. Vaaleanpunaisella ja pinkillä on omat kannattajajoukkonsa, mutta turkoosin suosio alkaa olla out. Hieman yllättäen aiemmin vain pääsiäiseen liitetty keltainen väri on päässyt vihdoinkin pannasta ja sitä toivotaan edes ripaus kankaaseen kuin kankaaseen.

– Suomalaiselle pitää olla kymmenen eri väriä ja silti hän ostaa edelleen mustaa. Onneksi on aina olemassa pieni porukka, joka käyttää myös värikästä. Minäkin yllätin juuri itseni ripustamalla kodin ikkunaan kolme värikästä kuosiverhoa, Minna Alfthan huokaisee.

Vilpola on Tekstiilipalvelun oma kangasmallisto, joka on saanut nimensä firman sijaintipaikan mukaan. Anna Kärjen lempilapsi on MAAKO, joka on saanut nimensä perheenjäsenten nimistä. Se on myös Tekstiilipalvelun oma merkki, johon kuuluu tulevaisuudessa trikoiden lisäksi myös valmisvaatteita. Syksyllä on mahdollista, että Tekstiilipalvelu tuo markkinoille muutenkin entistä enemmän valmiita tuotteita.

– Tämä ala on – en nyt käyttäisi sanaa kuoleva – vaan muuttuva. Kankaita tarvitaan aina. Se pärjää joka on valmis muuttumaan, Alfthan sanoo.

Kun Minna Alfthan oli nuori perheenäiti, ompeli hän koko perheelle vaatteet. Tytär muistelee vieläkin vähän kateellisena moista uutteruutta, sillä hän sai pari viikkoa sitten valmiiksi ensimmäisen itse ompelemansa paidan.

Sittemmin kahdentoista tunnin työpäivät ovat verottaneet toimitusjohtajan uutteruutta, mutta hän on jo luvannut tehdä ryhtiliikkeen.

– Tytär on saanut puserretuksi minulta lupauksen ompelemisesta. Siinähän sitä olisi puuhaa eläkkeellä, Minna Alfthan suunnittelee. HäSa

Repimöstä tukuksi

1950-luku: Seija ja Antti Mäkinen perustavat Tekstiilipalvelun vuonna 1954 Toijalan Pätsiniemeen.

Yritys toimi aluksi Toijalan Repimönä. Yritys työllisti Mäkisten suvun.

1960-luku: Toiminta laajenee kangaskaupaksi ja uusi myymälä rakennetaan Hietastentielle 1964. Vuonna 1969 ostetaan tontti Vilpolantieltä

1972 Toijalan Repimö muuttaa nimensä nimikilpailun jälkeen Tekstiilipalveluksi.

1980-luvulla myymälätiloja laajennetaan lisää ja vähittäismyynti lopetetaan. Tekstiilipalvelusta tulee kankaiden tukkumyymälä.

2000-luku: Kangastukku Tekstiilipalvelu Oy on Suomen suurin kankaiden maahantuonti- ja tukkuliike.

Vuosi 2014 oli 60-vuotisjuhlavuosi Tekstiilipalvelussa

Tekstiilipalvelu työllistää Akaassa 12 ihmistä.

Tehtaalla on 5 500 neliötä tilaa.