Kanta-Häme

Aina vain vähemmän vauvoja

Valokuvaaja Tina Koivuranta keinuttaa rauhallisin ottein puulaatikkoa, jonka sisältö ei millään suostu nukahtamaan. Viisitoista päivää sitten syntynyt poikavauva on ikäisekseen yllättävän virkeä.

– Kuvauksen kannalta olisi parempi, että vauva nukkuisi. Nukkuessaan vauva on rauhallisempi eikä esimerkiksi heiluttele käsiään, Koivuranta sanoo.

Puulaatikossa köllöttelevä poika on Sanja Sutisen ja Janne Kuuselan esikoinen. Tina Koivuranta on kutsuttu paikalle siksi, että tuoreet vanhemmat haluavat saada muiston esikoisensa vauva-ajasta – se kun tunnetusti menee ohi kovin nopeasti.

Sutinen ja Kuusela eivät ole ainoita, jotka haluavat ammattivalokuvaajan ikuistamaan uuden perheenjäsenen mahdollisimman pienenä. Vastasyntyneiden valokuvaukset työllistävät valokuvaajia aina vain enemmän, vaikka vauvoja syntyy Suomeen vuosi vuodelta vähemmän. 

Itse asiassa vauvoja syntyy Suomessa nykyään niin vähän, että kyse on historiallisesta ilmiöstä. Pienempiä lukuja löytääkseen täytyy mennä aina suuriin nälkävuosiin saakka. Niiden päätteeksi vuonna 1868 lapsia syntyi poikkeuksellisen vähän, vain noin 44 000.

Rovaniemeläisessä kodissa valokuvaaja pyyhkii hikeä otsaltaan. Sisällä on lämmin, jotta vauva viihtyisi vähissä vaatteissa. Vauva viihtyykin, mutta ei edelleenkään nukahda.

– On ollut yllätys, kuinka pitkiä aikoja vauva on valveilla. Ilmiselvästi hän tykkää seurustella, Sutinen sanoo pojastaan.

Vauvaperheen arki on Sanja Sutiselle ja Janne Kuuselalle uutta, mutta toivottua. Pariskunta ei enää halunnut lykätä lapsentekoa, sillä ikä alkoi jo painaa päälle: Sutinen on 29-vuotias ja Kuusela 31-vuotias. He ovat jo hiukan tilastollista keski-ikää vanhempia, sillä tyypillinen ensisynnyttäjä on Suomessa 28-vuotias ja lapsen isä pari vuotta vanhempi.

Lastenhankinnan siirtyminen entistä myöhemmäksi on yksi syy siihen, että lapsia syntyy aikaisempaa vähemmän. Kun lapsia ryhtyy tekemään vasta yli kolmekymppisenä, lapsiluku ei ehdi kasvaa kovin suureksi.

Mutta miksi lastenhankinnassa oikein vitkutellaan? Tutkimusten mukaan asialla on yhteys taloudelliseen taantumaan. 

Edellinen, 1990-luvun lama vaikutti etenkin nuoriin ikäryhmiin ja hidasti varsinkin ensimmäisen lapsen hankintaa. Nyt taantuman vaikutus on voimakkaampi, sillä hedelmällisyysluvut ovat kääntyneet laskuun lähes kaikissa ikäryhmissä.

– Luultavasti on kyse siitä, että tässä nykyisessä taantumassa ei näy käännettä parempaan. Edellinen lama oli syvempi, mutta pohjakosketuksen jälkeen työllisyys alkoi parantua. Nyt työttömyys ei näytä hellittävän millään eikä talous näytä muutenkaan elpyvän, sanoo tutkija Anneli Miettinen Väestöliitosta. 

Tähän liittyy muitakin uusia kehityssuuntia, jotka tulevat esille Väestöliiton vuonna 2015 tekemässä Perhebarometri-kyselyssä. Yksi niistä on se, että suomalaisten ihannelapsiluku on alentunut ja yhä useampi toivoo korkeintaan yhtä lasta. Vastaavasti yhä harvempi toivoo kolmilapsista tai sitä suurempaa perhettä. 

Anneli Miettinen ei näe ihanteiden alenemista pelkästään huonona asiana. 

Miettinen sanoo, että Suomessa on vallinnut Euroopan isoin kuilu ihanteellisen ja toteutuneen lapsiluvun välillä, joten toiveet ja todellisuus kohtaavat nyt toisensa paremmin. 

Huolestuttavaa on se, että pienen perheen ihanne näyttää aikaisempaa enemmän kytkeytyvän työttömyyteen ja pienituloisuuteen.

– Onko pienen lapsiluvun ihanne pikemminkin taloudellisten tekijöiden sanelema kuin henkilökohtainen toive? Jos tämä pitää paikkansa, on sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta tärkeää miettiä, miten näihin taloudellisiin tekijöihin voitaisiin vaikuttaa niin, että jokaisella olisi mahdollisuus haluamaansa lapsimäärään, Miettinen sanoo.

Suurin osa suomalaisista pitää ihanteenaan kahta lasta. Niin myös Sanja Sutinen ja Janne Kuusela. 

– Kahdesta lapsesta olemme puhuneet. Tuntuisi hyvältä, että lapsella olisi sisarus, Sanja Sutinen sanoo.

Myös valokuvaaja Tina Koivuranta sopii keskiarvotilastoihin sikäli, että hänellä on kaksi lasta. Esikoisen syntyessä hän oli vasta 21-vuotias. Nyt hän on 34-vuotias, ja hänen tuttavapiiriinsä kuuluu saman ikäluokan ihmisiä, joilla ei ole lapsia.

– Kaikki eivät varmaan kaipaakaan lapsia, koska heillä on paljon muita elämänsisältöjä, kuten harrastukset tai matkustelu. Voi olla myös niin, ettei sopivaa kumppania ole yrityksistä huolimatta löytynyt.

Anneli Miettisen mukaan lapsettomuuden valinnan taustalla vaikuttavat enemmän henkilökohtaiset tekijät kuin toimeentuloon tai uraan liittyvät syyt. 

– Varmaankin on myös niin, ettei vanhemmaksi tuleminen ole enää normi, vaan on ikään kuin luvallisempaa ilmoittaa, ettei halua lapsia.

Puulaatikosta ei kuulu unen tuhinaa, mutta nyt Koivurannan kamera käy. Muistikortille tallentuu kuvia pienestä pojasta, jonka siniset silmät ovat apposen avoimet. Herkempää näkyä on vaikea kuvitella.

Sutinen kertoo odotusaikana ihmetelleensä, miksi lapsiperheiden elämästä puhutaan Suomessa niin kielteisesti. Perhearjesta nostetaan päällimmäiseksi sen raskaat ja haastavat puolet ja samalla unohdetaan, kuinka paljon iloa ja onnea lapset tuottavat. 

Myös tutkija on huomannut, että vertaispuheessa korostetaan mieluummin arjen vaikeuksia kuin sen iloja. Anneli Miettinen uskoo, että tämä saattaa nostaa kynnystä lastenhankintaan ainakin niiden kohdalla, joilla ei vielä ole lapsia.

Vaikutusta voi olla myös sillä, että yleinen ilmapiiri Suomessa on kaiken kaikkiaan epävarmuutta korostava.

Tina Koivurannan ottamista valokuvista arjen ankeus on kaukana. Niitä katsellessa ei tule ajatelleeksi valvottuja öitä, kakkavaippoja tai pyykkivuoria. 

– Arjen lisäksi vauva-aikaan sisältyy paljon ihania, rakkauden täyteisiä hetkiä. Ajattelen, että kuvat jäävät muistoksi tällaisista hetkistä, Koivuranta sanoo.