Kanta-Häme

Aina jonkin uuden alussa

Kuvataiteilija Anne Tammisen viimeaikaisissa näyttelyissä on nähty videoinstallaatioita. Tätä ennen hän teki pitkään kuvia, joiden materiaaliksi hän oli ottanut valokuvia tiloista.

Valokuviin pohjautuvista teoksista hänet tunnetaan, mutta hän ei kauan jaksa pysyä paikallaan.

– Jotkut sanovat, että miksen tee enää jotakin jota tein aikaisemmin. Mielenkiinto pysyy vireänä, kun aina on jokin alussa. Aina löytyy uusia tekemisen tapoja.

Fakta ja fiktio ristikkäin

Hämeen taidetoimikunta myönsi vuoden 2012 kuvataidepalkintonsa Tammiselle, joka on yksi Kanta-Hämeen tähän hetken tunnetuimmista kuvataiteilijoista.

Palkintoperusteluissa kiitetään Tammisen määrätietoista kuvataiteilijan uraa. Hänen töitään on ollut runsaasti esillä Suomen eri puolilla ja useissa Euroopan maissa.

Nykytaidemuseo Kiasman Tosi kyseessä -näyttelyssä on parhaillaan viisi Tammisen eläintarhatyötä parin vuoden takaa. Näyttelyn teemana on dokumentin hyödyntäminen taiteessa.

Kiasman näyttelyluettelossa määritellään, että eläin ei ole dokumentti, mutta eläintarha ja valokuva ovat dokumentteja.

– Omissa töissäni dokumentti eli fakta ja fiktio ovat ristikkäin. Rakennan oman kokonaisen todellisuuteni palasista, jolloin irrotan asiat alkuperäisistä asiayhteyksistään ja kytken ne uudella tavalla.

Kovalevy täynnä kuvia

Tamminen kertoo tehneensä tietoisen valinnan hankkia töihinsä materiaalia eläintarhoista. Se helpottaa kuvataiteilijan työn ja äitiyden yhdistämistä.

– Eläintarhassa lapsikin viihtyy. Minua kiinnostavat tilat ja eläimet. Eläintarhassa on molempia.

Paikkana eläintarha on ristiriitainen, Tamminen pohtii.

– Siellä ovat läsnä kulttuuri ja luonto, ihmisen ja eläinten käyttäytyminen, teemojen runsaudensarvi.

Joka vuosi tai ainakin joka toinen vuosi Tammisen perhe pakkaa ja lähtee maailman eläintarhoihin. Viimeksi he kävivät New Yorkissa, missä on kuusi eläintarhaa.

– Sitten kun valokuvaan, kuvaan paljon. New Yorkissa kuvasin uuden tietokoneen kovalevyn täyteen.

Eläintarhojen valokuvaaminen alkoi Barcelonassa, jossa oli Hämeen taidetoimikunnan residenssi. Berliinin ja muissa Saksan eläintarhoissa hän on vieraillut useasti. Vanhoissa töissä on materiaalia Lontoon eläintarhasta.

Yksi asia johtaa toiseen

Installaatioiden tekemisestä hän on löytänyt työskentelytavan, jota hänen tekee mieli jatkaa. Siinä on paljon mahdollisuuksia.

– Installaatioissa voi käyttää tilaa. Se on lähempänä ydintä, johon pyrin, Tamminen sanoo.

Tamminen kertoo oikeastaan aloittaneensakin kuvataitelijana installaatioista. Hänen lopputyönsä Imatran taideoppilaitoksessa oli installaatio.

Paluu tilataideteoksiin on saattanut olla hänen ajatuksenaan alusta asti.

– Pitkä ympyrä tai paremminkin spiraali on täytynyt käydä, sillä jotkut asiat on käytävä läpi, jotta voi palata johonkin. Yksi asia johtaa toiseen ja matkan aikana tulee mukaan uusia kerroksia.

Juhlanäyttely lähestyy

Tammisen videoinstallaatioita nähdään joulukuussa yksityisnäyttelyssä Galleria G:ssä Helsingissä. Hämeenlinnassa installaatioita saatetaan nähdä Verkatehtaalla Galleria Koneessa tammi–helmikuussa.

Hänen edellinen näyttelynsä Hämeenlinnassa oli vuonna 2008.

– Tuleva näyttely on juhlanäyttely. Olen toiminut ensi vuonna 15 vuotta taiteilijana ja 20 vuotta on kulunut siitä, kun aloitin taideopinnot. Vietän myös pyöreitä vuosia.

Vuodenvaihteen molemmin puolin ja maaliskuulle asti hänellä on kaikkiaan kuusi näyttelyä, joten työskentely pitää hänet kiireisenä.

– Eri näyttelyissä ei voi samoja teoksia kierrättää. Galleria G:ssä kaikki työt tulevat olemaan uusia.

Marraskuun puolivälissä avautuu hänen näyttelynsä Galleria Fa Fassa Helsingissä. Valon houkutus Lahden taidemuseossa ja näyttely Berliinissä ajoittuvat helmi–maaliskuulle. (HäSa)

Päivän lehti

5.4.2020