Kanta-Häme

Anna huikkaa tuntemattomalle – Nälkäpäiväkeräyksen teemana on puhdas juomavesi

Ilman vettä ei ole elämää.
Hämeenlinnassa nälkäpäiväkeräystä johtaa Tuula Räsänen. Varoilla hankitaan muun muassa puhdasta vettä. Kuva: Toni Rasinkangas
Hämeenlinnassa nälkäpäiväkeräystä johtaa Tuula Räsänen. Varoilla hankitaan muun muassa puhdasta vettä. Kuva: Toni Rasinkangas

Jos näet kaupungilla torstaista lauantaihin räikeän värikkäisiin liiveihin pukeutuneita jalankulkijoita, niin heitä ei tarvitse kavahtaa. Polttopulloilla varustetuista keltaliivisistä ei ole kyse, vaan SPR:n punaiseen pukeutuneista nälkäpäiväkerääjistä.

Lähes miljardi ihmistä elää maailmalla ilman juomakelpoista vettä. Tämän syksyn keräyksen teemana on puhdas vesi. SPR kerää varoja muun muassa Dorian-hurrikaanin runteleman Bahaman avuksi.

SPR:n Hämeenlinnan osaston keräysjohtaja Tuula Räsänen on pannut merkille, että kynnys ohittaa lipaskerääjä esimerkiksi siirtymällä kadun toiselle puolelle ei ole Hämeenlinnassa kovin korkea.

– Ehkä hyväntekeväisyyskeräykseen ei osata asennoitua, kun avuntarve ei kosketa itseä. Ihmisten olisi hyvä pysähtyä miettimään, että mitä jos itse olisi samanlaisessa tilanteessa, ensimmäistä vuotta keräyksen vastuuhenkilönä oleva Räsänen arvelee.

 

Räsänen arvioi, että ihmiset eivät ole kovin tietoisia SPR:n keräyksistä saatikka sitten koko yhdistyksestä, joka Suomessa perustettiin jo vuonna 1877.

Alun perin nimi oli Suomen yhdistys haavoitettujen ja sairaiden sotilaiden hoitoa varten, mutta se vaihdettiin SPR:ksi itsenäistymisen jälkeen vuonna 1919.

– Jotkut ajattelevat, että raha menee vain jonkun johtajan taskuun. Olen miettinyt, että koetaanko avustusjärjestö vain jonkinlaisena outona rahankerjäysilmiönä?

Toisinaan ihmisten asenne on, että miksi ulkomaille pitäisi kerätä, kun Suomessakin tarvittaisiin apua. Katastrofirahasto koskee myös Suomea.

– Onhan se hirveä tilanne ihmiselle, jos kukaan ei häntä halua auttaa. Ei kaikki keräykset mene ulkomaille. Esimerkiksi Hyvä joulumieli -keräyksen varat jaetaan oman paikkakunnan vähäosaisille perheille sosiaalitoimen kanssa.

Alleviivattakoon, että keräykseen osallistuminen ei ole pakollista, vaan perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoisia ovat myös itse kerääjät, joita loppuviikosta on Hämeenlinnassa liikenteessä kymmeniä.

Nälkäpäivänä kerättiin viime vuonna noin 2,8 miljoonaa euroa. Suomessa apua sai 357 ihmistä. HäSa

Nälkäpäiväkeräys Hämeenlinnassa

Lipaskerääjät ovat liikkeellä torstaista (26.9.) lauantaihin (28.9.)

Sitoutumattomat varat menevät SPR:n katastrofirahastoon.

Lahjoituksen voi antaa käteisenä keräyslippaaseen, soittamalla numeroon 0600 12220 (20,12 euroa + pvm), tekstiviesti SPR numeroon 16499 (15 euroa), Mobilepay numeroon 23883 ja netissä osoitteessa nalkapaiva.fi.

Vettä vuodeksi 15 eurolla

Kaksi euroa: antibioottikuuri likaisen veden sairastuttamalle lapselle.

10 euroa: Pieni kasvimaa perheelle omavaraiseen ravinnonsaantiin ruokapulasta kärsivällä alueella.

15 euroa: puhdasta vettä lapselle vuodeksi alueella, jossa on kuivuutta.

30 euroa: Kuusi lämmintä huopaa kotinsa hirmumyrskyssä menettäneelle perheelle.

 

Kommentti: Erikoistarjouksia ja ihmishenkiä

Kauhoisitko vettä suuhusi milloin mistäkin ojasta, jos puhdasta vettä ei olisi saatavilla? Silläkin uhalla, että ruokkisit itsesi sijaan sisälläsi myllertäviä loisia ja tauteja?

Niinpä. Kuka niin haluaisi tehdä? Ainakin ne ihmiset, joilla ei ole vaihtoehtoja. Monelle yritys pysyä hengissä tarkoittaa varmaa kuolemaa.

Ajatus tuntuu todella vieraalta. Mikäs tässä on ollessa, kun kääntää vain vesihanaa ja juoksuttaa ensin putkissa seisoneen veden.

Näillä nurkilla kalkki on yleensä suurin haitta vesijohtovedessä, jos siihen ei ole päässyt ulosteperäisiä bakteereja.

Tämän voi pitää mielessä vaikka lipaskerääjään törmätessä. Oman mielenrauhan tai hyvän mielen hinnan voi jokainen määritellä itse.

”Sori, mulla ei ole käteistä”.

Laita pari kolikkoa syrjään samalla, kun juokset esimerkiksi perjantaina Pimeän kaupan iltana erikoistarjousten ja maksuttomien ilotulitteiden perässä.

Jos SPR:n punaliiveihin pukeutuneet ”rahankerjurit” epäilyttävät, niin pyydä nähdä, että keräyslippaassa on sinetti ja asiallinen lupatarra paikoillaan. Sen pitäisi olla merkki siitä, että rahat eivät mene ainakaan perjantaikaljoihin.

Toni Rasinkangas