Kanta-Häme

Aina iholla ja läsnä

Viimeisenä makuuhuoneessa kajastaa vieno sininen valo. Ei ole vaikea arvata, mikä valo on kyseessä. Älypuhelin se siinä näyttää maailman viimeaikaisimmat kuulumiset.
 
Tutkimusten mukaan yli puolet meistä nukkuu puhelin vierellään. Viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla vilkaistaan, mitä älypuhelimen sisällä on tapahtunut. Onko tullut sähköpostia, keneltä? Mitä uutta on Facebookissa? Kuka on tämän aamun nokkelin twiittaaja?
 
Moni ottaa puhelimen jopa vessaan ja käyttää sitä siellä. 
 
 
 
Suomessa älypuhelinriippuvuuteen havahduttiin vuonna 2011. Tuolloin noin 40 prosentilla suomalaisista oli laajakaistalla varustettu älypuhelin. Nyt yli 80 prosentilla alle 45-vuotiaista on älypuhelin. 
 
– Kun älypuhelin on suurella osalla käytössä, se on aiheuttanut tapariippuvuutta ja alkanut puhuttaa, kertoo A-klinikkasäätiön viestintäpäällikkö Aino Majava.
 
Majavan mukaan lähes jokainen on riippuvainen puhelimestaan työ- ja yhteydenpitovälineenä.
 
Riippuvuus on haitallista silloin, kun ihminen kokee niin. Esimerkiksi tuottavuus, päivä- ja unirytmi sekoittuvat puhelimen vuoksi. Ihmissuhteet kärsivät ja puhelin aiheuttaa ahdistuneisuutta ja syyllisyyttä.
 
– Jos puhelimen käyttöään yrittää muuttaa, mutta siinä ei onnistu, on addiktoitunut.
 
 
 
 
Onko normaalia, että mies lähettää 12 000 twiittiä viikossa? Tätä on kysynyt eräs vaimo Aino Majavalta. 
 
– Onhan se jo maanista käyttäytymistä, Majava sanoo suoraan. 
 
– Jos tällä tavalla oirehtii, taustalla voi olla mielenterveysjuttuja tai stressaava elämänvaihe, jossa asiaa käsittelee hakemalla huomiota sosiaalisessa mediassa.
 
Mikä sitten on liikaa ja mikä sopivaa? 
 
Parhaillaan älypuhelimen kanssa etsitään rajoja, kuten aikoinaan haettiin television katselussa tai tietokoneen käytössä. Normaali voi erilaisilla ihmisillä olla hyvinkin erilainen käsite. Samalla etsitään sopivaa toimintatapaa ja käyttäytymiskoodistoa, kuinka puhelinta on soveliasta räplätä, sillä ihmisten toimintatavat on huomattavasti muuttuneet muun muassa Facebookin, Twitterin ja Instagramin vuoksi.
 
– Teknologia muokkaa ajatteluamme ja sille kehittyy normisto. Toisaalta sitten heräävät vastaliikkeet, kuten mindfullness, jossa keskitytään tässä-ja-nyt-elämiseen, ja kännykät halutaan heittää nurkkaan, Majava kertoo.
 
Ruotsissa voimakasta keskustelua on herättänyt tutkimus, jossa monet lapset kertoivat olevansa huolissaan vanhempiensa liiallisesta älykännykän käytöstä. Esimerkiksi useampi kuin joka viides vanhempi kertoi hukanneensa lapsensa hetkellisesti, kun oli niin syventynyt puhelimeensa.
 
Samaan syssyyn ruotsalaislääkärit ovat varoittaneet, että aikuisen liiallisesta kännykän näpräämisestä saattaa lapsille aiheutua tunne- ja oppimisvaikeuksia. 
 
Suomessa älykännykkäriippuvuutta ei vielä ole tutkittu. Kansainvälisetkin tutkimukset keskittyvät lähinnä siihen, kuinka ihminen käyttäytyy puhelimensa kanssa. 
 
 
 
Vaikka Suomi oli pitkään kännyköiden kehto, meillä ei ole varsinaista älypuhelinterapeuttia tai klinikkaa, joka on keskittynyt puhelinriippuvaisten hoitoon. Majavan mukaan A-klinikoilla puhelinriippuvuutta voi käsitellä, sillä toiminnalliset riippuvuudet ovat hyvin samankaltaisia, ja A-klinikoilla on tietotaitoa käsitellä niitä. 
 
– Tietojeni mukaan puhelinriippuvuuden takia Suomessa kukaan aikuinen ei ole hakeutunut hoitoon. Sen sijaan aikuiset ovat tuoneet lapsiaan hoitoon, jotka pelaavat puhelimellaan liikaa. 
 
Majavan arvion mukaan oikeasti haitallinen puhelimenkäyttö on usein osa laajempaa vyyhtiä. Siihen voi liittyä muita riippuvuuksia. Esimerkiksi pelaamista ja shoppailua voi tehdä hyvin puhelimen avulla. 
 
– Puhelin on vielä enemmän iholla kuin tietokone. Se on meillä koko ajan käsissä.
 
 
 
Tulevaisuudessa älykännykkäriippuvuus voi olla jopa tautiluokiteltu sairaus. Yhdysvalloissa peliriippuvuus on jo luokiteltu sairaudeksi ja siihen on saatavilla lääkitystä. 
 
– Nyt keskustelemme siitä, mikä on toiminnallinen riippuvuus ja mikä on sairaus. Viihdepelaamisesta kysellään paljon, samoin shoppailusta ja sokerin syömisestä. Asiantuntijoilla ei ole vielä yhtenäistä näkemystä. 
 
Se on kuitenkin selvää, että aivojen välittäjäaineissa tapahtuu samankaltaista muutosta kaikissa toiminnallisissa riippuvuuksissa. 
 
Ongelmat kasautuvat. Usein yksi riippuvuus tuo kantajalleen toisenkin tai kolmannen riippuvuuden. Kun yhdestä pääsee eroon, usein se korvautuu jollakin toisella. (HäSa)
 
 
Lisää aiheesta sunnuntain Hämeen Sanomissa