Kanta-Häme

Alamäkiluistelija Joni Saarinen voitti juniorien MM-osakilpailun

Oikeastaan 18-vuotias Joni Saarinen on saanut jo nimensä historiaan. Kaurialan lukion abiturientti nimittäin voitti historian ensimmäisen alamäkiluistelun junioreiden MM-osakilpailun Ranskan Marseillessa.

– Hyvältähän se tuntui, hymyilee Saarinen viisi päivää voitokkaan finaalin jälkeen.

Kilpailun jälkeen Saarinen löysi varustekassinsa teipattuna korkean tolpan nokkaan. Kyse ei ollut kiusanteosta, vaan lajin sisällä elävästä perinteestä.

Varusteitaan joutuvat etsimään aina ne, jotka voittavat ensimmäisen kilpailunsa.

Vauhdikas alamäkiluistelu on lajina vielä varsin nuori, sillä se on syntynyt 2000-luvun alussa.

Suomessa harrastuksen leviämistä on hankaloittanut harjoituspaikkojen puute.

Saarisen nykyinen ”lähimäki” on Jyväskylässä sijaitseva Laajavuori. Laajis markkinoi 630 metriä pitkää rataansa maailman pisimpänä.

Lajin idea on yksinkertainen: Se, joka laskee jääradan luistimet jalassa nopeimmin alas, on voittaja.

Vauhti on päätähuimaava, ja vaikeuskerrointa lisäävät radan mutkat sekä erilaiset töyssyt ja hyppyrit.

Joni Saarinen ei vastaa lainkaan mielikuvien hurjapäistä alamäkilaskijaa. Hän puhuu hiljaisella äänellä, ja on melkeinpä ujon oloinen.

Lajissa onkin Saarisen mukaan paitsi uskallettava laskea, myös osattava pitää järki päässä ja vältettävä turhia riskejä.

Ennen kilpailusuoritusta mies sanoo olevansa mieluiten yksin. Aika ennen omaa suoritusta on lähinnä pitkäveteistä odottelua.

– Paine ennen kilpailua on kova. Silloin olen varmaan usein ärtynyt ja huonoa seuraa.

Saarinen sanoo nauttivansa vauhdista ja haasteista, mutta selviävänsä ilman jatkuvia, vauhtilajien tarjoamia adrenaliinipiikkejä.

Kotimaisen lajiliiton sivuilla alamäkiluistelun luonnehditaan olevan sekoitus ”luistelua, alppihiihtoa ja motocrossia”. Maailmalla kisaavista alamäkiluistelijoista valtaosa on taustaltaan alppihiihtäjiä, suomalaisten taustalta taas löytyy usein jääkiekkoharrastus. Näin on myös Saarisen laita.

Saarinen aloitti jääkiekon HPK:ssa ja pelasi sitä kunnes noin 13 ja 14 ikävuoden paikkeilla luki lehdestä, että Espooseen oli avattu alamäkiluistelurata.

– Pakkohan sitä oli mennä kokeilemaan, ja siitä harrastus lähti. Laji koukutti nopeasti: vauhti kiehtoi, samoin haaste. Laji on vaikea, mutta sitä halusi kehittyä ja mennä aina vain kovempaa ja kovempaa. 

Kovaa Saarinen on mennytkin, sillä viime kaudella vauhdiksi mitattiin parhaimmillaan 82 kilometriä tunnissa. Espoon alamäkiluistelurataa sen sijaan ei enää ole, sillä se jouduttiin toissavuonna purkamaan etelän haastavien sääolojen vuoksi.

Harjoituspaikkojen vähäisyys asettaa harrastamiselle luonnollisesti omat haasteensa.

Kesäisin Saarinen hakee tuntumaa rullaluistimilla, ja hän hyödyntää harjoittelussaan skeittiparkkeja. Muuten hän yrittää harrastaa mahdollisimman monipuolisesti. Fysiikkatreenit tehdään paikallisella crossfit-salilla, muuten ohjelmassa on muun muassa pyöräily, lenkkeily ja kaikkea mahdollista tasapainoa ja kehonhallintaa kehittävää.

Kiihkeimpään treeniaikaan Saarinen liikkuu päivittäin ja harjoittelee noin kymmenen kertaa viikossa. Kunnon on oltava kova.

Talvisin treenaaminen on vähäisempää, sillä silloin keskitytään kilpailuihin, joita onkin käytännössä joka viikonloppuna. Tällä kaudella Saarisen kilpailukalenterissa on 9 MM-osakilpailua sekä muutama SM-osakilpailu.

Kauden tavoite on selkeä: junioreiden maailmanmestaruus sekä aikuisten sarjassa ylöspäin kipuaminen. Tällä hetkellä Saarisen laskeskelee olevansa miesten joukossa 40:s.

– Muu ei kelpaa kuin voitto, Saarinen sanoo ja viittaa juniorimestaruuteen.

Alamäkiluistelijan tärkein varuste ovat luistimet, joiden terät eroavat hieman jääkiekkoluistinten teristä. Terän korkeampi profiili takaa pidemmän liu’un. Alkuun pääsee tavallisilla jääkiekkosuojilla, mutta myöhemmin suojia täytyy hyppyjen takia muokata kevyemmiksi ja joustavammiksi.

Entä kuinka vaarallinen laji on?

– Ei voi sanoa, etteikö se olisi vaarallista. Jos lajia verrataan jääkiekkoon, ei voi sanoa, etteikö siinäkään voisi sattua ja tapahtua.

Alamäkiluistelijoiden vammat eivät Saarisen mukaan ole vakavimmista päästä. Mies itse on selvinnyt lähinnä ruhjeilla ja lohjenneilla hampailla.

– Hypyt ottavat alaselän päälle, mutta siitäkin vaivasta pääsee hieronnalla.

Tänä talvena Joni Saarisen elämä rytmittyy kilpailujen ja ylioppilaskirjoitusten ympärille. Lukion jälkeen olisi halu päästä suorittamaan armeija mahdollisimman pian alta pois. Saarinen aikoo hakea Santahaminassa toimivaan Puolustusvoimien Urheilukouluun. HäSa