Kanta-Häme

Aina valmiit - Partioliike tuo Evolle lähes 20 000 vierasta

Evon leirialueella on vielä hiljaista. Sade ropisee katokseen, kun istuudumme sen suojaan. Pian täällä on lähes 20 000 partiolaista ja metsä on täynnä telttoja.

Suomessa partiolaisia on tällä hetkellä yhteensä noin 65 000, joista osa on liian nuoria vielä päästäkseen leirille.

Partio on Suomen suurin nuorisojärjestö, vaikka liikkeellä on ikää yli sata vuotta. Miten tähän on tultu?

Satavuotias järjestö pitelee monia otteessaan lapsesta aikuiseksi, vaikka herättää aika ajoin myös kiistoja.

Partioliike syntyi elokuussa 1907, kun englantilainen kenraalimajuri Robert Baden-Powell järjesti Brownsean saarella Englannissa leirin, jolla hän kokeili kehittämäänsä poikien kasvatusjärjestelmää. Kokemusten pohjalta hän julkaisi kirjan Scouting for Boys (Partiopojan kirja) vuonna 1908. 

Suomeen ensimmäiset partioryhmät perustettiin vuonna 1910. Hämeenlinnan alueen vanhimpia lippukuntia ovat Hämeenlinnan Metsänkävijät ja Hämeenlinnan Pirteät, jotka on perustettu Suomen itsenäistymisen aikoihin.

Hämeen piiri on Suomen kolmanneksi suurin, 10 000 hengen piiri, jossa on 120 lippukuntaa. Piirin varapuheenjohtaja Henna Heikkilä, 34, ei saa partioliikkeeltä senttiäkään palkkaa, mutta aikaa saa menemään niin paljon kuin haluaa. 

Kakkien piirien työntekijät ja jäsenjärjestöt mukaan laskien Suomen partiolaisilla on palkattuja työntekijöitä vähän reilu sata koko maassa. Kaikki muu tehdään palkatta.

– Joka päivä menee aikaa partioon. Lähimmät ystäväni ovat partiolaisia. Välillä on kampanjoita, joissa tuodaan kaveri partioon. Minulle se on vähän hankalaa, kun täytyisi ensin hankkia se kaveri, joka ei vielä ole partiossa.

Partioon Heikkilä lähti 9-vuotiaana kaverinsa matkaan ja on yhä samalla tiellä.

– Olen oikeasti elämäntapapartiolainen. Partio on se, mitä hengitän. Tätä voisi tehdä myös vain harrastuksena.

Heikkilän mukaan partion ydin on vastuunotto ja toimeen tarttuminen. Se on vastaveto ”hällä väliä”-asenteelle.

Se miksi partiossa pysytään ja siihen sitoudutaan on Heikkilän mukaan se, että partiossa ei kilpailla.

– Vaikka on partiotaitokilpailuja, niin meillä ei ole missään vaiheessa sellaista, että jos et ole tarpeeksi hyvä, niin sinut potkitaa höntsä-sarjaan.

Alun perin Baden-Powell perusti partion pojille. Tarkoitus oli estää, että pojat eivät mene hunnigolle. Hänen vaimonsa aloitti partion tytöille parin vuoden päästä.

Maailmanjärjestöllä on edelleen erikseen tyttö- ja poikajärjestöt. Suomessa tytöt ja pojat liittyivät yhteen vuonna 1972 Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry -nimiseksi järjestöksi. 

Hämeen alueella 60 prosenttia on yhteislippukuntia. Loput jakautuvat tasaisesti tyttöihin ja poikiin.

Harvat harrastukset jakautuvat sukupuolien mukaan nykypäivänä. Tyttölippukunta Liekkityttöihin itse kuuluva Heikkilä näkee tässä myös etuja.

– Oman lippukunnan puolella näen sen, että pystymme tekemään enemmän tyttöjen toimintaa. Samanikäiset tytöt ja pojat voivat etenkin teini-iässä olla hyvin erilaisissa kehitysvaiheissa. Voimme esimerkiksi keskittyä rauhalliseen pohdiskeluun, kun samanikäiset pojat kaipaavat enemmän energianpurkuleikkejä. Tietenkin myös tytöt voivat olla hyvin vauhdikkaita. 

Viikkotoiminnassa koloilla opetellaan yhä erätaitoja, retkeilytaitoja ja kansalaistaitoja. 2010 alkoi uudistettu ohjelma, jossa on esimerkiksi mediaan liittyviä asioita. 

Heikkilä on ohjannut muun muassa mielenosoitukseen valmistautumista.  Myös solmuja tehdään edelleen. Kun mennään leirille, niin rakennelmat saadaan tehtyä ilman nauloja ja ruuveja.

Liekkityttöjen veljeslippukunta Kaskenkaatajien lippukunnanjohtaja on 19-vuotias Atte Kesti. Vuonna 1963 perustetussa poikalippukunnassa on noin 110 aktiivista jäsentä ja se tekee paljon yhteistyötä Liekkityttöjen kanssa.

– Pienenä taisin nähdä Elomessuilla partion pisteen, ja pyysin vanhempiani viemään minut partioon, kertoo Kesti.

Kaskenkaatajiin liittyy vuosittain myös lastensa mukana aikuisia jäseniä.

Maaliskuusta asti Kesti on johtanut Kaskenkaatajia. Työn on pitkälti papereiden hoitamista ja kokouksissa istumista. Ruohonjuuritasolla Kaskenkaatajien toiminta on kokoontumista kololla ja ulkoilua Ahvenistolla ja Aulangolla. 

– Minulle partion ydin on yhdessä tekemistä.

Se on pitänyt myös Kestin mukana pienestä pitäen.

– Porukka on niin tiivis, että siitä ei halua lähteä pois. Uskon, että se pitää monet partiossa aikuisikään asti.

Vapaaehtoisuuden lisäksi on myös niitä, jotka vanhemmat pakottavat partioon. Yksi heistä on Anna Munsterhjelm, 31, Suomen partiolaisten nykyinen puheenjohtaja.

– Mummi on ollut partiossa ja oikeastaan koko suku. Olin 9-vuotias, eikä multa oikeastaan kysytty mitään, vaan minut vain kärrättiin sinne meidän lippukunnan kololle.

7.-luokalla Munsterhjelm lopetti partion. Meininki oli palloilua, eikä kunnon ohjelmaa järjestetty. 9.-luokalla hän päätti itse mennä takaisin lippukuntaansa, Olarinmäen samoojiin.

Partio vie helposti aina isompiin saappaisiin.

Munsterhjelm päätyi vartiojohtajasta pääkaupunkiseudun partiolaisten puheenjohtajaksi ja sieltä lopulta nykyiseen pestiinsä.

– Lippukunnassa olin sitä mieltä, että meidän varsinainen hallituksemme oli todella ankea ja teki vääränlaisia asioita. Perustimme kavereiden kanssa varjohallituksen.

Partiomittakaavassa se on jopa anarkistista.

Hän on aina halunnut muuttaa asioita. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja näkyvyys ovat ne asiat, joita Munsterhjelm tahtoo ajaa.

Hän on monella muullakin tapaa poikkeuksellinen. Munsterhjelm ei niele partiolaisten stereotypioita.

– Osaan tehdä noin 2 solmua. 

Kun Munsterhjelm valittiin pestiinsä, hän oli kaikkien aikojen nuorin puheenjohtaja 29-vuotiaana. Vaikka kyseessä on Suomen suurin nuorisojärjestö.

Hänen mukaansa se on väärin. Hän toivoo, ettei pitele nuorimman puheenjohtajan titteliä pitkään.

Kuten kukaan muukaan luottamushenkilö, Munsterhjelm ei saa palkkaa.

–  Paitsi ruispaloja kokouksissa. Olen aika varma, että olen saanut parin tonnin edestä ruispaloja.

Partiossa kuulutaan aina lippukuntaan. 

– Paikalliset lippukunnat ovat se, missä se ydintoiminta tapahtuu, kertoo 33-vuotias Jaakko ”Piitu” Piitulainen, jonka kotilippukunta on Kurikan korvenkävijät, vaikka hän tällä hetkellä asustaakin Hämeenlinnassa.

Noin 2,5 vuotta Piitulaisen elämästä on pyörinyt Roihu-leirin järjestelyjen ympärillä. Palkatta tietenkin.

Piitulaisen mukaan partiossa on paljon oppimisen paikkoja ja se pitää mukana. 

– Hienot kokemukset ja leirielämä ovat tärkeitä. Suurleirillä tulee nyt 150 000 leirivuorokautta. Sinne mahtuu paljon. 

Hänen mukaan partio elää ja muuttuu ajassa. Arvot pysyvät, mutta se, mitä varsinaisesti tehdään, muuttuu ajassa.

– Jos parikymmentä vuotta sitten mentiin kanootilla, nykyään mennään SUP-laudalla, kertoo Piitulainen.

Raha liikkuu partiossakin, vaikka palkkaa ei jaeta. Roihu rahoitetaan osallistumismaksuista, kuten muutkin partioleirit tavallisesti. Suurin suomalainen partioleiri on myös Euroopan suurimpiin kuuluva partiotapahtuma.

Partion muuhun toimintaan tarvittavat tulot jakautuvat käytännössä niin, että kolmannes tulee jäsenistöltä kerättävistä jäsenmaksuista, kolmannes adventtikalenterikampanjasta loka–marraskuussa ja loput erilaisista avustuksista, joita saadaan valtiolta, kunnilta, seurakunnilta ja Lions clubeilta. 

”Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä, J S S Jeesus sinua siunatkoon”… Uskonto liittyy kiinteästi partioon. Monet seurakunnat ovat lippukuntien taustaorganisaatioina ja Kirkko voi lukea partion nuorisotyökseen. Siksi monelle suomalaiselle onkin yllätys, että suurin osa maailman partiolaisista on muslimeja. 

Partiota on lähes kaikissa maailman maissa, ja partion ja uskonnon suhde aiheuttaa debatteja meillä ja muualla. Esimerkiksi Englannissa on tehty partiolupauksesta sellainen versio, jossa Jumalaa ei mainita.

– Partioon kuuluu hengellisyys, mutta sen ei välttämättä tarvitse olla Jumala isolla J:lla tai jumala yksikkönä. Vaan se, että usko johonki korkeampaan voimaan, johonkin johdattavaan on ehkä nykyään enemmän se miten partion uskonnollisuus ajatellaan, kertoo Heikkilä.

Roihu-leirilläkin on evankelis-luterilainen partiomessu, mutta sen rinnalla on tunnustuksetonta toimintaa.

–  Esimerkiksi maahanmuuttajia halutaan saada partion piiriin. Silloin täytyy miettiä myös uskontoa. Se ei tarkoita sitä, että partio kääntäisi selkänsä kirkolle, vaan se on sitten niin että lippukunnat profiloituvat eri tavoilla, sanoo Heikkilä ja jatkaa:

– Kyllä sanoisin, että jos ei ajattele että tulee koloiltaan seurakuntatalolle, niin koloillan uskonnollisuus on aika pientä. Iltahartaus pidetään, mutta se voi olla oman itsensä etsimistä tai voidaan puhua vaikka kiusaamisesta.

Myös Munsterhjelm kertoo, että tällä hetkellä polttava kysymys on se, voiko ateisti kuulua partioon.

– Partioon kuuluu usko itseään isompaan voimaan. Jokainen määrittelee mikä se on. Kirkon kanssa tullaan käynnistämään keskustelu siitä, voidaanko tehdä partiolupaus, jossa ei ole Jumalaa.

Munsterhjelm kertoo, että tämä kysymys tullaan ratkaisemaan lähivuosina.

– Jos minulta kysytään, niin usko johonkin itseään suurempaan ei tule tippumaan pois partiosta. Ja jos mietitään, voiko ateisti olla partiossa niin minun mielestäni ilman muuta voi, jos kokee sen itse sellaiseksi että voi sitoutua partion arvoihin. Yksi niistä arvoista on se, että voi uskoa johonkin itseään isompaan, joten jos ei voi uskoa siihen, partio ei ehkä ole oikea juttu sellaiselle ihmiselle.

Uskonnon lisäksi tapetille nousee tasaisin väliajoin partion ja politiikan suhde. Puheenjohtaja Munsterhjelm saa tilipussinsa Kokoomukselta. Kysyttäessä partion oikeistolaisesta taustasta hän huokaa.

– Luulen, että ajatus partion ja oikeistolaisuuden yhteydestä nykypäivänä on peräisin 1970-luvulta, jolloin pioneerit ja muut selvästi vasemmistolaiset, partiota muistuttavat järjestöt olivat voimissaan. Ne ovat selkeästi poliittisia, mutta partion ajatus on alusta asti ollut olla sitoutumatta puolueisiin.

Hänen mukaansa partion johdossa on lähes jokaisen puolueen edustajia. Silti nousi närkästystä, kun Munsterhjelm meni töihin puolueeseen.

– Arvoni ja ajatukseni eivät vaihtuneet mihinkään kun allekirjoitin sopimuksen.

Eduskuntavaaliehdokkuudesta Munsterhjelm on kieltäytynyt.

– Partion arvot ovat mulla ensisijaiset. Enkä oikeastaan näe, että ne olisivat ristiriidassa yhdenkään puolueen kanssa. Kaikki haluat hyvää tähän maailmaan.

Partiossa pitää kasvattaa aktiiviseen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, siksi moni nykyinen päättäjäkin on käynyt partiota: Petteri Orpo, Timo Soini, Nalle Wahlroos, Sauli Niinistö, Jenni Haukio…listaa voi jatkaa pitkään.

– Monet ovat oppineet johtajuutta partiosta, mutta kaikki eivät muista sanoa sitä julkisesti. Kyllä Niinistö sanoo partiolaisille, että on oppinut johtajuustaitojaan partiossa, mutta kunpa hän vielä sanoisi sen kaikille muille, toivoo Munsterhjelm.

Munsterhjelmn korostaa, että partio ei ole irrallinen kupla. 

– Emme voi täysin erottaa puolueita partiosta, ja on hyväkin että yhteiskunnallisista asioista keskustellaan, mutta tärkeintä on että puhutaan tasapuolisesti.

Partion idea oli kerätä eri yhteiskuntaluokista tulevia poikia, jotka vietiin luontoon tekemään yhdessä.

– Oli hienostopoikia ja kadulla eläviä poikia ja tummaihoisia, mikä oli siihen aikaan poikkeuksellista. Siitä lähtee ajatus, miksi meillä on univormut. Kaikki ovat samanarvoisia, vaikka tulevat eri taustoista.

Irrallisen kuplan ajatusta hän vierastaa muutoinkin. Munsterhjelm ei kannata ajatusta siitä, että kännykät jätetään pois partiotoiminnan ajaksi, vaan että nekin tuodaan mukaan toimintaan. Tämän päivän partiossa voidaan esimerkiksi koodata.

Nyt partiotoiminnassa on Suomessa noin 65 000 ihmistä vuosittain mukana toiminnassa. Vuonna 2011 jäsenmäärä oli alle 50 000.

Käytännössä koko 2000-luvun ajan jäsenmäärä tuli alaspäin, kunnes partiossa havahduttiin.

Partiolaiset olivat itse pitäneet partion liian salaisena sisäpiirinä. Merkeistä, huiveista ja symboleista oli tullut salaisuus, josta ei kerrottu muille.

– Kun sanoo että ”mä meen tiistaina kololle akela-kaverin kaa vetää sudareille trangia-ohjelmaa” niin eihän se kuulosta siltä, että kukaan haluaa tulla. Meidän täytyy avata toimintaa, hän kertoo.

Näin syntyi EVP-konsepti,  Ei-vielä-partiolaiset, joita houkutellaan mukaan toimintaan ja kokeilemaan partiota.

– Olin silloin pääkaupunkiseudun partiolaisten puheenjohtaja ja päätimme, että tästä tulee meidän tärkein tehtävämme. Ei siitä, että jäsenmäärä vain kasvaisi, vaan että yhä useammalla olisi mahdollisuus tulla partioon. Esimerkiksi maahanmuuttajien integroimiseen partio on todella hyvä. Partiossa tehdään yhdessä ja tasa-arvoisesti, ei niin että ”me autamme teitä vähäosaiset”, kertoo Munsterhjelm.

Vuonna 2013 jäsenmäärä lähti nousuun. Nyt jäseniä on yli 15 000 enemmän kuin muutama vuosi sitten.

Aikuisia on tullut mukaan enemmän kuin koskaan.

Munsterhjemin mukaan partio ei ole vanhentunut konsepti.

– Mitkä ovat tällä hetkellä yhteiskunnalle tärkeimpiä ratkaistavia asioita? Turvapaikanhakijat, maahanmuuttajat ja ääriliikkeet. Partio voisi olla vastaus esimerkiksi niihin. Hyvä johtajuus ja yhdessä tekeminen auttaisivat näissäkin. Siksi tahdon itsekin laittaa vapaaehtoistyötä siihen, kertoo Munsterhjelm.

Mutta satavuotta vanhoja toimintatapaoja ei voida pitää. Jotkut on sitä mieltä että partion pitäisi pysyä muuttumattomana.

– Minä olen sitä mieltä, että ideamme on muuttumaton, mutta toimintatavat pitää tuoda tähän päivään.

Tärkein päämäärä on kuitenkin selvä. 

– Partion kaikkein suurin päämäärä on maailmanrauha. HÄSA

Päivän lehti

2.6.2020