Kanta-Häme

Ainakin yksi kaveri

Viidesluokkalaisella Iida Vilkillä oli viime kouluvuoden ajan tärkeä tehtävä. Tuolloin neljäsluokkalainen Vilkki sai itselleen kaksi pikkukummia, vieläpä molemmat poikia.
 
– Opettaja näytti piirtoheittimeltä kalvon, jossa näkyi, kuka on kenenkin kummi. Sain kaksi poikaa, koska opettaja kai ajatteli, että osaan olla poikien kanssa.
 
Iida Vilkki sai kaksi pikkukummia, koska ekaluokkalaisia oli niin paljon. Poikien kanssa leikit ovat vähän rajumpia, mutta se ei Vilkkiä haittaa. Vielä kaksi vuotta sitten suurin osa hänen parhaista kavereistaan oli poikia.
 
Välitunneilla kummit ovat pelanneet yhdessä lautapelejä, kirkonrottaa ja purkkista.
 
– Joskus myös ihan vaan käveltiin ja juteltiin, ja minä kannoin Kaapoa reppuselässä. Kaapo on aika kevyt, se on niin pieni.
 
Alkukankeudesta kavereiksi
Koulukummin pääasiallinen tehtävä on auttaa uutta ekaluokkalaista koulun tavoille. Esimerkiksi päiväkodin arkeen verrattuna aikuisia on koulussa huomattavasti vähemmän.
 
Iidan äiti Nina Vilkki kertoo kummin olemisen olleen Iidalle alusta saakka hyvin tärkeä.
 
– Joskus ekaluokkalaisesta voi tuntua myös helpommalta kysyä käytännön asioista toiselta lapselta kuin aikuiselta.
 
Kaikki lapset ovat erilaisia, eikä esimerkiksi ystävystyminen luokkakavereihin käy aina itsestään selvästi. Juuri ujoimmat lapset tarvitsevatkin isokummia eniten, ja juuri isokummin tehtävä on varmistaa, ettei pikkukummi joudu viettämään välitunteja yksin.
 
Iida Vilkki muistelee, että varsinkin alussa oli vähän vaikea keksiä pikkukummien kanssa puhuttavaa.
 
– Sitten toinen pikkukummeista alkoi juttelemaan minulle, ja siitä se lähti. Sitten kierrettiin koulun pihalla ja käytiin kirjastossa. Nykyään varsinkin Kaapo on jo aika kova puhumaan.
 
Parasta on leikkiminen
Isokummit ovat auttaneet ekaluokkalaisia esimerkiksi ääneen lukemisessa ja aakkosten opettelussa.
 
Mukavinta pikkukummien kanssa on Iidan mielestä silti leikkiminen. Pikkukummien kanssa on pelattu myös jalkapalloa, vaikka osa isokummeista onkin sitä mieltä, ettei pieniä voi ottaa mukaan.
 
– Varsinkin meidän luokan pojat sanovat, että pikkukummeja voi sattua.
 
Kun isokummiluokka voitti Jäteselviytyjä-kilpailusta kaksi kassillista herkkuja ja kahdeksan litraa limsaa, jaettiin palkinto myös pikkukummien kesken peli-illan yhteydessä.
 
Osa pikkukummeista voi olla ujoja. Silloin Iida Vilkin mielestä isokummin täytyisi vain jaksaa houkutella leikkiin mukaan.
 
– Voi vaikka sanoa, että tule vain, ei me purra.
 
Alussa kaikki näyttivät jättiläisiltä
Isokummi osaa asettaa itsensä ekaluokkalaisen asemaan, sillä omasta koulunaloituksestakaan ei ole vielä kohtuuttoman pitkää aikaa.
 
Äiti Nina Vilkki kertoo, että myös ekaluokalla Iidalle itselle omat isokummit olivat hirveän tärkeitä.
 
– Kyllä tämä tuntuisi olevan hyvä järjestely. Iida puhui tuolloin kummeistaan paljon ja kertoi, mitä on tehty yhdessä välitunnilla.
 
Iida muistelee omaa ensimmäistä koulupäivää, jolloin kaikki tuntui aika pelottavalta.
 
– Koulun piha oli täynnä ihmisiä. Kun menimme jonoihin, pidin äitiä tiukasti kädestä kiinni. Kaikki ympärillä näyttivät jättiläisiltä.
 
Pian tutuimmiksi jättiläisiksi muuttuivat juuri isokummit.
 
– Ja tokalla luokalla minä olin jo omaa isokummiani pidempi! (HäSa)