Kanta-Häme

Aikamme aateli yksissä kansissa

Maan suurin henkilöhakemisto painaa muutamaa grammaa vaille kilon. Vähemmän kuin ennen, kiitos uuden ympäristöystävällisen paperin.

Sisältö, 1 072 sivua, on kuitenkin painavaa asiaa – ja melkoisen puuduttavaa luettavaa.

Jos rivejä jaksaa kahlata, voi toki tehdä kiinnostavia löytöjä. Mikko Alatalo opettaa alppihiihtoa! Master Chef -kilpailuun osallistunut kaupunginjohtaja? Voi ihmetellä herraa, jonka ex-vaimojen luettelemiseen menee useampi rivi.

Professorit, piispat, ministerit, kenraalit ja kaupunginjohtajat ovat edelleen teoksen runkona.

– Viihteen tai taiteen alueella meriittejä tulee olla enemmän kuin tähdenlennolla, linjaa kirjan päätoimittaja Ulla Paavilainen.

Esimerkiksi Katri Helenalla ja Virve Rostilla on ”historiallisesti merkittävä asema populaarikulttuurissa”. Jukka Poikakin näyttää ylittäneen rajan.

– Henkilöt eivät edusta kirjassa itseään vaan oman alansa huippua. Haravoimme uusia nimiä esiin verkostojemme avulla. Kukaan ei puutu kirjasta siksi, ettei toimitus hänestä tietäisi, vaan takana on aina harkinta.

Paavilainen on uudistanut kirjan toimitusperiaatteita. Aiemmin henkilön nimi poistui KKO-kirjasta vain kuoleman kautta tai tämän omasta vaatimuksesta.

– Kaikki tiedot ovat ihmisten itsensä antamia, ja he myöntävät niille julkaisuluvan. Nyt poistimme viittaukset henkilöihin, jotka eivät ole vuoden 1990 jälkeen päivittäneet lainkaan omia tietojaan.

Nukkuvien poisto toi tilaa uusille nimille, joita on 500 eli ennätysmäärä.

Kirjassa näkee mainintoja siviilipalveluksesta tai aseistakieltäytymisestä.

– Aiemmin ne poistettiin, mutta mielestäni ne kuuluu laittaa kirjaan, jos henkilö itse on asian ilmoittanut. Samoin säilytimme tekstissä kaikki ilmoitetut sotilasarvot, kun aiemmin kersanttia alempaa arvoa ei mainittu lainkaan, Paavilainen kertoo.

Trendi on myös se, että ihmiset ilmoittavat aiempaa rohkeammin samaa sukupuolta olevat kumppanit ja rekisteröidyt parisuhteet. Vaikka henkilö onkin KKO-teoksessa ensisijassa alansa edustajana, tiedot perheestä ja harrastuksista antavat hänelle kasvot.

– Näyttää siltä, että jotkut jopa kilpailevat mahdollisimman hulluilla harrastuksilla.

Joskus toimitus joutuu poistamaan asioita, jotka voisivat olla loukkaavia.

– Kysymme poliittista näkemystä, mutta tämä ei ole paikka pitkille poliittisille julistuksille tai kärkeville ilmauksille, Ulla Paavilainen muistuttaa.

Myös liian yksityiskohtainen luettelointi saa punakynää. Professori luettelisi mielellään kaikki 500 tieteellistä artikkeliaan. Poliitikolla taas voi olla niin pitkä lista lautakuntien jäsenyyksiä, että niistä mainitaan vain tuoreimmat tai edelleen jatkuvat.

Hankalinta toimitustyössä on valtavan tietomassan hallinta. Virheitä ei saisi tulla.

– Vielä ei ole kuulunut mitään, mutta painajaisissani jollain henkilöllä on väärä mies tai vaimo, Paavilainen huokaa.

Kirjan tarkka painosmäärä on salaisuus, mutta noin 200 euroa maksava tiiliskivi ei ole mikään kotien hittituote.

Tärkeä kohderyhmä ovat kirjassa esiintyvät ihmiset, joista iso osa tilaa kirjan itselleen. Ensikertalaisista sen hankkivat melkein kaikki. Työssään kirjaa käyttävät esimerkiksi virastot, toimitukset, pankit ja yliopistot.

– Eräässä suvussa hankitaan kaikille lapsille lahjaksi KKO-kirja, Paavilainen kertoo.

Jos kirjan saisi sähköversiona, sieltä voisi tehdä täsmähakuja. Kuinka monta kuorolaulavaa professoria Suomessa on? Onko kaupunginjohtajissa insinöörejä?

– Kirjaa on toivottu sähköisenä, mutta tieto- ja oikeusturvasyistä siihen ei ole ryhdytty. Verkossa olevia tietoja olisi niin helppo käyttää väärissä yhteyksissä, Paavilainen selittää.

Arvatenkin kyse on myös siitä, ettei yli 100-vuotiasta instituutiota aiota tuhota digitaalisuudella. Kuka sitä kirjaa muuten ostaisi? (LM–HäSa)