Kanta-Häme Hämeenlinna

Aivoinfarkti vei puolet Seija Veijosen näöstä, mutta ei maalaamista

Kun Seija ja Reijo Veijonen muuttivat puoli vuotta sitten Helsingistä Hämeenlinnaan, tuntui kuin he olisivat palanneet kotiin. Nyt seikkailijoiden on aika rauhoittua.
Seija Veijosen maalausstudio on täynnä hänen maalaamiaan tauluja. Osa on pakattu, osa on esillä. Kuva: Pekka Rautiainen
Seija Veijosen maalausstudio on täynnä hänen maalaamiaan tauluja. Osa on pakattu, osa on esillä. Kuva: Pekka Rautiainen

Vuosi sitten Seija Veijonen menetti puolet maailmastaan. Aivoinfarkti lähetti yön aikana tukoksen näköhermoon ja hänen näkökenttänsä puolittui pysyvästi.

Ensimmäinen ajatus oli musertava pelko siitä, ettei hän pystyisi enää koskaan maalaamaan.

Kolmantena päivänä hän pyysi hoitajilta paperia ja kynää.

– Kuntoutuksessa maalasin jo vesiväreillä ja sitten aloin versioida tunnettuja maalauksia. Elämä jatkui puolikkaallakin näöllä.

Jälkeenpäin Seija Veijonen sanoo muistuttaneensa itseään, että hän menetti vain puolet näöstään. Toisella puolella hän näkee omaan sisimpäänsä, toisella ulkopuoliseen maailmaan.

Ihan kaikkeen ei edes tarvita näköä. Usein pelkkä tunne riittää.

Versiot haastavat

Seija Veijosen pieni maalausstudio Hämeenlinnan keskustassa on täynnä tauluja. Ikkunalla on versio Juho Rissasen taulusta Sokea, jossa näkönsä menettänyt kävelee yksin keppiinsä nojaten.

Synkkäsävyinen maalaus on niin kaukana Seija Veijosen iloa pulppuavasta maailmasta, että sitä on vaikea kuvitella hänen maalaamakseen.

– Se on vaikein maalaamani taulu. En ollut saada sitä millään tehtyä, vaan olin repiä sen monta kertaa. Lopulta ystävät estivät minua, Seija Veijonen muistuttaa.

Näön menettämisen jälkeen Seija Veijonen haastoi itsensä maalaamaan muitakin maalaustaiteen huippunimiä. Läheisimpiä ovat Helene Schjerfbeckin työt.

– Tarkoitan versioimisella sitä, että teen kuuluisista töistä omat versioni. Kirjoitan jokaiseen tauluun tekstin, jossa kerron sen olevan minun versioni. Minun työni ovat sitä paitsi akryylimaaleilla tehtyjä, eivät öljyväreillä tehtyjä niin kuin alkuperäiset.

Hämeenlinna on koti

Ahtaat muotit eivät ole Seija Veijosta varten, sillä hän on siihen liian rohkea ja seikkailunhaluinen. Hän on esimerkiksi aina vaihtanut maisemaa, kun alkaa kyllästyä.

Hämeenlinnaan nainen muutti puoli vuotta sitten miehensä Reijon kanssa kanssa lyhyen Helsingissä asumisen jälkeen. Sitä ennen parivaljakko oli asunut esimerkiksi Järvenpäässä.

– En usko, että me enää muutamme. Hämeenlinnassa minulle tuli sellainen olo, että olen tullut kotiin. Olen mieheni omaishoitaja ja minulle on tärkeää, että esimerkiksi terveydenhuolto toimii kaupungissa joustavasti.

Nuorena Seija Veijonen järkeili, että kielitaidosta on aina hyötyä ja päätyi Venäjälle yliopistoon opiskelemaan venäjää, englantia ja ranskaa. Kahden vuoden kuluttua hän palasi Suomeen ja työskenteli sittemmin pitkään vakuutusalalla.

– Olen ollut aina kova reissaamaan ja tarvitsen kielitaitoa kyetäkseni keskustelemaan tavallisten ihmisten kanssa eri maissa. Heidän tarinansa kiinnostavat minua.

1970-luvulla Seija Veijonen muutti yksinhuoltajana äitinsä ja poikansa kanssa Ruotsiin muutamaksi vuodeksi. Mieluinen työpaikkakin löytyi venäläisestä vakuutustyhtiöstä, mutta sitten hän palasi pojan takia Suomeen.

Rakkausavioliitto

Sydämen asioita Seija Veijosella on ainakin kaksi: maalaaminen ja aviomies Reijo, jonka omaishoitaja hän on.

– Olen ollut yli 30 vuotta rakkausavioliitossa. Minulla on ihana mies, joka kannustaa minua aina. Eniten meitä yhdistää kuitenkin samanlainen huumorintaju. Me nauramme paljon.

Onko ihminen joskus valmis?

Seija Veijosen mielestä ainakaan hän ei sitä ole ja siksi hän on kouluttaa itseään jatkuvasti.

– Taide kantaa minua. Maalaus on silta elämän pahimpien karikoiden yli.

Taiteilija maalaa omassa galleriassaan Hallituskatu 22:n takapihalla. Välillä valoisissa tiloissa esillä on omia, joskus toisten taidetta.

– Minä maalaan koko ajan. Ihaninta on maalata elävästä mallista.

Elämä on onnellista ja rauhallista. Joskus se järjestää kuitenkin yllätyksiä silloin, kun niitä vähiten odottaa.

Varsinaisen yllätyksen järjesti kuitenkin perheen collie, joka meni synnyttämään kaksi pentua alle yksivuotiaana. Kukaan ei tiennyt koiran olevan edes raskaana.

– En ole koskaan hoitanut pentuja, mutta enköhän minä Mariasta ja Josefista vielä jotenkin selviydy.

 

Seija Veijonen

1966-1967 kieliopinnot Moskovassa. Venäjä-Suomi virallinen kääntäjä.

1985-1986 Taideteollisen korkeakoulun iltalinja.

1996-1997 kuvataiteilija Pekka Halosen Akatemiasta.

Paljon kursseja eri puolilla Suomea.

Yksityisnäyttelyjä vuodesta 1976.

Yhteisnäyttelyjä esimerkiksi Espanjassa, Ranskassa ja Itävallassa sekä Meksikossa.

1978-2009 mukana novellikokoelmissa ja runoantologioissa.

Päivän lehti

29.1.2020