Kanta-Häme

Äiti on äiti ja isä on isä huostaanoton jälkeenkin

Sini Stolt puolustaa biologisten vanhempien ja lapsen yhteyden säilyttämistä.

– Kaikki vanhemmat haluavat lapselleen hyvää. Pahantahtoisuutta ei vanhemmissa ole.

Taidot tai elämäntilanne eivät vain kaikilla sovi lapsen kanssa elämiseen.

Kanta-Hämeen perhetyön toiminnanjohtajana huhtikuussa aloittanut Stolt suhtautuu varauksella ajatukseen pysyvistä huostaanotoista. Hallitus aikoo selvittää niiden mahdollisuutta perusteinaan se, että lapsi voisi paremmin kiintyä sijaisperheeseensä rauhassa.

– Jos huostaanotto olisi pysyvä, vanhempien ja lasten tapaamiset saattaisivat vähentyä. Myös vanhemman motivaatio laittaa oma elämänsä kuntoon voisi heiketä.

Stoltin mukaan vanhemman pikainen kuntoutuminen vaikeassa elämäntilanteessa ei ole realistista, etenkin kun vanhemmilta vaaditaan näyttöä myös siitä, että hyvät olosuhteet jatkuvat riittävän pitkään.

– Lapsen kannalta elämän rauhoittaminen on tärkeä näkökulma, mutta toisena näkökulmana on myös lapsen kiintymys omaan biologiseen perheeseensä.

Stolt kertoo, että huostaanottoprosessin aikana vanhemmasta kaivetaan kaikki huonot asiat esille.

– Käytännössä se ihminen nuijitaan maan rakoon. Enkä tarkoita, että sosiaalityöntekijä olisi se, joka nuijimisen tekee. Suomen järjestelmä pakottaa todistamaan, ettei toivon pilkahdustakaan ole jäljellä, jotta huostaanotto voidaan tehdä.

Vanhemmat yleensä tietävät tekemänsä virheet.

– Me yritämme löytää ne hyvät puolet vanhemmasta esiin, hän kertoo.

Sijaisperhe ei voi olla lapselle sama kuin biologinen perhe. Lapsuuden vauvakuvat ja kertomukset ajalta, jota lapsi ei itsestään muista, ovat ainutlaatuista perintöä biologisilta vanhemmilta.

Kanta-Hämeen perhetyön ylläpitämä Poukama on tapaamispaikka, jossa huostaanotettujen lasten vanhemmat voivat käydä tapaamassa lapsiaan.

Poukaman käyttö on kasvanut huomattavasti viime vuosien aikana. Vuonna 2013 valvottuja ja tuettuja tapaamisia oli yhteensä 452. Tänä vuonna niitä on ollut jo tähän mennessä 390.

Lapset jännittävät tapaamista usein, mutta menevät niihin hyvin mielellään. Osa haluaa nähdä, onko vanhempi kunnossa.

Vanhemmat eivät voi tulla paikalle päihtyneinä, Poukamassa ei saa huutaa, ja kaikista lapselle tärkeistä henkilöistä pitää puhua kauniisti.

Tapaamiset kestävät 1–3 tuntia. Isiä ja äitejä käy yhtä paljon. Yleisintä ovat tapaamiset joka toinen viikko tai kerran kuussa, mutta väli voi olla pidempi tai lyhyempikin. Soittoaika lapselle on yleensä kerran kuussa.

– Ei ole paljon, jos lapselleen soittaa kerran kuussa ja näkee joka toinen viikko.

Poukamassa käyvät lapset ovat iältään pienistä vauvoista täysi-ikäisiin. 5–7-vuotiaat ovat suurin ikäryhmä.

Tapaamisia on erilaisia. Valvotuissa tapaamisissa on paikalla kaksi työntekijää, joilla on näkö- ja kuuloyhteys tilanteeseen.

Tuetussa tapaamisessa on yksi työntekijä, joka on tarvittaessa saavutettavissa.

Valvotuissa vaihdossa lapsi siirtyy vanhemmalta sijaisvanhemmalle tai toisinpäin tai vanhemmalta toiselle.

Stoltin mukaan turhia huostaanottoja ei tehdä.

– Olen vuodesta -99 ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä. Huostaanotto on aina pitkä prosessi, ja sille on todella painavat syyt.

Vanhemmille huostaanotto on kuitenkin aina kriisi. Silloin todistetaan, ettei hän pysty olemaan vanhempi.

Stoltin omalla tavoitteena on lisätä huostaanotettujen lasten vanhempien lisäksi tukea muille lapsen läheisille aikuisille.

– Esimerkiksi isovanhemmille huostaanoton häpeä tuntuu isompana kuin monesti kuvitellaan. HÄSA