Luolajan koulussa vieraiden kielen opetuksen periaatteena on, että jokainen oppilas saa oman tehtäväkirjan vähintään sinä vuonna, kun uuden kielen opetus alkaa. Arkistokuva.
Kanta-Häme Hämeenlinna

Hämeenlinnassa koulujen tehtäväkirjat jaetaan lähtökohtaisesti uusina

Hämeenlinnan alakoululaisten ei pitäisi joutua kumittamaan toisten oppilaiden tekemiä tehtäviä oppimateriaaleista.

Kaupunkilaisia on ihmetyttänyt loppuviikolla sosiaalisessa mediassa kiertänyt kuva alakoululaisille jaetusta, valmiiksi täytetystä tehtäväkirjasta, jonka vastaukset on pyydetty kumittamaan pois.

Hämeenlinnan opetustoimenjohtaja Mika Mäkelä kertoo, ettei kaupungin kouluille ole mitään yleistä ohjetta tehtäväkirjojen kierrätykseen.

– Lähinnä kestävän kehityksen kautta tapana on ollut, että kirjat, joihin ei tehdä tehtäviä, kiertävät useamman vuoden, hän toteaa.

Mäkelän tiedossa on kuitenkin kouluja, joissa jonkin oppiaineen tehtäväkirjoja on tilattu rajallinen määrä ryhmää kohden.

– Tällöin tehtäviä on tehty johonkin muualle kuin varsinaiseen tehtäväkirjaan tai kirjoja on täytetty useamman oppilaan ryhmissä.

 

Jukolan koulussa tehtäväkirjoja ei kierrätetä lainkaan. Uusiokäyttöön päätyy vain hyväkuntoisia teksti- ja lukukirjoja.

– Jokaiselle oppilaalle annetaan oma työkirja niissä aineissa, joissa niitä käytetään, sanoo rehtori Susanna Lamminpää.

Sama periaate on Myllymäen koululla. Rehtori Outi Kärjen mukaan tehtäväkirjoja käyttävät pääosin pienimmät oppilaat, isommilla voi puolestaan olla vihkokirjoja.

Joitain opetustehtäviä tehdään myös monisteisiin tai netissä.

– Uusia tehtäväkirjoja annetaan sekä omaan että yhteiseen käyttöön oppiaineesta riippuen. Kaikki perustehtäväkirjat, joiden avulla harjoitellaan vaikka käsialaa, ovat jokaisella henkilökohtaiset, Kärki sanoo.

Pienryhmäkohtaisia tehtäväkirjoja tai pulmakirjoja voidaan käyttää Kärjen mukaan esimerkiksi matematiikassa eriyttävän opetuksen tukena.

 

Osa Luolajan koulun neljäsluokkalaisista sai tänä syksynä käytetyt englannin tehtäväkirjat. Rehtori Ismo Ahon mukaan kyseessä oli epäonninen sekaannus, joka on koulun selvitettävänä ja pyritään ratkaisemaan mahdollisimman pian.

– Tämä ei todellakaan ole toimintatapamme, hän korostaa.

Ahon mukaan koulun periaatteisiin kuuluu jakaa kaikki tehtäväkirjat uutena, joskin joissain oppiaineissa samaa tehtäväkirjaa täyttää useampi oppilas.

– Englannin opetuksessa kokeiltiin viime vuonna sitä, että kaikki saavat oman työkirjan kielen alkaessa mutta myöhemmin käytössä voi olla yksi kirja kahta oppilasta kohden. Usean oppilaan työkirjoja täytettiin koulussa, ja kotitehtävät annettiin esimerkiksi sähköisiä materiaaleja hyödyntäen, hän kuvailee.

Matematiikassa 5.–6.-luokkalaisilla on puolestaan monivuotiset kirjat, joiden tehtävät tehdään vihkoon, ja oissain oppiaineissa ei ole tehtäväkirjoja lainkaan. Kaikkiaan opetus on painottumassa digitaaliseen suuntaan.

– Noin 25 prosenttia oppikirjallisuudesta on ohjattu jo sähköiseen materiaaliin, mikä tarkoitta painetun ja sähköisen kirjallisuuden rauhallista sekakäyttöä. Tulevaisuudessa mietitään varmasti, voisiko näiden suhde olla Hämeenlinnassa puolet ja puolet, Aho pohtii.

 

Koulumaailma on Mika Mäkelän mukaan murrosvaiheessa, jossa koulutuksen taloudelliset resurssit painottuvat jatkuvasti perinteisistä oppimateriaaleista digitaalisiin.

Meidän tulisi entistä enemmän kertoa oppilaiden vanhemmille ja huoltajille, mistä murroksessa onkaan kyse, hän pohtii ja jatkaa:

– Vanhempien sukupolvi on voinut tottua tietynlaiseen koulunkäyntiin ja sen oppi- ja tehtäväkirjasidonnaisuuteen. Siitä ollaan kuitenkin pikkuhiljaa väistymässä, ja vaikka kirjat ovatkin joissain oppiaineissa vielä tarpeen, nykylapset kasvavat jo hyvin toisenlaiseen, globaaliin ja digitaaliseen maailmaan. Yritämme tarjota koulussa heille eväitä ja taitoja siihen. HäSa

Tuoreimpia artikkeleita