Kanta-Häme

Array

Oliko koulussa ennen vanhaan kivaa? Jouduitko ikinä nurkaan? Oliko kouluruoka hyvää? Nämä ja monet muut kysymykset askarruttivat Myllymäen ykkös- ja kakkosluokkalaisia perjantaina.

Jokainen sai kysyä omalla vuorollaan. Särmä ”kynäviittaus” oli selvästi koululaisilla hallussa, sen verran reippaasti kädet nousivat ilmaan, ja kyynärpää pysyi pulpetilla. Kysymys esitettiin seisaaltaan, kuinkas muuten.

Vanhanajan koulupäivänä entistyyliin pukeutuneiden pienten koululaisten kysymyksiin antoi vastauksia kaikkien tuntema Pekka-vaari.

– Silloin kun minä olin teidän ikäisenne, kurinpito oli kovaa. Silloin tosiaan laitettiin seisomaan kasvot nurkkaan päin. Jos oli oikein tuhma, saattoi opettaja napauttaa koivunvitsalla sormille. Vuosi oli 1946, vaari muisteli kakkosten kuunnellessa haltioituneina.

Pahaa sanaa ei saanut sanoa, kuten ei nykypäivänäkään.

– Jos jotain sopimatonta suusta lipsahti, piti lipaista mäntysuopaa ja pestä kieli puhtaaksi.

Vaarin huomautus sai yhden jos toisenkin kuuntelijan irvistämään. Moni muistaa, miltä pesulla suuhun joutunut saippua maistuu.

Pakattuja eväitä ja perinneruokaa

Samaan aikaan toisella tunnilla kuutosluokkalaiset availivat eväskääröjään hetken ruokahiljentymisen jälkeen. Vierekkäin istuneet Iikka Salo ja Juuli Vainio natustelivat ruisleipää teeman mukaisesti.

– Tää leipä ei ole mennyt kovin vanhaksi, Iikan letkautus kirvoitti makeat naurut luokassa.

Eväät huuhdeltiin alas pullomaidolla. Päivän ainoaksi ateriaksi eivät leivät kuitenkaan jääneet, sillä lounaaksi oli luvassa perinneruokaa, hernekeittoa.

Toisaalla ykkös-kakkosille puhunut Pekka-vaari huomautti, että hänen lapsuudessaan eväät tuotiin kouluun kotoa.

– Yleensä se oli leipä ja pullo maitoa. Jos hyvin kävi, sai lounaaksi syödä läskisoosia. Näin kävi kuitenkin harvoin, koska sodan jälkeen oli ruuasta pulaa.

Aika pysähtyi perjantaina

Myllymäen koulun vararehtori Outi Kärki painotti perjantaina, että teemapäivässä oli kyse paitsi perinteisiin tutustumisesta, myös vanhanajan koulumaailmaan heittäytymisestä.

– Tunneilla on opeteltu muun muassa kirjoittamaan vanhanajan kirjoitusta, luettu kansansatuja, kuunneltu päivänavausta keskusradion kautta ja tutustuttu myös niihin koulutapoihin, joita ei enää nykypäivänä kovin usein tule vastaan.

Vanha koulu on jo itsessään omiaan herättämään nostalgisia tuntemuksia. Niin alakoululaiset kuin opettajatkin olivat heittäytyneet entisajan pauloihin. Moni oli sonnustautunut teeman mukaisesti vaatteisiin, joita seuratessa aika tuntui pysähtyneen vuosikymmeniä sitten. (HäSa)