Kanta-Häme

Ammattinimikkeistä halutaan sukupuolineutraaleja

Ensihoitaja Heta Strömberg on työskennellyt Hämeenlinnan palolaitoksella reilut kolme vuotta. Kysymykseen, miksi hän on valinnut moisen alan, saa Strömbergin mukaan vastailla kyllästymiseen saakka.

– Ensihoitajat yhdistetään usein palomiehiin. Kun paikalle sitten saapuukin 160-senttinen nainen, kyllähän sitä silloin tällöin saa osakseen epäileviä katseita, Strömberg kertoo.

Kieli ja sanasto sekä tuottavat että ylläpitävät mielikuvia. Pelastuspäällikkö Maria Murtola kertoo palomiehen koulutuksen muuttuneen pelastajan tutkinnoksi jo 1990-luvulla, siis samaan aikaan kun palokunnista tehtiin pelastuslaitoksia.

– Nimi muutettiin, sillä työ sisältää paljon muutakin kuin tulipalojen sammutusta. En usko, että siinä ajateltiin tätä sukupuolinäkökulmaa ollenkaan.

Suomessa työskentelee palomiehen tehtävässä Murtolan mukaan noin viisi naista.

Miehekkäät lisääntyneet, naiselliset vähentyneet

Keskisuomalainen kertoi huhtikuussa, että sukupuoleen liittyvät ammattinimikkeet ovat lisääntyneet vastoin suomen kielen lautakunnan suositusta.

Tilastokeskuksen julkaiseman ammattihakemiston mukaan miehisten nimikkeiden määrä on lisääntynyt kymmenillä viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Naiseen viittaavat termit ovat sen sijaan vähentyneet.

Lautakunnan mielestä seksistisestä kielenkäytöstä pitäisi päästä eroon, sillä nimikkeiden sukupuolittuneisuus saattaa lisätä naisten ja miesten epätasa-arvoista jakaantumista tietyille aloille sekä pitää yllä palkkavääristymiä.

Toimialajohtaja Katariina Kess Oikeusrekisterikeskuksesta työskenteli ennen nykyistä virkaansa asianajajana. Hän kertoo esittelevänsä itsensä vielä nykyisinkin joskus lakimieheksi.

Kessin mukaan hänen sukupuolensa ei ole koskaan tullut puheeksi työasioiden yhteydessä.

– Se on aika samantekevää, onko ammattinimikkeessä sana mies vai ei, varsinkin kun puhutaan lakimiehen kaltaisista vakiintuneista nimikkeistä. Se, että niitä keksitään edelleen uusia, kuulostaa kyllä vieraalta.

Keskinkertainen ei riittävästi

Helena Pimperi, Hämeenlinnan SuPer ry:n pääluottamusmies, kertoo, ettei ole kokenut identiteettikriisiä ammattinimikkeensä takia.

– Kaksikymmentä vuotta sitten työskentelin putkimiehenä. Joskus jotkut rakennusmiehet yrittivät kyykyttää, mutta se nyt ei onnistunut alkuunkaan, Pimperi nauraa.

Pimperin mielestä nimikkeitä ei ole tarpeen muuttaa. Hän silti kertoo kokeneensa, että miesvaltaisella alalla naisen on osoitettava miestä selkeämmin olevansa hyvä työssään.

– Jos olisin ollut työssäni keskiverto tai heikko, vaikeuksia olisi varmasti tullut, ja sukupuoleni olisi herättänyt vielä enemmän huomiota.

Suomen sukupuoleton hän-pronomini pitää illuusiota hengissä suomesta neutraalina kielenä, sanoo Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen lehtori Jaana Kuusipalo.

Neutraalit ammattinimikkeet pitäisi Kuusipalon mielestä ottaa ehdottomasti käyttöön, sillä kieli tuottaa tietynlaisia mielikuvia niin lapsille kuin aikuisillekin. Erityisen ongelmallisiksi Kuusipalo kokee sellaiset nimikkeet jotka kertovat korkeasta asemasta, kuten virkamies, esimies tai tiedemies.

– Se, että naiselliset, -tar -liitteiden kaltaiset päätteet ovat poistuneet, kertonee siitä että miehiä on haluttu naisvoittoisille aloille. Ilmeisesti samanlaista toivomusta ei ole toisinpäin, Kuusipalo ihmettelee. (HäSa)

Päivän lehti

1.6.2020