Kanta-Häme

Ajatukset vievät yhä Ugandaan

 

– Matka ylitti odotukset. Kokemus oli niin suuri, että sen työstämiseen menee aikaa. Tuntuu, että ajatukset palaavat sinne koko ajan, sanoo hattulalainen ravitsemusterapeutti Anna-Liisa Ventola, joka tapasi Ugandassa World Vision -kummilapsensa Jacintan.
 
Suomen World Visionin opintomatkalle Ugandaan 24.2.–6.3 osallistui 23 kummia Suomesta. Matkalaiset tutustuivat suomalaisten tukemiin kehitysohjelmiin Nabuyogassa, Kirewassa ja Busiassa.
 
– Vierailu aluekehitysohjelmien kohteissa antoi matkalle hienon sisällön. Tapasimme omat kummilapsemme, pääsimme tutustumaan kouluihin ja terveyskeskuksiin. Lisäksi tutustuimme Busian kaupungissa hankkeeseen teiniäitien hyväksi sekä slummin katulapsiorkesteriin, Ventola kertoo.
 
Hämmentävä ensitapaaminen
 
Kummit tapasivat kummilapsensa paikallisessa koulussa Nabuyogassa. Ventolan kummityttö Jacinta on 7-vuotias. Hän oli vakava ja hiljainen, ja ihmetteli hulinaa ympärillään. Mukana olivat äiti Mantziliana Awor ja 19-vuotias isosisko Sofia.
 
– Jacinta oli äärettömän ujo ja arka. Hän puhui dhopadhola-murretta, mutta onneksi Sofia osasi englantia ja toimi tulkkina.
 
Tapaaminen oli hämmentävä, eikä sitä helpottanut, että ympärille kerääntyi uteliaiden joukko, joka tuli koko ajan lähemmäksi. Jutteleminen oli mahdotonta, joten Ventola otti esiin palapelin.
 
– Kaikki tuijottivat häpeilemättä, kun opetin palapeliä. Sama tapahtui, kun otin esille jalkapallon. Ihmiset olivat valtavan uteliaita ja kiinnostuneita.
 
Ventola antoi kummilapselleen ja leikekirjan, jonka oli tehnyt itsestään ja Suomesta.
 
– Sanoin Jacintalle, että hän voi tutustua siihen rauhassa kotonaan. Kannustin häntä opettelemaan englantia ja kirjoittamaan edelleen.
 
Tärkeä kouluruokailu
 
Periaatteessa Ugandassa valtio järjestää koulunkäynnin, terveydenhuollon ja lastensuojelun. Käytännössä kansalaisten tulee vaatia lainsäädännön velvoitteiden toteuttamista.
 
Uganda on luonnonrikas maa, mutta ruoka ja ihmiset eivät kohtaa. Maassa on suuria sokeriruokoviljelmiä, mutta maaseudun perheillä on yleensä hyvin vähän rahaa käytettävissään perustarvikkeiden ostoon, kuten teehen, sokeriin ja saippuaan.
 
Maassa syödään papuja, maissia, banaaneja, riisiä, lihaa ja pähkinöitä.
 
– Näin myös vajaaravittuja lapsia, joiden vatsa oli pyöristynyt. Syy on liian yksipuolisessa ravinnossa, tietää ravitsemusterapeutti.
 
Kummit vierailivat myös toisessa koulussa Nabuyogassa. He osallistuivat kouluruuan jakamiseen.
 
– Jaoimme koululaisille maissivelliä 4–5 desilitraa kullekin.
 
Järjestön aluekehitysohjelman kouluruokailu on avainasemassa siinä, että lapset pysyvät koulussa koko päivän. Perheet osallistuvat ruokailun järjestämiseen toimittamalla koululle ruokaa. Koulupäivä kestää kello 8–17.
 
Aiemmin ongelmana kaikissa kouluissa oli lounaan puuttuminen. Moni lapsi lähti kesken päivän etsimään ruokaa. Tytöt saattoivat hankkia ateriansa viihdyttämällä liikemiehiä kaupungin keskustassa. Kouluruokailu on siten olennainen paitsi opiskelun, myös hivin ja teiniraskauksien ehkäisyn kannalta.
 
Yhden kätilön varassa
 
Kirewassa seurue tutustui sekä terveys- että maatalouskeskukseen. Terveyskeskuksessa yksi kätilö hoiti kuukaudessa 30–60 synnytystä. Neuvolan välineet ovat vanhanaikaiset, mutta käyttökelpoiset. Keskuksessa on kuitenkin saatu suuria muutoksia aikaan kansalaisvaikuttamisella. Asemalla oli aiemmin vain kaksi työntekijää. Myös äitiysosasto puuttui.
 
Paikalliset asukkaat lobbasivat parannuksia ja nyt keskuksessa on äitiysosasto, henkilökunnan asuntola sekä neljä työntekijää lisää.
 
– Kätilöiltä vaaditaan valtavasti taitoa. He joutuvat tekemään työtä vuorotta.
 
Kulkuyhteydet ovat huonot. Ihmiset liikkuivat kävellen, polkupyörällä tai pienmoottoripyörätakseilla. Lapsikuolleisuus on maassa suurta.
 
– Moskiittoverkot ja rintaruokinta ovat keinoja ehkäistä lapsikuolleisuutta.
 
Kylien terveystyöntekijät ovat vapaaehtoisia. He tekevät malarian ja hivin pikatestausta sekä neuvovat hyttysverkon käyttöä.
 
– Suurin kuolinsyy maassa on malaria. Kummien tuen ansiosta ihmiset saavat perusterveydenhuollon ja kylän kaikki lapset rokotetaan.
 
Koulutuksella apua
 
Järjestö tekee työtä lastensuojelun hyväksi ja lasten hyväksikäytön vastustamiseksi. Busiassa kaikkein köyhimpien lasten koulunkäyntiä tuetaan muun muassa orkesteritoiminnalla. Slummin katulapsista koottu vaskipuhallinorkesteri musisoi kolmen opettajan johdolla. Orkesteri tienaa esiintymisillään, ja lapset saavat rahaa kouluruokaan ja -vaatteisiin.
 
– Kuuden pojan akrobaattiesitys oli huima. He tekivät valtavia pyramideja ja yhteispeli oli saumatonta. Orkesteri soitti ja ihmiset tungeksivat katsomaan esitystä.
 
Esityksen päätteeksi toinen matkaseurueen miehistä esitti esiintyjille kiitokset.
 
– Viestimme oli, että me autamme, kun he sitoutuvat käymään koulua, Ventola selittää.
 
Busian teiniäitejä ja leskiä tukevalle Bakusekka Majja -yhdistykselle järjestö on ostanut ompelukoneita, mikä on mahdollistanut ompelukoulutuksen käynnistämisen. Ammatin avulla kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, yhteisössään usein syrjityt tytöt ja naiset saivat uuden kurssin elämälleen. Ammatti antaa mahdollisuuden itsenäisyyteen.
 
– Koulutuksen olisi paljon tulijoita. Yksi tyttö kertoi, kuinka hän valmistuttuaan sai entisiltä poikaystäviltään naimatarjouksia, mutta hänpä kieltäytyi, mikä kirvoitti pakalla olleissa naisissa hersyvät naurut.
 
Naurua ja tanssia
 
Nabuyogan koululla vierailijoille oli järjestetty tervetuliaisjuhla, johon kuului paljon naurua, tanssia ja pitkiä puheita. Ihmiset ovat läsnä tässä ja nyt. Lämmintä oli 38 astetta varjossa, mutta lämpö oli pehmeää. Ihmiset kuokkivat maat ja kantoivat vettä, mutta valtaosa tyytyi oleskelemaan puiden varjossa.
 
Musiikki ja juhlat saivat ihmiset riehaantumaan.
 
– Oli kiva katsoa, kun järjestön paikalliset työntekijät tanssivat, sille oikein hurrattiin. Ihmiset iloitsevat estottomasti tanssien, soittaen ja laulaen.
 
Matkaseurue vieraili myös Ugandan kansallispuistossa. He näkivät norsuja, kirahveja, sarvikuonoja ja krokotiilejä. Ventolan mielestä matkan parasta antia oli kuitenkin nähdä aluekehitysohjelman toimivan. Paikallisten mielestä järjestö tuo toivoa tulevaisuuteen. Alueella on yhä lähes 500 lasta ilman kummia.
 
– Vakuutuin avun tärkeydestä. Koulutus on kaiken a ja o. Jos ei halua sitoutua pitkäksi ajaksi kummiuteen, voi lahjoittaa vaikka eettisen lahjan. Haluan kannustaa ihmisiä auttamaan, sillä pienikin apu voi olla korvaamatonta.
 
Järjestöllä ja yhteisöillä on keskinäinen kunnioitus toisiaan kohtaan, mikä on edellytys tuloksekkaalle kehitysyhteistyölle.
 
– Köyhyydestä huolimatta ihmiset olivat valtavan tyytyväisiä ja kiitollisia. Ehkä meidänkin Suomessa olisi osattava olla kiitollisia siitä, että elämän perusasiat ovat kunnossa.