Kanta-Häme

Ajatus on tärkein, mutta kevään ylioppilaille ja muille valmistuville rahakin kelpaa lahjaksi

Kevään juhlakausi on starttiviivalla, ylihuomenna juhlivat tuoreet ylioppilaat ja myös valmistujaisjuhlia vietetään monessa kodissa.

Kesä jatkuu rippijuhlilla, ja moni pähkäilee sopivaa lahjaa. Rahaa? Käytöksen kultainen kirja? Koruja, kelloja?

Hämeen Sanomat kysyi neljältä Kaurialan lukion tämän kevään ylioppilaalta, mitä he toivovat. Samalla muisteltiin rippijuhlia.

Pekolalaisessa Sippolan perheessä vietetään tuplajuhlia, sillä yo-lakin saavat päähänsä sisarukset Aapo ja Alma Sippola. He ovat asuneet Saksassa yhteensä kymmenkunta vuotta ja aloittivat siellä esikoulun yhtä aikaa, vaikka Alma on veljeään vuotta nuorempi.

– Palasimme Suomeen ysiluokan jälkeen eli lukioon, he kertovat.

Molemmat ovat pyrkineet jatko-opintoihin Suomessa. Alma tähtää arkkitehdiksi ja Aapo on hakenut lääketieteelliseen tai saksan opettajaksi. Yo-juhlat järjestetään Nihattulan koululla Hattulassa.

Molemmat tuumivat, että opiskelijalla on takuuvarmasti käyttöä rahalle, eli se on aina hyvä lahja. Samoin astiat, lakanat ja pyyhkeet ovat tarpeellisia.

– Silloin niitä ei tarvitse itse hankkia, kun lähtee opiskelemaan, eli niihin ei mene itseltä rahaa, Alma Sippola sanoo.

– Mutta se ikä on oikeastaan mennyt, jolloin olisi kamalan tarkkaa, mitä saa lahjaksi. Pikemminkin on kiitollinen kaikesta, mitä saa, Aapo Sippola sanoo.

– Jos lahjasta näkee, että sen antaja on miettinyt saajaa tai siihen liittyy joku tarina, se on aina hyvä lahja. Ei sen tarvitse olla kallis, jos se on ajatuksella annettu, sisarukset sanovat.

Aapolta kukaan ei ole udellut lahjatoiveita, Almalta sen sijaan on äidin välityksellä kyselty.

He ovat käyneet rippikoulun Suomessa, ja silloin lahjaksi tuli rippiristi, kello, astioita ja rahaakin.

Hämeenlinnalainen Katariina Kähkönen on joukon ainoa, joka on kysyttäessä toivonut saavansa lahjaksi rahaa. Yllättävän harva on kuitenkaan toiveita udellut.

– Kaveripiirissä on jonkin verran juteltu lahjatoiveista, ja kyllä raha tuntuu olevan kaikilla ykkönen. Silloin voi ostaa sellaista, mitä tarvitsee, jos on muuttamassa omilleen vaikkapa opiskelujen takia, hän miettii.

Hän on pyrkinyt opiskelemaan journalismia, ja rahalla olisi opiskelijaelämässä käyttöä. Moni toivoo rahaa myös esimerkiksi matkaa varten, mutta Kähkönen toivoo saavansa jotakin säästöön vastaisuuden varalle.

Kaikkia ei rahalahjan antaminen kuitenkaan miellytä, sillä sitä pidetään persoonattomana vaihtoehtona. Katariina Kähkönenkin tietää, että ainakin lähisuku antaa mieluummin jotakin muuta.

– Äiti ainakin haluaa antaa jonkun konkreettisen muiston, ja silloin koru on kiva ratkaisu.

Rippilahjaksi Kähkönen sai rippiristin ja rahaa, kaikki mieluisia lahjoja.

Iittalassa asuva Leevi Palo kertoo, että vanhemmat ja eno ovat tentanneet etukäteen yo-lahjatoiveita.

– Tulevaisuutta ajatelleen olen toivonut astioita ja muuta hyödyllistä. Olisi kuulemma pitänyt käydä katsomassa, mitä sarjaa toivoisin, mutta en ole ehtinyt, Palo myhäilee.

Hän sanookin, että kaikki käy, kunhan ei paketissa ole pahvilautasia. Muutenkin hän sanoo, että aikuisena osaa jo arvostaa kaikkia lahjoja.

– Joskus lapsena oli paha, jos toivoi Legoja ja paketissa olikin Duplot. Tai väärä Transformer.

Kirjalahjakaan ei olisi Palolle järkytys, sillä hän lukee mielellään ja on hakenut opiskelemaan joko suomen kieltä, kirjallisuutta tai viestintää.

Rippilahjoista Palo muistaa erityisesti mummon antaman kellon ja enon hankkiman kameralaukun ja objektiivin. Rahaakin tuli, ja niillä hän osti itse kameran. HÄSA