Kanta-Häme

Asbesti tarrasi kaivosmiehen keuhkoihin

Asbesti altisti Kemin kromikaivoksella työskennelleen Mauno Palon keuhkopussin syövälle. Hän pelkää, ettei ole viimeinen kaivosmies, joka sairastuu asbestista.

 

Eläkepäiviään viettävän keminmaalaisen Mauno Palon keuhkoissa kipinöi elokuussa 2015. Yskä ei hellitä, ja hengittäminen käy työstä. Pelkkä kävelykin tuottaa hankaluuksia. 

Terveyskeskuslääkäri ottaa keuhkokuvat, mutta ei osaa tulkita niitä, joten hän lähettää ne keskussairaalaan. Palo ei ehdi kotiin asti, kun sairaalasta käy käsky: potilas tänne ja heti. Keuhkoista poistetaan lähes kaksi litraa nestettä.

– Olin vähällä hukkua, Palo kertoo.

Kun oireet eivät helpota, Palo palaa sairaalaan seuraavalla viikolla. Vasen keuhko tähystetään.

– Vasemman keuhkopussin sisäpinnalla on kovettumia eli plakkeja, jotka sisältävät asbestihiukkasia. Ne ovat kehittäneet syövän, patologi toteaa Palolle tutkittuaan koepalat.

Keuhkopussin syöpä eli mesoteliooma on harvinainen. Suomessa sitä todetaan vuosittain noin 60–80 ihmisellä. Suurin osa tapauksista on asbestin aiheuttamia. Näin myös Palon kohdalla.

Erittäin harvinaisen Palon tapauksesta tekevät kuitenkin syövän aiheuttaneet olosuhteet. Jo pari vuosikymmentä sitten kielletty asbesti yhdistetään yleensä vanhoihin rakennuksiin ja purkutöihin. Palo teki kuitenkin työnsä nappien ja tietokoneiden äärellä, Outokummun Elijärven kaivoksen rikastamon ohjaamossa. 

– En työskennellyt pahimmissa paikoissa, mutta pölyä kai kulkeutui kaivosmiesten saappaissa ohjaamoon, 37-vuotisen uran kaivoksella tehnyt Palo pohtii.

Asbesti on kiintokallioissa, lohkareissa ja maaperässä luontaisesti esiintyvää pitkäkuituista silikaattimineraalia. Outokummun asiantuntijalääkärin, lääketieteen tohtori 

Markku Huvisen  mukaan asbestin esiintyvyys Kemin kaivoksen alueella tänä päivänä ei ole todennäköistä. Vastaavia sairastumistapauksia ei ole Suomen kaivoksilla aiemmin sattunut.

– Minä olen ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen, mutta valitettavasti en siihen usko. Niin moni muukin on samoissa ja vielä pahemmissa olosuhteissa työskennellyt. Ja aika kun ei tässä ratkaise, yhdenkin päivän altistuminen voi koitua kohtaloksi, Palo harmittelee.

Huvinen on toista mieltä. Hän on tutkinut yli kolmekymmentä vuotta esimerkiksi syövän esiintyvyyttä Outokummun Tornion tehtaalla ja Kemin kaivoksella. Vuonna 2013 British Medical Journalissa julkaistussa tutkimuksessa ei todettu yhtään keuhkopussin syöpää, kun odotusarvo oli noin puoli tapausta. 

Palon tapausta Huvinen pitää harmillisena poikkeuksena, eikä hän odota vastaavia ilmaantuvan jatkossa. 

– Ei ole mitään syytä olettaa, että jokin buumi olisi tulossa. Toki tällaisia yksittäisiä epäonnen arpoja voi osua kohdalle, ja se on aina valitettavaa. Silloinkin on hankala tietää taudin varsinaista alkuperää, Huvinen kertoo.

Kun Kemin kromikaivos vuonna 1968 avattiin, ei asbestin vaaroista tiedetty paljon mitään. Palon mukaan suojauksia ei juuri ollut, ainoastaan ohuita hengityssuojaimia. Jossain vaiheessa tarjottiin suodattimilla varustettuja kuminaamareita, mutta niiden läpi oli niin raskasta hengittää, että työnteko oli käytännössä mahdotonta.

– Suodattimia saattoi kyllä vaihtaa, mutta ei kukaan jaksanut, Palo muistelee.

Kun Palo jäi eläkkeelle 2004, ei asbestin vaaroja otettu vieläkään tosissaan. Aamulla ylle vedettiin samat vanhat naamarit tai ei käytetty naamaria ollenkaan. 

– Ei työnantaja tiennyt tai halunnut ymmärtää, että asbesti on niin vaarallista. Nyt siihen on onneksi herätty. Teollisuudessa on kehitelty moottoroituja hengityssuojaimia, joiden käyttöä kaivoksella valvotaan. 

Outokummun Kemin kaivoksen johtaja Jyrki Salmi ei halua kommentoida Palon tapausta. Hän kuitenkin kertoo, että kaivoksen toimintatavat ovat työturvallisuuden ja työhygienian osalta viranomaisten vaatimukset täyttäviä, asbestiasiat mukaan lukien. 

Palon sairauden toteamisesta on nyt kahdeksan kuukautta. Länsi-Pohjan keskussairaala on tullut tutuksi sen jälkeen, kun kolmen viikon välein annettavat sytostaattihoidot alkoivat marraskuussa. Palo ottaa hoidot löysin rantein.

– Siinä on kuusi tuntia aikaa pötköttää ja katsoa telkkaria. Hoidon jälkeen loppuviikosta toki hieman väsyttää, mutta huonovointisuudelta olen välttynyt hyvien pahoinvointilääkkeiden avulla.

Mesoteliooma on ärhäkkä ja nopeasti etenevä syöpä, jonka ennuste on yleensä huono. Parannusta tautiin ei ole, ainoastaan sen etenemistä voidaan hidastaa. 

Hoidot jatkuvat toistaiseksi niin kauan kuin Palon elimistö kestää, sillä sytostaatit vaikuttavat erityisesti munuaisten toimintaan. Veriarvoja seurataan kerran viikossa. Jäljellä olevia kuukausia tai vuosia lääkäri ei ole Palolle luetellut.

– Tila on kuulemma nyt stabiili.

Turvallisuudesta ja  tulevaisuudesta huolehtiminen on Palolla verissä. Hän on ollut mukana kunnallispolitiikassa ja perustamassa pohjoiseen kaivosalan ammattiosastoa, jonka puheenjohtajana hän toimi yli 20 vuotta. 

Julkisuuteen Palo on lähtenyt tehdäkseen asbestin vaaroja tunnetuksi ja varoittaakseen kaivostyöntekijöitä, joista suurin osa on nuoria miehiä.

– Toivon, että etenkin uudet alalle tulevat työntekijät ymmärtäisivät asian vaarallisuuden ja käyttäisivät suojaimia. Huolimattomuuden seuraukset näkyvät vasta vuosikymmenten päästä, Palo huokaisee.

Syövän aiheuttamia oireita ei Palolle ole ilmennyt hoitojen alkamisen jälkeen. Hän viettää aktiivista elämää. Ystäviä riittää, ja välillä matkailuauton nokka kääntyy kohti Oulua tai Joensuuta, missä miehen lapset asustavat. Ay-toiminta on vaihtunut leppoisampaan Kemin eläkeläisten puheenjohtajuuteen, ja useat päivät kuluvatkin kahviota pitäen yhdistyksen pääkallopaikalla, Pruntsilla.

Tulevaisuuteen Palo suhtautuu toiveikkaasti. Uutinen Kemiin kaavaillusta biojalostamohankkeesta saa miehen hyvälle tuulelle. Se olisi entisen duunarin mielestä erittäin iso juttu niin Kemille kuin koko Pohjois-Suomelle.

– Ei voi muuta kuin toivoa parasta. LM-HäSa

Päivän lehti

21.1.2020