Kanta-Häme

Analyysi: Epävakaus alkoi nyt Suomessa

Yhteiskuntasopimuksen karilleajossa ei ole voittajia. Suomella pyyhkii jatkossa entistä huonommin. Se iskee työntekijöihin, työnantajiin, hallitukseen, siis kaikkiin.

Osapuolten välillä on luottamuspula. Se merkitsee lakkoja, kasvavaa työttömyyttä ja lisävelkaa julkiselle sektorille. Epävarmuus raastaa ja ulkomaiset investoijat suhtautuvat Suomeen vähintäänkin epäluuloisesti. Syitä siis riittäisi yrittää sopimusta viidennen ja viimeisen kerran.

ONKO SAMMUNEESEEN nuotioon mahdollisuus puhaltaa uutta tulta? Pahimman pettymyksen ja toistensa syyttelyjen jälkeen työmarkkinaosapuolilta tuli arvioita, että jonkinlaista kasvojenpesuvettä leireissä yritetään yhä löytää. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on sovun hieronnassa avainasemassa.

Sipilällä on kova tahto sopimukseen. Hän otti pakkolakipaketissa riskin, joka ei ole ihan pieni. Pakkolait etenevät eduskuntaan helmikuussa, mutta milloin ja missä muodossa ne saataisiin voimaan, on täysi arvoitus. Ay-liike on jo laittanut kaiken voimansa ja juristinsa liikkeelle etsiääkseen lait estäviä seikkoja.

Entä riittääkö koko hallituksessa eli myös perussuomalaisissa intoa heikentää työntekijöiden etuja? Työntekijöistä haalitut kannattajat valuvat nyt kovaa kyytiä SDP:n leiriin. Hallitusyhteistyö voi siis rakoilla, kun pakkolakeja säädetään. Oppositiossa olevat sosiaalidemokraatit eivät varmaan panisi rakoilua pahakseen.

ON ILMAN MUUTA SELVÄÄ, että tänä syksynä ei ole tehty vain yhteiskunta- tai työmarkkinasopimusta, vaan myös puoluepolitiikkaa.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n piirissä lienee laskettu, että porvarihallituksen aikana voi romuttaa sopimusjärjestelmän ja saada paremmat edut kuin SAK:n esittämä sopimus tarjosi. Tarjous olisi tuonut nollakorotukset vuodeksi 2017, uuden vientivetoisen palkkamallin, alennukset työnantajamaksuihin ja päälle vielä keskiviikkona julki tulleen SAK:n lomarahamallin, jossa lomarahat olisivat laskeneet, kun yrityksillä menee huonosti.

 SAK:n sopimus oli rakentava ja olisi parantanut pitkällä tähtäimellä Suomen kilpailukykyä, EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies myönsi.

Kivi kengässä on AKT, 50 000 ihmistä edustava kuljetusala, joka pitää maata näpeissään. EK:n ei kannata tehdä sopimusta, jossa kuljetusala ei ole mukana.

EK:n ja AKT:n välisessä nokittelussa valta jää kuitenkin AKT:lle. Liitto pysäyttää maan hetkessä välittämättä seurauksista, joita tulee omillekin jäsenille. Kun yrityksillä menee huonosti, kuljettajien tai ahtaajien hommat vähenevät.

KUKAAN EI NÄYTÄ tietävän, onko AKT:n pään kääntämiseen mitään mahdollisuutta. Puheenjohtaja Marko Piirainen kommunikoi julkisuudessa vain tekstiviesteillä. Lauri Lyly on yrittänyt käännyttää häntä, mutta vetoomukset eivät ole tehonneet.

Julkisten alojen naisvaltaiset liitot ovat raivoissaan AKT:lle. Sopimuksen kariutumisessa on siis seurauksena myös ay-liikkeen rivien rakoilu juuri, kun uutta suurliittoa synnytetään.

Riidan laskun maksavat naisvaltaiset liitot. STTK on laskenut, että pakkolait merkitsevät keskimääräiselle jäsenelle kahdeksan prosentin ansioiden menetystä. Akavan laskelmissa 2 000 euron kuukausituloilla ansiot vähenevät 900 euroa vuodessa.

Menetyksiä ulosmitataan liittokierroksilla, kun korotuksiin ei olisi varaa.