Kanta-Häme

Älytekniikka helpottaa diabeetikon elämää – uudenlaisen mittarin saa nyt myös Kanta-Hämeessä

Ilona Virolaisen elämä helpottui, kun hän sai kuukausi sitten olkavarteen kiinnitettävän sensorin mittaamaan veren sokeripitoisuutta. Diabeetikolle mittari merkitsee entistä helpompaa tapaa seurata omaa sokeritasapainoaan ja annostella insuliinia.

– Mittaaminen ja sokeriarvojen seuraaminen helpottui valtavasti. Ennen otin sormenpäämittauksen vain ruokailun yhteydessä, mutta nyt otan ehkä 10 ja jopa 30 kertaa päivässä, Ilona kertoo.

 

Kanta-Hämeen keskussairaalasta sensoreita on annettu harkiten ykköstyypin diabetesta sairastaville jo syksystä 2016 lähtien, mutta suuri osa halukkaista joutuu yhä odottamaan laitetta. Niitä on käytössä vasta pari sataa, kun tarvitsijoita on ainakin 100–150 enemmän.

– Etusijalla ovat esimerkiksi odottavat äidit sekä nuoret diabeetikot. Laitteita annetaan tapauskohtaisesti harkiten. Myös terveyskeskuksissa annetaan jo koko Kanta-Hämeessä laitteita, mutta sielläkin käytetään tarveharkintaa. Laitteita on rajallisesti jaettavana suuria määriä kerrallaan, kertoo diabeteshoitaja Minna Maula Kanta-Hämeen keskussairaalasta.

19-vuotias Ilona Virolainen sairastui ykköstyypin diabetekseen puolitoistavuotiaana ja on käyttänyt insuliinipumppua pistosten sijaan jo 13 vuotta. Pari vuotta sitten hänen silmänpohjissaan havaittiin muutoksia, mutta nyt niitä ei enää ole.

– Sain sensorin, koska sormenpääarvot eivät antaneet oikeaa kuvaa sokeriarvoista eli insuliinin annosteluun tarvittiin tarkempaa tietoa.

 

Sokeriarvoja verinesteestä mittaava nappi anturipiikkeineen painetaan käsivarteen. Mittaaminen onnistuu joko erillisellä pienellä lukijalla tai älypuhelimeen ladattavalla sovelluksella. Laitetta heilautetaan napin edessä ja mittaus on valmis.

– Joudun tietysti itse laskemaan mittausarvojen perusteella tarvitsemani insuliiniannoksen ja syöttämään tiedon reiteeni kanyylillä asennetun pumpun näytölle. Se on aivan rutiinia ja sujuu leikiten, Ilona Virolainen kuvaa operaatiota.

Vielä vuosi sitten sensoria ei saanut Hämeenlinnan eikä Janakkalan terveyskeskuksista, mutta nyt se on jaossa kaikissa maakunnan terveyskeskuksissa.

– Osa potilaista tietysti joutuu odottamaan sensoria ehkä pitkäänkin, mutta toisaalta se on kaikille ilmainen. Jotkut ovat hankkineet itse omalla kustannuksella ulkomailta laitteita, mutta Suomessa niitä ei tällä hetkellä myydä yksityisille, Maula kertoo.

Omaan sensoriinsa tyytyväinen Ilona Virolainen kertoo yhden diabetesta sairastavan ystävänsä taistelleen pitkään ennen kuin sai elämää helpottavan apuvälineen.

 

Sensori myönnetään harkiten. Perusteena sensorilaitteen käyttöön on taipumus hypoglykemiaan eli sokin aiheuttavaan liian matalaan veren sokeripitoisuuteen tai hyvin heittelevä verensokeri. Myös sormenpäämittarin käyttöä hankaloittava työ voi nopeuttaa mittarin saamista. Esimerkiksi rakennuksilla, navetoissa ja autokorjaamoissa työskentely on hyvä syy.

Raskaana olevat ja nuoret saavat sensorit muita helpommin, samoin paljon liikuntaa harrastavat diabeetikot.

Maula sanoo, että pitkän ajan tavoitteena on saada sensori kaikille sitä haluaville ykköstyypin diabeetikoille. Heittelehtivä sokeritasapaino aiheuttaa vuosien varrella vakavia komplikaatioita kuten silmänpohjamuutoksia sekä ääreishermoston ja -verisuoniston vaurioita.

 

Kokemukset ovat hyviä. Sensori motivoi seuraamaan sokeriarvoja, mutta myös opettaa tarkkailemaan erilaisten ruoka-aineiden ja liikunnan vaikutusta arvoihin.

– Laite rekisteröi arvoja jopa unen aikana, jolloin perinteinen sormenpäämittaus ei arkielämässä ole mahdollista, Maula toteaa.

Myös Ilona Virolainen mittaa verensokeriaan jopa yöllä, jos sattuu heräämään. Hän kertoo tekevänsä ilta- ja yöaikaiset mittaukset lukijan avulla, mutta päiväaikaan käyttävänsä kännykkäsovellusta, joka tallentaa tiedot automaattisesti pilvipalveluun.

– Kännykkää voi heilauttaa missä vain, vaikka pimeässä elokuvasalissa eikä se häiritse ketään. Mittaus onnistuu myös hihan läpi. Lukijakin mittaa, mutta sen tiedot on purettava usb-johdon avulla tietokoneelle, hän kertoo.

Arvojen seuraaminen arjessa helpottuu myös esimerkiksi koulupäivän, urheilusuorituksen, työpäivän ja vapaa-ajan vieton lomassa, jolloin arvojen mittaaminen sormenpäästä ei välttämättä ole helppoa.

Terveydenhoitohenkilökunnalle erityisesti mobiililaitteen avulla helposti pilvipalvelimeen tallentuvat tiedot antavat arvokkaan työkalun potilaan hoidonohjaukseen sekä diabeetikolle itselleen. HäSa

Tuoreimpia artikkeleita