Kanta-Häme

Aika seisoo, hetki hiipuu

– Katson rujoja maalauksia ja mietin, mikä toi ihminen on, joka maalaa tuolla lailla. Niin, sehän olen minä, kuvaa Petra Streng suhdettaan maalauksiinsa.

Taiteilijan suhde työhönsä on yksi teemoista, joita käsitellään Riihimäen taidemuseon syksyn näyttelyssä Still (life). Esillä on viiden nuoren taiteilijan teoksia.

Petra Streng on yksi viisikosta, joista jokainen on käynyt Lahden taideinstituutin, ja joista osalla on kytköksiä Riihimäelle. Riihimäkeläiset sisarukset Katja ja Ona Taskinen ideoivat Petra Strengin kanssa näyttelyä, johon kutsuivat mukaan samanhenkiset Laura Vainikan ja Sini Anttila-Rodriguezin.

Metalligrafiikasta puupiirroksiin ja nyt myös lasertekniikkaan siirtynyt Katja Taskinen miettii taiteen suhdetta tekemiseen käsityöläisyyden kannalta. Sekä Petra Streng että Katja Taskinen pitävät fyysistä työtä oleellisen tärkeänä koko luomisprosessissa. Streng pitää tunnelatausta ja maalaustyötä itselleen jopa tulosta tärkeämpänä.

– Irtaudun teoksesta ja katselen valmista maalausta ulkopuolisena, Streng täydentää kommenttiaan rujoista töistä.

Kallon ja maljan kohtaaminen

Kaikki viisi naista kokevat heitä yhdistäväksi tekijäksi hitaan ja pikkutarkkaan viimeistelyyn viedyn työskentelyn, jonka rinnalla kulkee sattumanvaraisuus.

Taiteilijat ovat nostaneet pohdittavaksi vuosisatoja vanhan asetelmaperinteen ja sen uudet muodot, kuvataiteen rajat ja rajattomuuden, irrottautumisen ja sitoutumisen perinteisiin tekniikoihin ja teemoihin.

Sini Anttila-Rodriguezin pääkallosta ilmoille räjähtävät action-miehet ja kiivas meno rinnastuu maalauksena kukkamaljakkoasetelmiin. Taiteilija herättelee katsomaan äidin ja taiteilijan suhdetta yhtä aikaa kuin äidin ja pojan maailmaa. Samalla kyseenalaistuu perinteinen asetelma.

Öisen ketun merkillinen tapaus

Kouriintuntuvimmin näyttelylle nimen antanut pysähtyneisyyden teema näkyy Ona Taskisen maalauksissa. Hän on poiminut yhden kuvan videolta ja käyttänyt sitä maalauksen lähtökohtana.

– Jokin pieni satunnainen, ohimenevä hetki, joka irrotettuna kokonaisuudesta herättää kriittisiä ajatuksia, Ona Taskinen kuvaa.

Teosten aiheet nousevat yltäkylläisyyden keskellä tehtävistä valinnoista marketin pursuavien hyllyjen välissä tai autokaupan pihamaalla. Öisessä kaupungissa hiipivä kekälesilmäinen kettu katoaa pimeyteen sivullisena.

Näyttelyn teema sisältää useita aiheita: näkemisen, liikkeen, pysähtymisen, sivullisuuden tunteen, elämän rajallisuuden, intiimiyden, yksityisen ja yleismaailmallisen, muistot ja muistin, kaipuun ja luopumisen.

Päättymättömän työn nautinto

Installaatioihin keskittynyt Laura Vainikka kutsuu katsojan nostamaan mustan samettiverhon ja pujahtamaan ovesta tummaan hämäryyteen.

Huoneen keskellä pöytälamppu valaisee pienen, karun työpöydän. Lattialla makaa röykkiöittäin piirustuspapereita ja pöydällä lepää kynä – työ odottaa taiteilijaa. Seinillä paperineliöiden keskeltä alkaa hahmottua pikkuriikkisiä länttejä, lyijykynäpiirroksia.

– Aika on pysähtynyt, piirrokset syntyvät hitaasti eikä lähimailla ole visuaalista saastetta, Laura Vainikka sanoo.

Vainikka kysyy teoksissaan yhä uudestaan, mitkä keinot ihmisellä on suojautua visuaaliselta saasteelta. Näköaistin kautta vyöryy materiaalia.

Hän puhuu hitaan havaitsemisen puolesta, valon ja pimeyden tasapainosta, ajan tajusta. Teemoista, jotka ovat vahvasti läsnä näyttelyssä Still (life). (HäSa)

Näyttely Still (life) on esillä Riihimäen taidemuseossa 14. joulukuuta saakka.