Kanta-Häme

Arkkitehti Satu Huuhka: Vanha rakennuskanta uusiokäyttöön

Arkkitehti Satu Huuhka astelee Hämeenlinnan Rauhankadulla entisen teknisen viraston eteen. Katse kiinnittyy nimenomaan 1950-luvun kaksikerroksiseen lisäsiipeen, joka on nyt päätetty purkaa. Tilalle on tulossa uudisrakennus asuinkäyttöön.

– Tämä on huono esimerkki vanhan rakennuskannan hyödyntämisestä. Toimistosiiven perustukset oli kuitenkin mitoitettu niin, että tähän olisi voinut lisätä kaksi kerrosta päälle.

– Jos sitä olisi vielä korotettu vaikka puuelementeillä tai teräsrakenteilla, olisi voitu saada kolme, neljä kerrosta lisää. Sääli, ettei tätä mahdollisuutta nähty.

Tuohon kiteytyy pitkälti se punainen lanka, jota hämeenlinnalaisarkkitehti kuljettaa väitöskirjassaan. Se tarkastetaan tänään Tampereen teknillisen yliopiston TTY:n talouden ja rakentamisen tiedekunnassa.

Väitöskirjassaan hän pohtii mitä vanhalle rakennuskannalle kannattaisi tehdä analysoiden Suomessa vuosina 2000–2012 purettuja ja vajaakäytössä olleita rakennuksia.

– Uudisrakentamisen osuus on vuosittain enää yhden prosentin luokkaa. 99 prosenttia rakennuskannasta koostuu jo olemassa olevista rakennuksista, joiden potentiaali pitäisi tunnistaa.

Huuhkan mukaan rakennusalalla on vallalla toimintakulttuuri, jossa asiat ratkaistaan mielellään rakentamalla uutta. 

– Se koetaan helpommaksi: puretaan vanha pois ja aloitetaan puhtaalta pöydältä. Se on selkeää ja yksinkertaista, kun taas vanhan rakennuksen kanssa toimiminen olisi monimutkaisempaa, mutta silti ekologisempaa.

Tämä selvisi Huuhkalle, kun hän selvitti syitä, joita rakennuttajat mainitsevat hakiessaan purkulupia. Yleisimmin purkamisen syyksi mainittiin tuleva uudisrakentaminen. Sen sijaan rakennuksen tärveltyminen on hyvin harvinainen syy.

Yllätys Huuhkalle oli se, että puretut rakennukset olivat melko nuoria eli keskimäärin 50-vuotiaita.  Ne sijaitsivat tyypillisesti kaupungeissa. Pinta-alan mukaan suurin purettujen rakennusten ryhmä oli teollisuusrakennukset ja toiseksi suurin omakotitalot. 

Lisäksi oli purettu runsaasti julkisia rakennuksia sekä liiketoiminta- ja varastorakennuksia.

Jos uusien tilojen kaavoittaminen tai uudisrakentaminen ei perustu todelliseen tarpeeseen, sillä on Satu Huuhkan mukaan myös ei-toivottuja taloudellisia vaikutuksia.

– Olemassa olevien rakennusten omistajat asetetaan aika eriarvoiseen asemaan verrattuna niihin, joille kaavoitetaan esimerkiksi uutta liiketilaa. Siinä synnytetään keinotekoisesti tarpeeton kilpailutilanne. Eli kun johonkin tehdään uutta, jossain jää tiloja tyhjilleen, eikä tämä tee hyvää kaupunkikuvallekaan.

Hyvä esimerkki tästä on Hämeenlinnan ydinkeskustan kortteli, joka autioitui kauppakeskus Goodmanin avattua ovensa.

– Kyllähän tässä tiettyjä yhtymäkohtia on, Huuhka myöntää.

Toisaalta kaupungista löytyy hyviäkin esimerkkejä, kuten vanhan teollisuuslaitoksen Verkatehtaan muuttaminen kulttuurikeskukseksi.

Satu Huuhka toivoo muutoksen ajattelussa lähtevän rakennusten omistajista ja käyttäjistä itsestään.

Vahvoja vaikuttajia ovat myös viranomaiset.

– Kaavoittajat voisivat tukea tätä miettimällä, mahdollistaisiko kaava vanhojen rakennusten hyödyntämisen uusin tarkoituksiin tai voitaisiinko rakennuksia täydentää, korottaa tai laajentaa sen sijaan, että kaavoitetaan uutta ja puretaan vanha alta pois.

Korjausrakentaminen olisi myös edullisempaa ja ekologisempaa kuin uudisrakentaminen, Huuhka näkee.

– Ajallinen kerrostuneisuus ympäristössä ja rakennushistorian säilyminen on ihmisille tärkeää ja voi ankkuroida heidät tiettyyn paikkaan. HÄSA