Kanta-Häme

Arnold piileskeli antikvariassa

 

– Suomi oli maailman ykkönen kirjalainauksissa vuosina 1970–1995. 2000-luvun alkuun mennessä ja lainalukemien romahtaessa vaikutus oli suora myös kirjakauppojen ja antikvarioiden tilastollisiin myyntilukemiin, Hämeentiellä 14 vuotta Antikvaarista Kirjakauppaansa pitänyt Mika Arohonka kertoo.
 
Lainausten muuttuessa myös kirjojen osto- ja lukutottumukset ovat muuttuneet radikaalisti.
 
– Uusi kirja alkaa olla suorastaan jälleenmyyntiharvinaisuus. Ne mitkä joskus tulevat, eivät kauan hyllyssä vanhene.
 
Joulun uutuuksista Arohongan liikkeen hyllyyn oli päätynyt ainoastaan Arnold Schwarzeneggerin elämäkertakirja, tosin sekin oli jo varattu.
 
Tiiviisti kirjamessuja kiertävä antikvariaatin pitäjä Erkki Karjalainen on tehnyt karun huomion kirjaostokäyttäytymisestä.
 
– Viime marraskuussa Helsingin kirjamessuilla oli suorastaan asiakaskato, hän puuskahtaa.
Poppa Joen liikkeenharjoittajan Juha Taurun mukaan ennen kiersivät kaikki kirjat antikvarioiden kautta.
 
– Nykyisin on valittava tarkkaan, mitä ottaa. Kymmenisen prosenttia kirjoista kiertää, jopa 90 prosenttia saattaa pölyyntyä antikvarian hyllyssä useamman vuoden.
 
Tauru kertoo osan kirjoista päätyvän paperinkeräykseen – tilaongelmien takia.

Katoavaa …kansanperinnettä

Arohonka kuvailee internetin merkityksen olevan kirjakaupalle huima. Hän ja Tauru myyvät kirjoja myös verkossa, jossa on hyvät ja huonot puolensa. 
 
– Kirja kärsii netissä inflaatiosta, mutta toisaalta sieltä voi tehdä myös todellisia löytöjä. Nolottaa, että hyviä klassikoita voi mennä todelliseen alihintaan esimerkiksi nettihuutokaupoissa, jonne myös olohuone-antikvariaatit ovat tiensä löytäneet.
 
Arohonka kertoo viihteellisyyden kasvaneen huolestuttaviin mittoihin yleensäkin lukemisen kannalta.
 
– Ihmiset lukevat vielä, mutta miten on asian laita sukupolven päästä. Menetämme asiakkaita koko ajan ruudun ääreen. 
 
Karjalainen arvioi sähköistymisen mukana tulleiden nettikauppojen ja tablettitietokoneiden alkaneen syödä tavallisen kirjan myyntiä. 
 
– Kivijalka-antikvariat alkavat olla katoavaa kansanperinnettä, hän huokaa.

Kaikki klassikot …eivät mene kaupaksi

 
Sekä Arohongan että Taurun mukaan kysytyintä lukemistoa on sotakirjallisuus.
 
–  Sotakirjat fakta- ja fiktiopuolelta ovat aina pitäneet pintansa. Myös venäläiset klassikkokirjat ovat sen verran kysyttyjä, että olen varannut oman hyllyn niille, Arohonka sanoo.
 
Tauru luottaa dekkarien ja kotimaisten klassikoiden voimaan, mutta:
 
– Esimerkiksi Kalle Päätalo alkaa olla out. Keräilijöiltä puuttuu Päätalon sarjasta yleisimmin 2–3 kirjaa, jotka kaikki haluavat. Minulle on tarjottu koko sarjaa, joka ei mene kaupaksi niitä paria kirjaa lukuun ottamatta.
 
– Parhaiten pyörii suht´ uudet elokuvat. Levymyyntikin on romahtanut, koska kaikki imuroivat netistä. Sen näkee jo pelkästään siitä, että maailman luokan yhtyeet ovat alkaneet keikkailla näilläkin leveysasteilla. Hyvällä vinyylillä olisi aina kysyntää.
 

Joululahjoja …saatetaan pantata

Joulun aika oli kirpputoreilla vauhdikasta. Se voi juontaa juurensa siitä, että ihmiset tekivät tilaa kirjahyllyihinsä uusille opuksille.
 
Ripeimmät lukutoukat ovat jo ahmineet viime joulun markkinoille ilmestyneet ja lahjoiksi saamansa teokset. Etsinnöistä huolimatta niitä ei tupsahtanut yhtään ainakaan toimittajan silmiin.
 
Uuden karheita teoksia ei ole myöskään Hämeenlinnan suurkirpputorilla työskentelevien Janne Konsan ja Pasi Salmen eteen vielä osunut.
 
– Yleisesti ottaen kirjoja tulee ja menee kiertoon tosi hyvin. Uutuusteokset ovat lähinnä murto-osa kirpparitarjonnasta.
 
– Kyllä ne paksukantiset listahuiput tai klassikot jäävät useimmiten muutamaksi vuodeksi koristeiksi kotikirjahyllyihin.
 
Hermannin kirpputorilla palveleva Anu Vahtero epäileekin lukijoiden säilyttävän joululahjoiksi saamiaan kirjojaan pitkälle kevääseen.
 
– Uskon, että lahjaksi saatuja kirjoja pantataan kotona, ennen kuin niistä uskalletaan luopua. Olisihan se noloa, jos lahjaksi ostamasi ja omistuskirjoituksella varustettu romaani tupsahtaisi eteesi kirpparilla. Olen kuullut näin käyneen joskus, Vahtero naurahtaa.
 

Päivän lehti

6.4.2020