fbpx
Kanta-Häme

Apu ei tavoita itsetuhoisia nuoria ja lapsia

Itsetuhoiset nuoret ja heidän vanhempansa eivät saa riittävästi apua vaikeaan tilanteeseensa, toteaa aiheesta väitöstutkimusta parhaillaan tekevä Tiina Salmi.

– Nuoret kokevat, että apua on hirveän vaikea saada. He toivovat keskusteluapua, puuttumista, jopa sairaalahoitoa. Tärkeintä on, että joku kuuntelisi luottamuksella, olisi nuorelle avoin ja rehellinen. Vanhemmat puolestaan kertovat jääneensä ilman apua jopa lapsen itsemurhan jälkeen, Salmi sanoo.

Hänen mukaansa Suomessa onkin selkeä tarve matalan kynnyksen paikoille, jonne itsetuhoinen nuori perheineen voisi mennä keskustelemaan tilanteen ollessa päällä.

– Usein nämä tilanteet kärjistyvät virka-ajan jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin psykiatrisella poliklinikalla vastaa ehkä vain vastaaja. Ensiapuun taas pääsee vasta siinä vaiheessa, kun on jo tehnyt itselleen jotain vakavaa, Salmi muistuttaa.

TUTKIMUSTEN MUKAAN noin joka kymmenes nuori kärsii jonkinasteisesta itsetuhoisuudesta. Ilmiö on vaarallinen, sillä itsetuhoinen teko toistuu herkästi ja se lisää itsemurhariskiä.

– Jos helpotusta omaan pahaan oloon haetaan kiputuntemuksen vapauttamien endorfiinien kautta esimerkiksi viiltelyllä, täytyy viiltoa kerta kerran jälkeen koventaa ja syventää, Salmi muistuttaa.

Vaikka suomalaisnuorten itsemurhakuolleisuus on laskenut 2000-luvulla, osuus on yhä kansainvälisesti hyvin korkea. Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan vuosina 2009–11 itsemurhan teki 51 alle 18-vuotiasta.

Kuolinsyytilastoissa ei juuri näy alle 10-vuotiaiden itsemurhia. Salmi uskoo niitä kuitenkin tapahtuvan, sillä osa lasten teoista luokitellaan vahingoksi tai tapaturmaksi.

– Esimerkiksi osa liikennekuolemista ja myrkytyksistä saattaa olla itsemurhia.

Merkkejä itsetuhoisuudesta on nähtävissä jo varhain. Salmen tutkimusta varten keräämissä itsetuhoisten nuorten vanhempien tarinoissa on kerrottu oireilun alkamisesta jo päiväkoti- tai alakouluiässä.

Lapsena aggressiivisuus saattaa kohdistua muihin ja kääntyä nuoruusiässä itseä kohtaan. Myös sosiaalinen vetäytyminen ja vakava masennus voivat olla varhaisia merkkejä itsetuhoisuudesta.

– Jo alle kouluikäisellä lapsella voi olla ihan todellisia kuolematoiveita ja suunnitelmallisuutta niiden toteuttamiseksi.

KANSAINVÄLISTEN tutkimusten mukaan itsemurhalle altistavat masennus, impulsiivisuus, perfektionismi, päihteiden käyttö, aiempi itsetuhoisuus, koulukiusaaminen ja psyykkinen pahoinvointi.

– Kiusaaminen ja yksinäisyyden tunne nousivat esille myös minun aineistossani. Vanhemmat ja nuoret kuvaavat koulukiusaamista usein lähtölaukauksena tapahtumasarjalle, joka johtaa itsetuhoisuuteen, Salmi sanoo.

Kaikkien taustasta ei kuitenkaan löydy mitään selittävää tekijää. Aiemmassa suomalaistutkimuksessa on todettu, että tyypillinen itseään viiltelevä tyttö on hyvästä perheestä, pärjää hyvin koulussa, on sosiaalisesti taitava ja hänellä on paljon tavoitteita ja päämääriä elämässään.

– Tytöiltä saatetaan odottaa hyvin varhaista itsenäistymistä ja pärjäämistä, eivätkä he koe oikein onnistuvansa siinä. Oloa helpotetaan hetkellisesti viiltelyllä, vaikka siitä pidemmän päälle seuraakin entistä pahempi olo, Salmi kuvaa niin sanotun hyvän tytön noidankehää.

Hänen mukaansa on erityisen huolestuttavaa, jos lapsi tuo ilmi toivottomuutta, hänellä on kasautunutta stressiä ja tunne siitä, ettei hänellä ole enää yhteyttä ympärillä oleviin ihmisiin.

PERHE VOI ALTISTAA, mutta myös suojata itsetuhoisuudelta. Lapset ja nuoret ottavat raskaasti kokemuksen taakkana olemisesta.

– Jos perheessä on parisuhde- tai muita vuorovaikutusongelmia ja nuori alkaa vetäytyä ja on kotona korostetun kiltti ja hiljainen, voivat itsetuhoajatukset kasvaa nuoren mielessä sietämättömiksi.

Salmen aineistossa onkin useita riipaisevia esimerkkejä vanhemmista, jotka ovat jälkikäteen etsineet syytä lapsensa teolle omista tekemistään tai tekemättä jättämisistään.

Kuinka itsemurhaa hautovaan nuoreen pitäisi sitten suhtautua? Salmen mukaan tärkeintä on aito kuunteleminen.

– Kannattaa kysyä ihan konkreettista tekotapaa, paikkaa ja aikaa. Jos suunnitelma on selkeä, pitää asiaan puuttua heti.

Salmen mukaan kyseleminen ei vahvista suunnitelman toteuttamista. Päinvastoin.

– Poikkeuksetta suunnitelman kertominen helpottaa. Pahinta on vähättely ja pinnallinen tsemppaaminen, Salmi sanoo.

Menot