Kanta-Häme

Asfaltti tuli Hämeenlinnaan vasta 1930-luvulla

Niin kauan kuin Hämeenlinnassa on ollut katuja, on niistä valitettu. Ei siis ollut millään tavalla yllättävää, että Sunnuntaisivujen keskustakilpailuun osallistuneet valittivat mukulakivistä, joiden tärinä kuuluu heidän mielestään historiaan. Nupu-, noppa- ja mukulakivet istuvat useimpien mielestä kyllä torille ja Hämeen vanhaan linnaan johtavalle kadulle, mutta eivät enää 2010-luvulla muualle.
 
Kivetyksistä vanha Hämeenlinna on pääsemättömissä, mutta niiden olemassaolo on kyseenalaistettu 1930-luvulta lähtien, kun asfaltti näki päivänvalon.
 
On vaikea kuvitella, että kivetyksiä enää uusittaisiin kovin heppoisin päätöksin. Torin uutta kivetystä tehtiin nimittäin viisi vuotta sitten kaksi vuotta, sillä torin pintaan upotettiin arviolta 571 000 kiveä. Edellinen kivetys oli jo sata vuotta vanha ja peräisin ajalta, kun tori rakennettiin Hämeenlinnaan.
 
Niin maailma muuttuu. 1900-luvun alun ensimmäisinä vuosikymmeninä halvin tapa päällystää katuja oli käyttää luonnonkiviä. Nyt asia taitaa olla jo päinvastoin.
 
Nupu oli suosikki
Kaupungin kadut olivat aluksi epätasaista mutavelliä. Katujen notkoja kyllä täytettiin ahkerasti, mutta katukivetyksiä ei saatu Hämeenlinnassa aikaiseksi nopeasti, sillä ne maksoivat paljon.
 
Valtuusto lykkäsi tämän tästä katujen ja rantojen kunnostustöitä hamaan tulevaisuuteen. Pikkuhiljaa katuja kuitenkin kunnostettiin ja tasoitettiin, mutta kestopäällystettä Hämeenlinnassa saatiin odottaa muuta Suomea kauemmin.
 
Asemalle vievä Hämeentie päällystettiin vielä vuonna 1928 kovin vanhanaikaiseksi käyneellä mukulakivetyksellä, mutta sitten uudenaikaiset menetelmät alkoivat saada kannatusta myös Kanta-Hämeessä. Kestopäällystysaineen käytön kannattajat saivat huutia kaupunginhallituksessa vielä vuonna 1934, sillä kokouksessa päädyttiin suosimaan kuution muotoiseksi hakattua nupukiveä edullisimpana vaihtoehtona. Samaisena vuonna päätettiin vielä päällystää kaikkein kovimmalla käytöllä olevat Raatihuoneenkatu ja Turuntie juuri nupukivellä.
 
Asfaltti tuli lopulta Hämeenlinnaan vuonna 1936 ja sillä päällystettiin heti rantatori sekä Tampereen- ja Viipurintiet. Silti vasta vuonna 1940 saatiin valmiiksi Poltinaholta pitkälle sillalle johtanut nupukivetys, jota oli tehty viisi vuotta. Kiviä kaupungilla oli omasta takaa, sillä vuonna 1934 Hauholta ostettiin hehtaarin suuruinen Nupukallio.
 
 
 
Lisää aiheesta sekä Hämeenlinnan keskustavisioista sunnuntain Hämeen Sanomissa!