Kanta-Häme

Aikuisena haaveeseen voi syöksyä täyttä ravia

Satu Lindstedt haaveili omasta hevosesta parikymmentä vuotta, ennen kuin oli valmis toteuttamaan unelman. Uskallus on tuottanut muun muassa ”perävaunuajokortin” ja blogin.

 

Onhan siinä puhdistamista, valkoisessa hevosessa. Hauholainen kulttuurituottaja Satu Lindstedt vain hymyilee harjatessaan korsia kimotammansa Kalvarijan hännästä.

Kalvarija, tuttavallisesti Riia, kuopaisee maata aina, kun Lindstedtin huomio herpaantuu muihin asioihin. Puhdistussessio on tarkka, sillä parin päivän päässä odottavat kouluratsastuskisat.

– Sisko ratsastaa niissä. Nyt voimme hänen kanssaan yhdessä harrastaa, Lindstedt nauraa.

Lapsuuden talliharrastuksessa pieni ikäero tuntui niin suurelta, etteivät siskokset ”voineet” kulkea samoissa porukoissa.

Lindstedt on ollut hevostyttö melkein koko ikänsä, mutta hevosenomistajana hän on tuore. Riia on tullut kahden aikuisen ja yhden pikkulapsen talouteen kesällä, pitkän harkinnan ja unelmoinnin jälkeen.

– Olen haaveillut hevosesta viimeisimmät 20 vuotta.

Haaveen toteuttamista jarruttivat ajatukset siitä, miten hevonen sitoo sekä rahat että ajan.

Lindstedtillä on vuosien mittaan ollut vuokrahevosia, joten hän on kokeillut eräänlaista hevosesta vastuun ottamisen kevytversiota. Silti pelotti.

– En enää edes tiedä, mitä pelkäsin niin paljon. Ehkä sitä, että se olisikin erilaista kuin kuvitelmani. Mutta se onkin juuri sitä, mitä olin aina ajatellut, Lindstedt nauraa.

Toki hevonen sitoo ja vie paljon aikaa.

– Mutta tähänhän haluan vapaa-aikani käyttää!

Lindstedt hoitaa parhaillaan kotona pientä tytärtään. Mies on yrittäjä, joka pystyy rytmittämään työaikansa niin, että vaimo pääsee tallille muulloinkin kuin illalla.

– Hän ymmärtää. Hänellä itsellään on aikaa ja rahaa vievä harrastus, ja hevosesta on tarkoitus tulla myös perheen yhteinen juttu. Vietämme jo nyt tallilla aikaa myös koko perheen voimin. Riia huomioi aina, kun selässä istuu lapsi ja käyttäytyy silloin moitteettomasti.

Aikuinen harrastaa tosimielellä. Satu Lindstedt on ehtinyt kolmessa kuukaudessa muun muassa opiskella hevosenkäsittelyä Kari Vepsän ohjauksessa, kilpailla, lainata tammansa lasten talutusratsuksi, perustaa Satula-nimisen blogin ja ajaa ajokortin, joka oikeuttaa vetämään hevostraileria.

– Otan haaveestani nyt kaiken ilon irti. On myös ollut hienoa huomata, että kaikkea oppii. Trailerista ajattelin aiemmin, että en kai minä voi sitä vetää, mutta kyllä vain voin, Lindstedt sanoo.

Hän on myös halunnut ehkäistä ongelmia, ennen kuin niitä syntyy.

– Olen aiemmin käynyt Kari Vepsän kursseilla pari kertaa. Päätin, että jos hankin oman hevosen, menen sen kanssa hänen henkilökohtaiseen oppiinsa. Usein hän hoitaa ongelmatapauksia, mutta ajattelin, etten odota, että ongelmia tulee.

Lindstedt ja Riia ovat harjoitelleet Vepsän haukansilmän alla perusasioita: miten kuljetetaan riimussa, miten hevosta luetaan ja miten sen kanssa kommunikoidaan, miten hevosen toivotaan reagoivan.

– Homman pitää toimia maasta, jotta se voi toimia selästä.

Lindstedt haluaa harrastaa myös hevosen ehdoilla, ei vain omillaan, kuten hän kertoo myös Satula-blogissaan.

Ratsastuksessa on useita on koulukuntia ja tyylisuuntia. Vepsän oppitunneilla Lindstedt on kiinnostunut lännenratsastuksesta, joka korostaa mukavuutta, keveyttä ja ratsukon yhteistyötä.

– Siitä maailmasta olisi paljon opittavaa. Ylipäätään hevosenkäsittelyä pitäisi opettaa. Asioita tehdään tietyllä tavalla, mutta missään ei kerrota esimerkiksi sitä, miksi hevonen satuloidaan juuri vasemmalta puolelta.

Hevosharrastuksesta muistetaan yleensä ensimmäisenä mainita sen kalleus. 

– Etenkin alussa on paljon hankintoja, vaikka Riian mukana tulikin paljon varusteita. Mutta se tasoittuu ajan myötä, Satu Lindstedt sanoo.

Asiaa voi ajatella myös niin, että hevonen on elämäntapavalinta.

– Sitä ei hankita vain hetkeksi.

Lindstedt on puntaroinut asiaa myös blogissaan. Vapaa-aika nielee rahaa joka tapauksessa, ja hevosen elinkustannukset on Riian tapauksessa maalaistallissa katettu puoleksi vuodeksi kolmihenkisen perheen etelänmatkan hinnalla.

Hän siteeraa blogissa juontaja Jaajo Linnonmaata: ”Jos ihmisen kaikki rahat eivät mene harrastukseen, hänellä on väärä harrastus.”

Lindstedt muistuttaa, että hevosharrastus on muutakin kuin hevostelua.

– Luontoa, ulkoilua ja hikiliikuntaa samanhenkisten ihmisten kanssa, porukkaan kuulumista. Maanläheistä, ihmiselle luontaista kädet savessa puuhastelua. Se täyttää niin monet tarpeet, että siksi siihen haluaa kaiken aikansa laittaa.

Jokainen hevonen on oma persoonansa. Tämä on itsestään selvää. Sopivan hevosen löytämiseen voi mennä aikaa.

Lindstedt ei ehtinyt etsiä kovin pitkään. Riia oli ensimmäinen hevonen, jota hän kävi kokeilemassa.

– Monet sanovat, että pitäisi kokeilla kymmentä hevosta, mutta olen lukenut myynti-ilmoituksia vuosikaudet, ja minulle on kehittynyt tietyt kriteerit. Tiesin heti, että jos jonkin hevosen nyt ostan, niin tämän.

Aikuisena hän osaa iloita siitä, että hänestä tuli hevosenomistaja vasta, kun ratsun saattoi hankkia itse.

– Ehkä into olisi lapsena sittenkin loppunut lyhyeen. Nyt on aikaa harrastaa. Ja tämä on myös tarpeellista vastapainoa kotiäitinä olemiselle.

Hänellä kävi myös tuuri: hevosen entiset omistajat ovat puhelinsoiton päässä.

– Jos jokin askarruttaa, voin kysyä, onko jokin hevosen tapa entuudestaan tuttu. Heillekin oli tärkeää katsoa, millaiseen kotiin Riia menee. HäSa

 

Satula-blogi osoitteessa http://www.satu.la.

Suomeksi
Kimo: hevosen väri. Kimot hevoset syntyvät värillisinä ja harmaantuvat ja vaalenevat iän myötä jopa täysin valkoisiksi.