Kanta-Häme Hämeenlinna

Alushousut ja ”läskimeemit” päätyvät osaksi taidetta Minttu Saarisen ja Meri Kirjavaisen yhteisprojektissa

Saako lihava nainen tanssia? -nykytaideprojekti puhuu tasa-arvosta, kehosta ja lihavuudesta. Nyt valmiina ovat ensimmäiset mallikappaleet alushousukulhoista.
Aikaa Saako lihava nainen tanssia? -näyttelyn avajaisiin on karkeasti kymmenen kuukautta. Se on Minttu Saarisen (vas.) ja Meri Kirjavaisen mielestä vähän. Kirjavainen kuvailee puhetta polttoaineeksi. Yhteisistä keskusteluista on hyvä ammentaa. Kuva: Riku Hasari

Minttu Saarinen sivelee pensselillä liimaa alushousuille. Hän ei vielä tiedä lopputuloksesta, mutta toivoo, että massa kovettaa kankaan.

Jos niin käy, hänellä on käsissään ensimmäiset viisi mallikappaletta Saako lihava nainen tanssia? -nykytaideprojektissa hyödynnettäviä alushousuja.

Saarinen on varautunut käsittelemään ainakin parisataa paria pikkuhousuja. Todennäköisesti vain pieni osa niistä päätyy näyttelyyn. Ne, jotka päätyvät, muuntuvat kulhoiksi ja valaisimiksi.

 

Saarinen on tehnyt taidetta naisen asemasta, miehen asemasta, sukupuolesta, sukupuolettomuudesta ja vapaudesta.

Yhteistyössä Meri Kirjavaisen kanssa toteutettava Saako lihava nainen tanssia? jatkaa mainituista teemoista.

Työnjako on selvä: Saarinen tuottaa sisällön, eli taiteen, ja Kirjavainen kertoo siitä, eli kirjoittaa blogia, somettaa ja kuvaa videot.

 

Mutta miksi pikkuhousut?

– Niiden avulla on helpompi hahmottaa, minkä kokoisia ihmisiä maailmassa on, Saarinen perustelee.

Hän kuvailee alushousuja suureksi myytiksi.

– Itsestänikin tuntui epämiellyttävältä maalata alushousujen haaraväliä.

Vaatteisiin liittyy ylipäätään paljon kliseitä, Saarinen ja Kirjavainen muistuttavat.

– Leffoissa, joissa nauretaan lihaville ihmisille, heilutellaan ja levitellään isoja vaatekappaleita.

 

Saarinen ei juuri katso tv:tä tai roiku somessa. Projektiin ryhdyttyään hän yllättyi siitä, miten paljon kehosta juuri nyt puhutaan.

– On Vaakakapinat ja muut.

Alushousujen työstämisen lomassa Saarinen suunnittelee jo maalauksia. Hän aikoo yhdistää niihin netistä löytämiään ”läskimeemejä”.

– Järkytyin huomatessani, että netissä on ryhmiä ja sivustoja, joilla ihmiset nauravat kaduilla käveleville lihaville ihmisille.

Katso video:

Videokuvaaja: Lauri Seppänen

Liikkuva kuva on osa projektia. Tammikuussa kuvattavalla musiikkivideolla Saarinen räppää.

Jotta voi räpätä, on tunnettava skene. Siksi Saarinen aloitti syksyllä rap-musiikin kuuntelun. Alkajaisiksi hän kuunteli Palefacea. Nyt valmis on oma kappale, miehistä ja pirtelöistä kertova Pirtelöpoika.

– Koska mistä muusta räppi voisi kertoa? Saarinen kysyy.

Rap on Saarisen mielestä kulttuuri, jossa sekä ulkonäköön että sukupuoleen liittyvä jaottelu on erityisen vahva. Samalla se on muodikas genre, jota hän ei ymmärrä.

Oppimatkan jälkeen räppäämistä hankaloittaa enää se, että kappaleen puolivälissä häntä alkaa aina naurattaa.

 

Nykytaideprojektin aihe on Saariselle ja Kirjavaiselle sekä henkilökohtainen että yhteiskunnallinen. He toivovat, että kaikki saisivat olla sitä mitä ovat.

– Joku on iso, toinen pieni tai keskikokoinen. Se ei ole keneltäkään pois. Eikö pääasia ole, että on?

Projektiin on suhtauduttu silmien pyörityksillä ja ”ei herran jumala, tähänkö on tultu” -kommenteilla. Galleriat ovat kuitenkin olleet kiinnostuneita, ja niin pitääkin, ajattelee Saarinen.

Ehkä epäilyt kertovatkin siitä, että taiteelle on tarvetta? HÄSA

 

Saako lihava nainen tanssia?

Kuvataiteilija Minttu Saarisen ja tuottaja Meri Kirjavaisen yhteisprojekti.

Käsittelee tasa-arvoa, naiseutta ja lihavuutta muun muassa ulkonäköihanteiden kautta.

Lopputuloksena ainakin musiikkivideo, veistoksia ja installaatioita.

Sai 499 euron minipilottiavustuksen kaupungilta.

Mitä seuraavaksi?

Musiikkivideo kuvataan tammikuussa. Videolle etsitään nyt neuvoja ja kameraa pelkäämätöntä sekä heittäytyvää miestä.

Projektin blogi aukeaa tammikuussa 2019 osoitteessa www.myskiimpi.blogspot.com.

Näyttely Paperihuoneella lokakuussa 2019.