Kanta-Häme

Kaupunkitoimittajan analyysi: Taivaan tummuessa Hämeenlinna arvioi, kuinka päätökset osuvat lapsiin

Veli-Matti Virtanen. Kuva: Pekka Rautiainen

Löydetty: lapsi hallinnon harmaudesta ja pykäläviidakosta. Vointi: olosuhteisiin nähden yllättävän hyvä, lähitulevaisuudessa toivottavasti paljon parempi.

Nykyinen hallitus lupaa ohjelmassaan tehdä lapsivaikutusten arviointia kaikessa päätöksenteossaan. Kansallista lapsistrategiaa valmistellaan.

Hämeenlinnan kaupunginhallitus on käynnistänyt Lapsiystävällinen Hämeenlinna -ohjelman.

Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi keskiviikkona lapsivaikutusten arvioinnin ”säännönmukaiseksi osaksi päätöksentekoa”.

Olisiko nyt vihdoinkin niin, että kun ajat ovat ankeat, huomataan ne, jotka tarvitsevat huolenpitoa ja joiden ääni ei ilman erityistoimia kuulu? Punnitaanko kaikessa heidän etuaan?

 

Olen lapsi ma heleän heinäkuun, minä kaipaan kaunista säätä.

Eino Leinon säkeet sen tiivistävät: ihanteidemme lapsuus on kaunis ja huoleton. Kun jokin asia oikein ihanteellistetaan, se on kiusallisen helppo sellaiseksi myös jättää. Siitä tulee niin helposti vain ihanne.

Itse pidän siitä, kuinka YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista määrittelee lapsen vailla kaikkea kiiltokuvamaisuutta: lapsi on alle 18-vuotias henkilö. Siinä se.

”Lapsissa on tulevaisuus.” – On ihmeellistä, kuinka tuollainen itsestäänselvyys pitää keksiä aina uudelleen, kunnissakin.

Vaikka hyvähän se, että edes keksitään. Sen jälkeen tarvitaan tekoja.

 

Keskiviikkona sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi raportin Kansallisen lapsistrategian oikeudellinen perusta.

Hämeenlinnan ja muiden kuntien ei kannata liikaa ottaa esimerkkiä valtiosta.

”Valtionhallinnossa lapsivaikutusten arvioinnin tilanne on kuntiakin heikompi. Lapsivaikutuksia on arvioitu hallitusten esityksissä erittäin niukasti eikä lapsivaikutusten arviointeja ole tehty lainkaan useissa keskeisissäkään hallituksen esityksissä”, raportissa todetaan.

Niin, otettiinko muka riittävästi huomioon arviot vaikutuksia lapsiin, kun säädettiin lakia varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta tai kun alkoholilaki uudistettiin?

YK:n lapsen oikeuksien komitea tukisti jo vuonna 2011 Suomea siitä, että kunnat saattavat laajan itsehallintonsa vuoksi myöntää liian vähän resursseja lapsille ja nuorille tarkoitettujen palvelujen järjestämiseen.

Ministeriön julkaisu kuvailee, kuinka kiinnostus lapsivaikutusten arviointiin on lisääntynyt erityisesti kunnissa, ”mutta käytännön esimerkit ovat edelleen varsin vähäisiä muutamia edelläkävijäkuntia lukuun ottamatta”.

Hämeenlinnaa ei mainita, mutta kieltämättä houkuttaa ajatus, että kaupunkimme on raportoijan mielessä miinanpolkijana ollut.

 

Onhan täällä monenmoista tehty, ensimmäisenä Unicefin Lapsiystävällinen kunta -statuksen vuonna 2013 saaneessa kaupungissa.

On ollut Liikkuvaa koulua ja Liikuntalukkaria, osallisuuden lisäämistä, ”Vaikuta älä valita” -päivää, minipilottia, satakielipedagogiikkaa, lastenkulttuurilauantaita ja kulttuuripolkua… Hienoja juttuja.

Mutta nyt pitäisi panna turbovaihde päälle. Sitähän se tarkoittaa, kun aletaan toteuttaa ensimmäisenä lautakunnista toimeksi panneen sote-lautakunnan linjausta.

Lapsivaikutukset on sen mukaan arvioitava aina, kun päätös on strategisesti, toiminnallisesti tai taloudellisesti merkittävä. Velvoite koskee myös merkittäviä palveluiden muutoksia tai uusia tapoja järjestää ne.

Kun kaupunginhallitus päätti viime maanantaina Lapsiystävällinen Hämeenlinna -ohjelman vastuuhenkilöistä, se lisäsi alkuperäiseen päätösehdotukseen toteamuksen: ”kaupungin talouden tasapaino-ohjelman suunnitelma on huomioitava ohjelmaa laadittaessa”.

Kuten muistetaan, tuossa säästöohjelmassa käynnistettiin alun perin muiden muassa selvitykset Myllymäen koulun, Sairion päiväkodin ja Lammin lukion lakkauttamisista.

Tummia pilviä kertyy, eikä vain heinäkuulle.

 

Lapsivaikutusten arvioinneissa ja lapsiystävällisyysohjelmissa ei ole tietenkään mitään järkeä, jos ne merkitsevät vain uutta astaloa päättäjien kriitikoille ja lisää parhain päin selitettävää päättäjille.

Kipeitäkin palvelujen karsimisia täytyy voida tehdä, jos enemmistö ne välttämättömiksi katsoo.

Ohjelmien kauniiden ihanteiden tulee kuitenkin velvoittaa jatkopäätöksiin. Niillä pitää pystyä lieventämään myös kaikenmoisten leikkaus- ja lakkautuspäätösten vaikutuksia lapsiin – noihin alle 18-vuotiaisiin henkilöihin.

Siinäkin se virkamiesten ja päättäjien todellinen viisaus ja rohkeus punnitaan. HäSa

Päivän lehti

29.5.2020