Kanta-Häme

Arvojen kärjessä koti, onni  ja oikeudenmukaisuus

Lännen Median suuren arvokyselyn mukaan vaatimattomuus ei ole nyky-Suomessa enää hyve, mutta rehellisyyden merkitystä ei horjuta mikään.

Perinteisestä kodin, uskonnon ja isänmaan kolmiyhteydestä vain koti nousee Lännen Median arvokyselyn kärkeen.

Taloustutkimuksella teetetyn kyselyn mukaan suomalaisille tärkeintä on se, että läheisillä on kaikki hyvin. Myös oma sisäinen rauha ja onnellisuus tulevat arvojärjestyksessä ennen varsinaista maailman parantamista. Kolmanneksi tärkein arvo on oikeudenmukaisuus.

Itselleen vähiten tärkeiksi arvoiksi vastaajat valitsivat jännittävän elämän, uskonnollisen vakaumuksen ja mielihyvän. 

– Suomalaiset eivät arvosta pintakiiltoa vaan syvällisempiä asioita, tulkitsee arvotutkija Heikki Ervasti.

Työn merkitys korostuu, kun vastaajat arvioivat yleensä suomalaisille tärkeitä arvoja. Sitä pidettiin perheen jälkeen toiseksi tärkeimpänä arvona suomalaisille. Vastaajille itselleen työn arvo oli vähäisempi. 

Muiden suomalaisten arvojen kärkijoukkoon nostettiin myös isänmaallisuus. Sen sijaan vastaajat uskoivat, että heille tärkeät sisäinen rauha ja onnellisuus eivät ole muille suomalaisille yhtä tärkeitä. 

Miksi työtä pidetään tärkeänä muille, mutta ei itselle? 

– Työ ei ole hirveän tärkeä henkilökohtaisesti, mutta sen ajatellaan kuuluvan identiteettiimme. Isänmaallisuus on vähän sama juttu. Eri vastaukset kertovat yhteisiksi miellettyjen arvojen ja henkilökohtaisten arvojen erillisyydestä, sanoo suomalaisten arvoista kirjankin kirjoittanut emeritusprofessori Klaus Helkama.

Hänen mukaansa työ ja isänmaallisuus eivät silti jää kuvitelluiksi myyttisiksi suomalaisiksi arvoiksi. Nekin ovat todellisia.

– Kun ajattelemme itseämme suomalaisina, työ ja isänmaallisuus aktivoituvat. Arkielämän tilanteissa aktivoituvat muut. 

Rehellisyys pitää pintansa suomalaisten tärkeimpänä hyveenä. Se on sekä vastaajien oma suosikki että oletus muiden suomalaisten tärkeimmäksi hyveeksi. 

Kansainvälistä arvotutkimusta tekevä Ervasti ei ylläty. Hänen mukaansa rehellisyys on ”aika suomalainen ilmiö”. Suomessa korostuu ihmisten välinen rehellisyys. 

– Suomalaista ajattelua on se, että jos jotain on luvattu, sana pitää. Esimerkiksi täsmällisyyttä pidetään velvollisuutena toista ihmistä kohtaan. 

Aivan niin tärkeää rehellisyys ei Ervastin mukaan Suomessa välttämättä ole ihmisen ja instituution välillä, esimerkiksi vakuutusvahinkoilmoitusta täyttäessä. Rehellisyyden jälkeen seuraavaksi eniten arvostetaan vastuuntuntoisuutta ja avarakatseisuutta. Vastuuntuntoisuus on tärkeää muillekin. Virolaisilla se ohitti tutkimuksessa rehellisyyden.

Avarakatseisuuden korkea sijaluku on tutkijoille hienoinen yllätys. Ervasti yhdistää sen meneillään olevaan arvomuutokseen.

Kunnianhimo on vastaajien mielestä hyveiden hylkiö. Suomalaisissa hyveissä mielikuvitus ja luovuus laahaavat peränpitäjinä. Onko tämä innovaatioilla hekumoivan yhteiskunnan ja talouselämän kannalta huolestuttavaa? 

Helkama naurahtaa. Hänen mukaansa kunnianhimo on joka maassa peränpitäjänä. Elinkeinoelämän toiveista huolimatta sitä ei pidetä ihmisen toivottavana ominaisuutena.

– Aika pienissä piireissä liike-elämässä, esimerkiksi kauppakorkeakoulun opiskelijoilla, kunnianhimo nousee hieman korkeammalle. Mielikuvituksesta ja luovuudesta puhutaan paljon, mutta arvokyselyissä ne pysyvät hännillä vuosikymmenestä toiseen.

Toisaalta puheet ja toiminta eivät välttämättä kohtaa. Helkaman mukaan aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kansainvälisesti vertaillen suomalaiset eivät arvosta työtä, mutta tekevät sitä paljon ja laadukkaasti. Esimerkiksi kreikkalaisilla työn arvostus oli suurta.

Kyselyssä työmoraalia tutkittiin kysymällä, kuinka moni jatkaisi töitään, vaikka ei olisi taloudellista pakkoa. Yli puolet vastaajista jatkaisi. Innokkaimpia jatkajia olivat nuorimmat, 15–24-vuotiaat.

Työhanskat heittäisivät mieluiten naulaan eläkeikää lähestyvät 50–64-vuotiaat.

Vaatimattomuus ei ole enää nykypäivänä Suomessakaan hyve. Vähintään jokseenkin samaa mieltä asiasta on 72 prosenttia vastaajista. 

Tulos oli Helkaman mielestä kyselyn suurin yllätys.

– Itse ajattelen kyllä, että vaatimattomuus on hyve, hän naurahtaa.

Helkaman mielestä tulos voi tarkoittaa sitä, että kymmenen vuoden päästä myös kunnianhimo on noussut listalla ylöspäin. Ervastikin pohtii, onko suomalainen nöyryys katoavaa kansanperinnettä.

– Oman edun perään joudutaan katsomaan tarkemmin kuin aiemmin. On oltava enemmän mukana koko maailman kattavassa kilpailussa ja järjestelmässä.

Tutkijoiden mukaan sukupuolten välistä tasa-arvoa mittaavan väitteen vastaukset viestivät vahvasti suomalaista tasa-arvokäsitystä. 

95 prosenttia vastaajista on vähintään jokseenkin samaa mieltä siitä, että kyvykkyys ja ominaisuudet ovat kiinni yksilöstä eivätkä sukupuolesta. Nuorimmista vastaajista 87 prosenttia on siitä täysin samaa mieltä.

– Noin vahvoja prosenttilukuja en olisi osannut ennustaa. Toisaalta varmaan vastataan niin, mitä ajatellaan sosiaalisesti suotavaksi, sanoo Helkama.

Ervasti toteaa, että prosentit muuttuisivat ”aika lailla toisenlaisiksi”, jos kuljettaisiin kartalla etelään päin.

– Sukupuolten tasa-arvoajattelu on Pohjoismaita yhdistävä juttu. Suomalaisten ohi menevät kuitenkin ruotsalaiset ja tanskalaiset, ehkä norjalaisetkin.

Myös ulkomailta pysyvästi Suomeen muuttaneelle ihmiselle oltiin laajasti suomassa täysin samoja oikeuksia ja mahdollisuuksia kuin Suomessa syntyneelle. Vähintään jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa oli 83 prosenttia vastaajista.

Helkaman mukaan se kertoo Suomen vahvasta oikeusvaltiopainotuksesta.

Suhtautuminen vihapuheeseen jakoi selvästi sukupuolet. Miehistä noin puolet on ainakin jokseenkin sitä mieltä, että se ei ole Suomessa ongelma. Naisista 77 prosenttia pitää ainakin jossain määrin vihapuhetta ongelmana. Helkama löytää siihenkin mahdollisen selityksen.

– Mitä vahvempi sukupuolten välinen tasa-arvo on yhteiskunnassa, sitä vahvemmin sukupuolten arvot eriytyvät. Miehet kannattavat valta-arvoa helpommin kuin naiset.

Mitä yleistä tuloksista voi päätellä?

Helkama näkee niissä signaaleja sekä yksilökeskeisyyden että yhteisöllisyyden vahvistumisesta.

Kyselyn mukaan oikeudenmukaisuus on ihmisille tärkeämpää kuin vapaus. Aiemmissa tutkimuksissa niiden järjestys on ollut toisin päin. Helkama tulkitsee muutosta yhteisöllisyyden suuntaan.

Vaatimattomuuden hylkääminen taas kertoo yksilökeskeisyyden vahvistumisesta.

Luonnon kunnioittaminen nousee Lännen Median kyselyssä ihmisten yhdenvertaisuuden edelle. Helkaman mukaan myös luonto on suomalaisia yhdistävä arvo.

Kaikkinensa tulokset tukevat Ervastin mukaan arvokonservatismin vähenemistä.

– Ne (tulokset) eivät kuulu lainkaan kategoriaan koti, uskonto ja isänmaa.

Ervastin mukaan uskonnollisuus on hävinnyt julkisesta elämästä kaikkein yksityisimpään lokeroon. 

Hän uskoo, että isänmaallisuus on voimissaan, vaikka se ei henkilökohtaisilla listoilla ylös kivunnutkaan. 

– Suomessa ”tuntee ylpeyttä maastaan” -väite kerää korkeita lukuja. Kun kysytään, mikä saa ylpeyden aikaan, mainitaan sosiaaliturva, koulutus ja terveydenhuolto. Useimmilla ihmisillä isänmaallisuus ei pohjaudu kansallisuusajatteluun eikä varsinkaan rasismiin vaan kokemukseen siitä, että Suomi voi tarjota hyvinvointia ja turvallisuutta elämään. Jos kysytään isänmaallisuudesta, se voi tuoda vastaajan mieleen naamaansa vaakunan tatuoineet kaverit ja tuntua luotaantyöntävältä. 

Suvaitsevaisuus, yhteisöllisyys, vastuuntunto, luottamus ja rehellisyys ovat Ervastin mukaan suomalaisille tärkeämpiä arvoja kuin kenellekään muille maailmassa. Rinnalle täytyy tosin nostaa muut Pohjoismaat, joihin verrattuna erot ovat aika pieniä.

– Luottamus yhteiskuntaan ja toisiin ihmisiin on korkealla tasolla verrattuna Keski- ja Etelä-Eurooppaan, etenkin Itä-Eurooppaan, kertoo Ervasti.

Ervasti on Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori, joka on Suomen edustajana eurooppalaisessa European Social Survey (ESS)  -tutkimusohjelmassa. Se kartoittaa arvojen, asenteiden ja käyttäytymisen muutosta. Suomi on ollut mukana vuodesta 2002.

Ervastin mielestä suomalaisten yksinäisyydestä on liikkeellä jopa disinformaatiota. Hänen mukaansa Suomessa yksinäisyys on pienempi ongelma kuin Euroopassa yleensä.

– Suomalaisilla on läheisiä ihmiskontakteja selvästi enemmän kuin eteläeurooppalaisilla. Itsensä yksinäiseksi kokevia ihmisiä on enemmän Pohjoismaiden ulkopuolisessa Euroopassa. 

Onko eteläeurooppalaisten hersyvä yhteisöllisyys siis myytti? Ervasti uskoo, että Etelä-Euroopassa ihmiset ovat perhekeskeisiä. Ympärillä ei ole välttämättä ystäviä.

Ervasti kummastelee, miten Suomessa aina ihmetellään sitä, että maamme nousee erilaisten kansainvälisten hyvinvointimittausten kärkeen. 

– Taustalla on pitkäjänteisesti rakennettu pohjoismainen yhteiskuntarakenne. Jos leikataan sosiaaliturvaa, puretaan hyvinvointivaltiota ja tehdään eriarvoisuutta lisääviä toimia, jossain vaiheessa se varmaan alkaa näkyä.