Kanta-Häme

Ajatonta katastrofirakkautta tai mullistavaa ilmaisua

Citizen Kane. Casablanca. Tuntematon sotilas. Tuulen viemää.

Elokuvaklassikoita kaikki, epäilemättä.

Mutta entä nuoremmat Paluu tulevaisuuteen, Titanic tai vaikkapa takavuosien kotimainen kassamagneetti Napapiirin sankarit? Onko näissä aineksia koko kansan klassikoiksi? Kuka sen edes päättää?

Forssan Mykkäelokuvafestivaalien johtaja Ville Koivisto ottaa klassikon määritelmässä avuksi vastikään edesmenneen elokuvatieteilijän Peter von Baghin määritelmän.

– Sellaiset elokuvat, jotka puhuttelevat ihmisiä ja jotka nousevat elämää suuremmiksi. Sellainen elokuva ei ole kertakäyttötavaraa, vaan joka katselukerta tuo katsojalle uusia elämyksiä, Koivisto sanoo.

Hänen mukaansa klassikkoelokuvan pitää kestää katselukertojen lisäksi myös aikaa, ja samaa toteaa Hämeenlinnan elokuvayhdistyksen Kino Tavast ry:n puheenjohtaja Jaakko Mäkelä.

– Elokuvan pitää myös puhutella sukupolvia, nuoresta vanhaan asti, toteaa Mäkelä.

Omaksi mieliklassikokseen Mäkelä nimeää Orson Wellesin Pahan kosketuksen.

– Siinä toimii kokonaisuus: juoni, käsikirjoitus ja näyttelijätyö. Kaikki se, mikä ylipäänsä tekee laadukkaan elokuvan.

Mediatutkija, Turun yliopiston lehtori Veijo Hietala toteaa, että aika ei saa klassikkoa kuluttaa. Hän kuitenkin jakaa klassikot kahteen kategoriaan sen mukaan, mitä ihmisryhmät antavat elokuville klassikon statuksen.

Taide-elokuvan klassikoiksi Hietala kutsuu filmejä, jotka ovat mullistaneet elokuvien tekemistä esimerkiksi kerronnan rakenteella tai kuvaustekniikalla.

Nämä elokuvat ovat yleensä elokuva-alan asiantuntijoiden suosiossa.

Viihde-elokuvan klassikoksi hän puolestaan nimeää ne, jotka ovat jääneet suuren yleisön suosioon vuosien saatossa.

– Kriitikot pitivät 50 vuoden ajan Citizen Kanea kaikkien aikojen parhaana elokuvana, kunnes Alfred Hitchcockin Vertigo syrjäytti sen kakkostilalle. Tavanomainen katsoja ei välttämättä ymmärrä, miksi tällaiset elokuvat ovat vuosi toisensa jälkeen listojen huipulla, Hietala toteaa.

Klassikkotyylien ero selittää, miksi yleisön suosikit ovat eri kuin kriitikoiden. Esimerkiksi Frank Darabontin ohjaama Rita Hayworth avain pakoon on pysynyt suuren IMDB-elokuvasivuston listan kärkenä vuosien ajan, vaikkei filmi ole noussut kriitikoiden listoille.

– Myös katastrofien keskelle sijoittuvat rakkaustarinat liikuttavat suuria yleisöjä, hän toteaa.

Viime vuosien aikana ilmestyneistä elokuvista on Hietalan mukaan vaikea sanoa, mitä tullaan katsomaan vielä parinkymmenen vuoden päästä.

Yhden elokuvan puuttuminen kriitikoiden listoilta kuitenkin hämmentää häntä.

– Ihmettelen, miksei Matrix-elokuvaa ole vielä näkynyt, vaikka siinä käytetty tekniikka toi hidastukset toimintakohtauksiin. Siinä on vetoava tarinakin, Hietala toteaa.

Hän on myös skeptinen sille, löytyykö viime aikoina julkaistuista filmeistä elokuvaa, joka yhdistää suuria yleisöjä vielä vuosikymmenten päästä. Samaa pohtii Kino Tavastin Mäkelä.

– Katsoin viime vuonna 70 ensi-iltaa, ja mikään niistä ei oikein nouse sellaiseksi, Mäkelä toteaa.

Klassikoiden vakiintuminen voi Hietalan mukaan olla tulevaisuudessa entistä vaikeampaa. Syynä tähän on, että elokuvia tehdään nykyisin entistä enemmän ja kohdennetummin: yleisöt seuraavat omia lempigenrejään, joiden keskuudesta filmit nousevat klassikoiden asemaan.

– Tarjonta on runsasta verrattuna aikaan, jolloin elokuvia katsottiin pelkästään teatterista tai televisiosta. Samat elokuvat kiinnostivat silloin ihmisiä pitkään, Hietala sanoo.

Yritystä kuitenkin on. Mykkäfestivaalien johtaja Koivisto nostaa esiin uuden Tuntematon sotilas -hankkeen, joka käynnistyy.

– Uudelleen teko muodostuu vaikeaksi, koska nämä hahmot ovat jo niin piirtyneet suomalaisten mieliin. häsa

Päivän lehti

4.4.2020